Etusivu » Emätintulehdukset

Emätintulehdukset

Lääkärikirja Duodecim
29.10.2016
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Emätintulehduksen voivat aiheuttaa bakteerit, sienet ja virukset. Tavallisimpia emätintulehduksia ovat hiivasienitulehdus, bakteerivaginoosi ja vaihdevuosien jälkeinen estrogeenivajauksesta johtuva ns. atrofinen vaginiitti.

Oireet

Tavallisia oireita ovat lisääntynyt valkovuoto (ks. «Valkovuoto»1) ilman alavatsakipuja sekä kutina ja kirvely ulkosynnyttimissä. Valkovuoto voi haiskahtaa tympeältä, kalamaiselta ("fishy smell"). Virtsakirvelyä voi esiintyä virtsaputken suulla.

Taudin toteaminen

Gynekologisessa tutkimuksessa arvioidaan limakalvojen väri ja kunto sekä valkovuodon laatu. Tarvittaessa tutkitaan lisäksi irtosolunäyte (ks. «Papakoe»2) ja hiivaviljely. Pikatestinä voidaan tehdä emätineritteen suora mikroskopointi, ns. fluornatiivitutkimus. Jos epäillään sukupuolitautia, tutkitaan klamydia ja tippurinäyte. Ne tutkitaan virtsanäytteestä.

Hiivasienitulehdus

Hiivasienen aiheuttamista tulehduksista 85–90 % on Candida albicansin aiheuttamia. Tavallisin oire on kutina, limakalvojen turvotus ja kirvely. Valkovuoto on tyypillisesti valkoista, kokkareista ja melko hajutonta. Joillakin hiivatulehdukset toistuvat, syynä voivat olla antibioottikuurit, elintavat tai kohonnut verensokeri.

Hiivatulehdus voidaan hoitaa oireiden perusteella, mutta toistuva hiivatulehdusoire täytyy varmistaa jatkotutkimuksilla. Hoitona ovat emätinpuikot 1–3 vrk:n ajan tai yhtenä päivänä suun kautta otettava tabletti. Toistuva hiivatulehdus voi vaatia estohoidon (kerta-annos hiivalääketta kerran viikossa) muutaman viikon ajan. Ravinnossa kannattaa vältää makeisia.

Lisää tietoa emättimen hiivatulehduksesta: ks. «Emättimen hiivatulehdus»3.

Partneri ei tarvitse hoitoa, ellei hänellä ole oireita; hiivatulehdus on itse asiassa miehellä aika harvinainen (ks. «Terskan ja esinahan ihottumat»4). Hiivan aiheuttama balaniitti hoidetaan tarvittaessa voiteella.

Bakteerivaginoosi (emättimen bakteeritasapainon häiriö)

Bakteerivaginoosi, BV, on yhtä yleinen kuin hiivasieni. Kuparikierukan käyttäjillä tätä emätintulehdusta esiintyy keskimääräistä enemmän. BV tarkoittaa emättimen bakteerikannan häiriötä, jossa emättimen normaali bakteerikanta on korvautunut hapettomassa tilassa viihtyvillä ns. anaerobisilla bakteereilla. Tavallisin oire on pahanhajuinen valkovuoto, joka on tasaista ja harmahtavaa.

Bakteerivaginoosi hoidetaan metronidatsolilla, suun kautta tai emätinpuikkoina tai -geelinä. Ne ovat reseptilääkkeitä. Lisää tietoa bakteerivaginoosista: ks. «Emättimen bakteeritasapainon häiriö (bakteerivaginoosi)»5.

Trikomoniaasi

Trichomonas vaginalis on muodoltaan soikea, pieni alkueläin. Suomessa se on nykyään harvinainen. Oireena on runsas, kellervä, pahanhajuinen valkovuoto, joka aiheuttaa usein myös virtsakirvelyä. Miehillä trikomonas on usein oireeton. Trikomonas tarttuu yleensä yhdynnässä.

Trichomoniaasi vaatii lääkekuurin (metronidatsoli). Partneri pitää aina hoitaa.

DIV

Deskvamoiva inflammatorinen vaginiitti, DIV, on suhteellisen harvinainen märkäinen emätintulehdus. Se tunnetaan myös nimellä aerobinen vaginiitti, eli tulehduksen aiheuttaa hapellisessa tilassa viihtyvä bakteeri. Emättimen limakalvot ovat läiskäisen tulehtuneet ja valkovuoto on märkäistä, harmaankellertävää ja runsasta. Tämä tulehdus ei löydy bakteeriviljelyssä, mutta papakokeessa nähdään voimakas tulehdusreaktio. Tulehdus hoidetaan emättimeen annosteltavalla klindamysiinivoiteella viikon ajan. Uusivassa tulehduksessa voidaan voidetta käyttää estohoitona kerran viikossa useamman viikon ajan.

Atrofinen vaginiitti

Estrogeenin puutteen seurauksena emättimen limakalvo ohenee, ja sen seurauksena se on herkkä bakteeritasapainon muutoksille ja tulehdukselle. Valkovuoto voi olla runsasta ja kellervää.

Paikallisen tulehdushoidon lisäksi tarvitaan estrogeenihoitoa, yleensä emätinpuikkoina tai -voiteina.

Lisää tietoa kuivien limakalvojen hoidosta: ks. «Emättimen limakalvojen kuivuminen»6.

Actinomyces

Actinomyces on bakteeri, jota on historiallisista syistä kutsuttu sädesieneksi. Se löytyy toisinaan papakokeessa vanhan (yli kolme vuotta käytössä olleen) kierukan käyttäjältä. Tulehdus voi altistaa sisäsynnytintulehdukselle (ks. «Sisäsynnytintulehdukset»7). Jos oireena on pelkkä valkovuoto, kierukka kannattaa poistaa. Jos on muita tulehduksen merkkejä, kierukan poiston lisäksi annetaan penisilliinikuuri.

Itsehoito

Emätintulehhduksen hoito on syyn mukainen eli kohdistuu tulehduksen aiheuttajaan. Emättimen hiivasienitulehdukseen tarkoitettuja emätinpuikkoja saa apteekista ilman reseptiä, samoin kuiviin limakalvoihin tarkoitettuja estradioli- tai estriolipuikkoja. Muut tulehdushoidot vaativat lääkärin tutkimuksen ja reseptin.

Käytettyjä lähteitä

Nieminen P. Vulvovaginiitti. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 3.10.2016.

Paavonen J. Gynekologiset infektiot. Kirjassa: Ylikorkala O, Tapanainen J (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2011, s. 286–300.