Etusivu » Ihottuma jaloissa ja säärissä

Ihottuma jaloissa ja säärissä

Lääkärikirja Duodecim
12.11.2014
iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Anna Hannuksela-Svahn

Joka toisella 50–60-vuotiaalla miehellä on jalan sienitulehdus eli jalkasilsa (ks. «Jalkasilsa (jalkasieni)»1) tavallisimmin laitimmaisissa varvasväleissä. Naisilla sellainen on harvinaista, sillä naisten jalat eivät yleensä hikoile ja haudu yhtä paljon kuin miesten jalat. Silsa voi levitä jalkapohjaan, joskus jalkapöytäänkin. Kynsisilsa (ks. «Kynsisilsa (kynsien sienitauti)»2) on jaloissa yleinen. Sitä edeltää tavallisesti varvasvälisilsa, joka on saanut olla rauhassa vuosia, joskus kymmeniä vuosia. Pehmeä känsä varvasvälissä muistuttaa suuresti varvasvälisilsaa mutta ei parane silsahoidolla «Känsä eli liikavarvas»3.

Pienet kirkkaat nesterakkulat jalkaholveissa ovat merkki jostakin ihosairaudesta. Sellaisia ovat jalkasilsa (ks. «Jalkasilsa (jalkasieni)»1), infektioekseema (ks. «Infektioekseema eli krooninen vesikulaarinen ekseema kämmenissä ja jalkapohjissa»4), idi-reaktio (ks. «Idi-reaktio – reaktiiviset rakkulat kämmenissä»5) tai pompholyx (ks. «Pienet nesterakkulat (pompholyx) kämmenissä ja jalkapohjissa»6). Psoriaasi (ks. «Psoriaasi»7) ja sen lähisukulainen palmoplantaari pustuloosi (ks. «Kämmenten ja jalkapohjien märkärakkulat (palmoplantaari pustuloosi)»8) eivät tee kirkkaita nesterakkuloita vaan sameita märkärakkuloita. Allerginen ekseema (ks. «Allerginen kosketusihottuma»9) on jaloissa harvinainen.

Naisilla yleisin jalkaongelma taitaa olla jalkapohjien, erityisesti kantapäiden kuivuminen ja halkeilu «Halkeilevat kantapäät»10. Sellainen on sukuominaisuus. Niiden paras ja luonnonmukaisin hoito on paksun sarveiskerroksen ohentaminen kerran viikossa raspilla, santapaperilla tai jalkahöylällä. Tasaisesti paksu iho kämmenissä ja jalkapohjissa (ks. «Paksu iho kämmenissä ja jalkapohjissa (keratodermia, keratoderma, hyperkeratoosi)»11) alkaa vaivata usein jo lapsena. Läiskäinen ja pistemäinen kämmenten ja jalkapohjien paksuuntuminen ilmestyy tavallisesti 40–60 vuoden iässä.

Känsä (ks. «Känsä eli liikavarvas»3) keskellä päkiää johtuu tavallisesti jalkaholvin laskeutumisesta iän mukana. Varpaissa se merkitsee epäsopivia jalkineita. Sarveiskerroksen paksuntumia on tavallisesti keskellä päkiää tai isovarpaan sivussa. Ne johtuvat jatkuvasta hankauksesta. Syylät (ks. «Syylät»12) ovat usein känsien kaltaisia kasvutavaltaan.

Säärissä yleisin ihottuma on keski-ikäisten ja ikääntyvien miesten läiskäekseema (ks. «Läiskäekseema (läiskäihottuma)»13). Säären etupinnalle tulee kovasti kutiavia, karheita, helposti rupeutuvia muutaman senttimetrin läpimittaisia läiskiä, jotka ovat pahimmillaan kevättalvella. Läiskäekseema kestää tavallisesti 5–10 vuotta. Läiskäekseemaa on joskus naisillakin. Krooninen punajäkälä (ks. «Punajäkälä»14) muistuttaa joskus suuresti läiskäekseemaa, samoin neurodermatiitti (ks. «Neurodermatiitti (raapimisen aiheuttama ihon paksuuntuma)»15), jota voi kuvata kutina-raapimiskierteeksi. Kyhmykutina (ks. «Kyhmykutina»16) voi muistuttaa kroonista punajäkälää ja neurodermatiittia.

Hyvänlaatuiset ihonsisäisiä verenpurkaumia, purppuraa, (lat. purpura) säärissä ja usein myös jalkojen päällä alkaa esiintyä nuoresta aikuisiästä lähtien, useammin miehillä kuin naisilla. Ne tunnetaan termeillä pigmenttipurppura ja kultajäkälä (ks. «Pigmenttipurppura ja kultajäkälä»17).

Jalkojen päällä ja nilkoissa voi olla rengasgranuloomaa (ks. «Rengasgranulooma (Granuloma annulare)»18). Säärien etupuolille voi etenkin diabeetikoille ilmestyä läiskäistä sidekudosrappeutumaa, nekrobioosia (ks. «Läiskäinen sidekudosrappeuma (nekrobioosi)»19).

Sääriturvotuksessa, johtuupa se laskimoiden huonosta kunnosta tai sydämen vajaatoiminnasta säärien alaosiin, joskus polviin saakka kehittyy tummaksi pigmentoituvaa staasiekseemaa «Suonikohjut»20. Sitä on etenkin sisäkehräsen yläpuolella. Sen tärkein hoito on kompressiosukkien tai sidosten päivittäinen käyttö.