Elämän ensimmäinen kiintymyssuhde on tunnesuhde, joka syntyy vauvan ja häntä hoitavan ihmisen välille. Kiintymyssuhteen laatu muodostuu sen mukaan, miten aikuinen tunnistaa (tai ei tunnista) vauvan tunteita ja tarpeita ja reagoi niihin. Kiintymysmallilla ja -käyttäytymisellä on biologinen perusta eli se perustuu biologisiin ja evolutiivisiin mekanismeihin, jotka ovat kehittyneet lapsen selviytymisen ja turvallisuuden takaamiseksi. Kiintymyskäyttäytymisen lähtökohtana on vauvan keino varmistaa läheinen suhde hoitavaan aikuiseen, sillä hoidon turvaaminen mahdollistaa eloonjäämisen. Kiintymyssuhde muovaa kehittyvää hermostoa ja ohjaa reagointia sisältäpäin.
Kiintymyssuhdemalliksi kutsutaan sisäistettyä mallia, joka syntyy näiden ensimmäisten kiintymyssuhteiden perusteella ja laajenee koskemaan muitakin ihmissuhteita ja käsitystä siitä, miten maailma toimii. Varhaisissa suhteissa muodostetut käsitykset ihmissuhteista ja niiden lainalaisuuksista ovat melko pysyviä. Kiintymyssuhdemallit on jaoteltu seuraaviin:
- Turvallinen kiintymyssuhdemalli
- Ristiriitaisesti turvaton kiintymyssuhdemalli
- Välttelevä turvaton kiintymyssuhdemalli
- Kaoottinen eli jäsentymätön kiintymyssuhdemalli
Kiintymysmalli aktivoituu stressaavassa tilanteessa, esimerkiksi yksin jäädessä, epävarmuuden tai pelon hetkinä sekä pienen lapsen kohdalla erotilanteissa hoitajasta. Kiintymysmalli voi olla sisäistetty, turvaa tuottava tekijä, joka näkyy perusluottamuksena ihmissuhteissa. Tämä voi auttaa selviämään elämän siirtymätilanteista ja haasteista, kun taas turvaton kiintymyssuhdemalli voi aiheuttaa yleistä epäluottamusta ja kuormitusta. Kiintymyssuhdemallit aktivoituvat erityisesti läheisissä ihmissuhteissa, normaaleissa siirtymävaiheissa kuten parisuhteen eri vaiheissa, lapsen syntyessä sekä odottamattomissa stressiä ja traumaattisia kokemuksia tuottavissa tilanteissa (taloudellinen menetys, sairastuminen, läheisen kuolema).
Turvallinen kiintymyssuhdemalli
Vauva joka on voinut turvallisesti kiinnittyä hoitaviin aikuisiin, kehittyy niin sanottu turvallinen kiintymyssuhdemalli. Turvallisesti kiinnittynyt vauva voi luottaa siihen, että hänen tarpeisiinsa vastataan ja hänen tunteitaan kuunnellaan ja ymmärretään. Stressitilanteessa turvallisesti kiinnittynyt vauva ilmaisee hätäänsä olettaen, että häntä autetaan.
Aikuisena turvallisesti kiinnittynyt henkilö kykenee luottamaan muihin ihmisiin ja ilmaisemaan rohkeasti tunteitaan uskoen, että tulee kuulluksi ja ymmärretyksi. Vanhemmuudessa turvallisen kiintymyssuhteen omaava ihminen pystyy sietämään oman vauvansa tarvitsevuutta ja avuttomuutta sekä olemaan tunnetasolla läsnä omalle lapselleen. Hän kykenee näkemään vauvansa itsestään erillisenä ja tavoitteellisena henkilönä, jolla on oma mieli ja omat tarpeet ja toiveet. Hän kykenee toimimaan vauvansa hyväksi. Hän rauhoittaa ja hoivaa kiihtynyttä vauvaa sekä innostaa ja eläytyy aktivoimaan, kun vauva kaipaa haasteita.
Ristiriitaisesti turvaton kiintymyssuhdemalli
Kiintymyssuhdemalli voi myös kehittyä turvattomaksi eri tavoin. Epäjohdonmukaisessa tunneilmapiirissä kasvanut lapsi voi kehittyä ristiriitaisesti turvattomasti kiinnittyneeksi. Tällöin lapsi ei osaa ennakoida aikuisen tunnereaktiota. Vanhemman reaktio on lapsen kannalta ennustamaton ja yllättävä. Sama toiminta, esimerkiksi lapsen avun tarve, voi toisessa tilanteessa saada aikuisen suuttumaan ja toisessa tilanteessa auttamaan lasta. Lapsi joutuu olemaan jatkuvasti varuillaan ja jännittyneenä pyrkien ennakoimaan aikuisten tunnetiloja. Hän pyrkii käyttäytymään tavalla, joka ei aiheuta aikuisessa negatiivista reaktiota ja toisaalta hän saattaa liioitella omia tunnekokemuksiaan saadakseen aikuisen huomion.
Aikuisena ristiriitaisesti kiinnittynyt henkilö on usein herkästi ahdistuva ja uupuva. Hän tarkkailee muiden ihmisten tunnereaktioita ja pyrkii välttelemään konfliktitilanteita omien tunteidensa kustannuksella. Vanhempana hän saattaa olla epäjohdonmukainen tunneilmaisussaan lapsensa kanssa, toisinaan menettää herkästi malttinsa, toisinaan joustaa liikaakin ja sietää jopa haitallista käytöstä lapseltaan. Hän saattaa hakea lapselta oikeutusta ja hyväksyntää vanhemmuudelleen ja hänen on vaikea pitää rauhallisesti kiinni rajoista.
Välttelevä turvaton kiintymyssuhdemalli
Tunneilmaisultaan köyhässä ilmapiirissä kasvanut lapsi oppii yleensä välttelevän turvattoman kiintymyssuhdemallin, jossa kaikenlaisten tunteiden ilmaisua pyritään välttelemään. Usein taustalla on vanhempien masennus. Vanhemmilla ei ole ollut kykyä ottaa vastaan lapsen negatiivisia tunneilmaisuja eikä myöskään positiivisia tunteita ole ilmaistu avoimesti.
Vanhemman ollessa vetäytynyt tunneilmaisultaan, lapsi saattaa vähitellen passivoitua, kun hän kokee, ettei hänen tarpeillaan ja tunneilmaisuillaan tunnu olevan vaikutusta aikuisen käyttäytymiseen. Lapsi vetäytyy ja pyrkii kontrolloimaan omia tunneilmaisujaan. Lapsi hakee hyväksyntää toiminnan avulla ja saattaa olla hyvin ankara itseään kohtaan. Hermostotasolla lapsi putoaa herkästi alivireyteen, eikä välttämättä tunnista tunteiden kehollisia vasteita.
Välttelevän kiintymyssuhdemallin omaksuneen vanhemman on vaikea tunnistaa lapsensa tunteita, ottaa vastaan suoria tunneilmaisuja ja tuoda esiin omia tunteitaan. Lapsen ilmaistessa voimakkaita tunteitaan vanhempi saattaa jättää lapsen yksin tai pyrkiä kieltämään lapsensa negatiiviset tunneilmaisut.
Kaoottinen eli jäsentymätön kiintymyssuhdemalli
Jos perheen ilmapiiri on ollut hyvin epäjohdonmukainen ja lapsen kannalta vahingollinen, puhutaan kaoottisesta eli jäsentymättömästä kiintymyssuhdemallista. Tällaisessa perheessä vanhemmat ovat epäluotettavia ja jopa vaarallisia lapselle. Perheessä voi olla alkoholiongelmia tai väkivaltaa. Lapsen on vaikeaa luottaa aikuisiin ja usein perheenjäsenet kärsivät erilaisista psyykkisistä ongelmista. Kaoottinen kiintymyssuhdemalli johtaa myös hermoston pitkäkestoiseen ylivireystilaan, joten jatkuessaan se voi aiheuttaa monenlaisia psyykkisiä tai fyysisiä oireiluja. Kaoottinen kiintymyssuhdemalli on harvinaisin kiintymyssuhdemall.
Kiintymyssuhdemallit ja vanhemmuus
Oman lapsuuden perheen kiintymyssuhdemallien tunnistaminen lisää ymmärrystä omiin toimintatapoihin vanhempana. Jos huomaa toistavansa oman lapsuudenperheensä haitallista vuorovaikutusmallia, on tärkeää katkaista sukupolvien ketju ja hakea apua uudenlaisen toimintatavan luomiseksi. Jo oman kiintymyssuhdemallin tiedostaminen voi tuoda uutta näkökulmaa vanhemmuuteen ja muihin ihmissuhteisiin.
Katso myös PregMind mobiilisovellus raskausajan ja vanhemmuuden henkiseen hyvinvointiin.
Artikkelin pohjana on käytetty psykologi, psykoterapeutti Maiju Tokolan ja psykologi, psykoterapeutti Riikka Airon kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).
