Etusivu » Jalkasilsa (jalkasieni)

Jalkasilsa (jalkasieni)

Lääkärikirja Duodecim
20.2.2013
ihotautien erikoislääkäri Matti Hannuksela

Rihmasienten aiheuttamaa infektiota jalassa sanotaan jalkasilsaksi, puhekielessä jalkasieneksi. Lapsilla se on hyvin harvinainen, mutta keski-ikäisillä ja ikääntyvillä miehillä sitä on osapuilleen joka toisella, naisilla harvoin.

Sieni tarttuu helposti uima- ja urheiluhallien ja työpaikkojen pukuhuoneiden lattioilta, harvemmin pesutiloista, saunasta tai allashuoneesta.

Oireet

Jalkasilsa esiintyy tavallisesti punoituksena, kutinana, hilseilynä ja halkeiluna yhdessä tai kahdessa reunimmaisessa varvasvälissä (ks. kuva «Jalkasilsa varvasvälissä»1). Silsaa on joskus jalkapohjassakin rakkuloina, hilseilynä ja halkeiluna, useammin päkiässä tai jalkaholvissa (kuva «Jalkaterän silsa»2), harvemmin kantaseudussa (kuva «Jalkasilsa kantapäässä»3).

Toinen muoto jalkapohjasilsaa on ns. mokkasiinisilsa, jossa koko jalkapohja on toista paksumpi, punaisempi ja hilseisempi mutta rakkuloita tai halkeamia ei ole (ks. kuva «Jalkasilsa jalkapohjassa»4).

Varvasväli- ja jalkapohjasilsa voivat nostaa kämmeniin ja jalkaholveihin pieniä nesterakkuloita, mysidejä. Niitä on joskus käsiselässäkin, harvemmin muualla ihossa (ks. kuva «Jalkasilsasta johtuvia idi-rakkuloita»5). Ne ovat jonkinlainen etäallergiareaktio sientä kohtaan (ks. «Idi-reaktio – reaktiiviset rakkulat kämmenissä»1).

Taudin toteaminen

Varvasvälisilsan tunnistamisessa ei yleensä ole ongelmia, kunhan vain muistaa kurkistaa kahteen viimeiseen varvasväliin ja muistaa, että pehmeä känsä «Känsä eli liikavarvas»2 muistuttaa suuresti varvasvälisilsaa. Muunlaisen jalkasilsan diagnoosi on paljon vaikeampi, sillä monet muut taudit ovat samankaltaisia. Niitä ovat muun muassa psoriaasi (ks. «Psoriaasi»3), palmoplantaari pustuloosi (ks. «Kämmenten ja jalkapohjien märkärakkulat (palmoplantaari pustuloosi)»4), infektioekseema (ks. «Infektioekseema eli krooninen vesikulaarinen ekseema kämmenissä ja jalkapohjissa»5) ja allerginen ekseema (ks. «Allerginen kosketusihottuma»6). Suuri harvinaisuus ei myöskään ole tavallisesti ns. gram-negatiivisen bakteerin aiheuttama infektio varvasvälissä. Se on tavallisin peukalovarpaan ja seuraavan varpaan välissä (kuva «Bakteeri-infektio varvasvälissä»6). Myös herpes voi muistuttaa jalkasilsaa (kuva «Herpes, jalka»7).

Sieninäyte on usein välttämätön oikeaan diagnoosiin pääsemiseksi. Hilsenäyte tutkitaan mikroskoopilla, jossa näkyy sienirihmoja. Sieniviljely vie 4–6 viikkoa. Yleisimmät jalkasienen aiheuttajat meillä ovat Trichophyton rubrum ja Trichophyton mentagrophytes -sienet. Jos silsaa on ennen sieninäytteen ottoa hoidettu sienilääkevoiteella, viljely jää usein kielteiseksi. Tarvittaessa lääkevoiteen käytössä pidetään 3–4 viikon tauko ennen sieninäytteen ottamista.

Itsehoito

Varvasvälisilsa parantuu yleensä 3–4 viikossa millä tahansa ns atsoleita (klotrimatsoli, mikonatsoli, ketokonatsoli, ekonatsoli, tiokonatsoli) sisältävällä sienilääkevoiteella tai -pulverilla, joita saa reseptittä apteekista.

Terbinafiinia sisältävää sumutetta, geeliä tai emulsiovoidetta käytetään pakkauksen ohjeen mukaan 1–2 viikkoa. Eräällä valmisteella riittää käyttöohjeen mukaan kertakäsittely.

Tauti uusiutuu helposti. Sen takia hoitoa kannattaa toistuvissa tapauksissa jatkaa kuukausia tai vuosia siten, että samaa lääkettä (ei terbinafiinivalmisteita) laitetaan hoitokuurin jälkeen varvasväleihin kerran tai kahdesti viikossa huolellisen pesun ja kuivauksen jälkeen.

Sienirihmat ja -itiöt jäävät elämään kenkiin. Vanhimmat kengät kannattaa heittää pois ja uudempiin on hyvä laittaa jotakin sienilääkepulveria kerran viikossa noin kuukauden ajan.

Jalkapohjan silsa ei yleensä parane ulkoisella hoidolla.

Milloin hoitoon?

Lääkäriin kannattaa turvautua silloin, kun varvasvälisilsan hoito on epäonnistunut tai kun epäillään silsan levinneen jalkapohjaan tai varpaitten kynsiin.

Jalkapohjasilsa hoidetaan ulkoisen hoidon lisäksi sisäisesti sienilääkkeellä 2–4 viikon ajan. Kynsisienen hoito kestää paljon pitempään.

Ehkäisy

Varvasvälien kuntoa tulisi tarkkailla viikoittain koko aikuisiän ajan. Uimahalleissa ja muissa yleisissä paikoissa olisi käytettävä omia tossuja niin, että paljaat jalat koskevat mahdollisimman harvoin paljaalle lattialle tai ritilöille. Kuten edellä todettiin, varvasvälisilsassa hoitoa jatketaan harvakseltaan varsinaisen sienihoidon jälkeenkin.

Terveet jalat:

Käytettyjä lähteitä

Heikkilä H. Ihon ja kynsien sieni-infektiot. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 6.3.2017.