Etusivu » Kosketusnokkosihottuma (kontaktiurtikaria)

Kosketusnokkosihottuma (kontaktiurtikaria)

Lääkärikirja Duodecim
5.11.2012
ihotautien erikoislääkäri Matti Hannuksela

Kosketusnokkosihottuma eli kontaktiurtikaria on tavallisesti pienellä alueella oleva, nopeasti kehittyvä nokkosihottuma, joka voi levitä laajallekin alueelle, harvoin anafylaksiksi asti (ks. «Anafylaktinen reaktio (äkillinen yliherkkyysreaktio)»1). Kosketusnokkosihottumaa on kahta tyyppiä, nimittäin nopea, immunoglobuliini E:n (IgE) välittämä allerginen reaktio, ja ei-allerginen reaktio. Edellisen aiheuttaa tavallisesti jokin valkuaisaine, harvoin kemikaali, jälkimmäisen useimmiten jokin kemikaali (ks. taulukko « Kosketusnokkosihottumaa aiheuttavia aineita.»1). Allerginen reaktio ilmestyy 10–30 minuutissa ja häviää parissa tunnissa. Ei-allerginen reaktio saavuttaa huippunsa 45 minuutin kuluessa ja häviää muutamassa tunnissa. Allerginen reaktio tulee vain aiemmin herkistyneelle henkilölle, mutta ei-allerginen tulee kenelle tahansa ensimmäiselläkin altistumiskerralla.

Taulukko 1. Kosketusnokkosihottumaa aiheuttavia aineita.
Allerginen reaktio
  1. Koivun siitepölyallergiaan liittyvä juures- ja hedelmäallergia
    • omena, päärynä, kirsikka, luumu, persikka, kiivi, saksan- ja hasselpähkinät
    • porkkana, palsternakka, selleri
    • peruna, tomaatti, paprika
  2. Pujon siitepölyallergiaan liittyvä hedelmä-, juures- ja mausteallergia
    • selleri, porkkana, palsternakka, kumina, fenkoli (siemen), korianteri (siemen), anis (siemen), paprika, valko- ja mustapippuri, mango, sipuli, valkosipuli, purjo, auringonkukan siemenet, kiivi
  3. Lateksiallergia ja siihen liittyviä hedelmäallergioita
    • banaani, avokado, melonit
  4. Muita ruoka-aineita
    • kala, äyriäiset, muna, maito, jauhot, mausteet (pippurit, kaneli, inkivääri, kurkuma, sinappi), fenkoli, persilja
  5. Muita valkuaisallergeeneja
    • eläinten sylki, virtsa, hilse; levät, jäkälät; liljat, tulppaanit; siitakesieni
  6. Muita aineita
    • persulfaatit (esimerkiksi hiusvärit ja hiusten vaalennusaineet)
Ei-allerginen reaktio
  • Bentsoehappo ja bentsoaatit (E210–213)
  • Sorbiinihappo ja sorbaatit (E200–203)
  • Kanelialdehydi ja kanelihappo
  • Bentsaldehydi

Allerginen kosketusnokkosihottuma

Allergista kosketusnokkosihottumaa on Suomessa yleisimmin henkilöillä, jotka ovat allergisia koivun, harvemmin timotein ja pujon siitepölylle. Tavallisimpia aiheuttajia on lueteltu taulukossa. Hedelmä- ja juuresallergiaa nähdään joskus myös pienillä lapsilla, jotka eivät ole siitepölyallergisia. Ei kuitenkaan tiedetä, kuinka suuri osa tällaisista lapsista herkistyy myös siitepölylle (ks. «Koivu-hedelmä-juuresallergia»2).

Luonnonkumi- eli lateksiallergiassa oireita tulee luonnonkumista valmistetuista tuotteista, kuten suojakäsineistä. Lateksiallergiset voivat saada kosketus- ja yleisoireita etenkin banaanista, avokadosta ja meloneista (ks. «Lateksi-hedelmä-vihannesallergia»3). Lateksiallergia on harvinaistunut tämän vuosituhannen aikana, sillä kumituotteiden valmistajat ovat onnistuneet poistamaan allergiaa aiheuttavat valkuaiset kokonaan tai ainakin osittain noin 70 %:sta kumituotteita. Huom! Lateksiallergiset eivät reagoi purukumien "kumiin", vaikka viime aikoina niin on etenkin sosiaalisessa mediassa väitetty.

Ei-allerginen kosketusnokkosihottuma

Tunnetuimpia kosketusnokkosihottuman aiheuttajia ovat bentsoehappo ja sorbiinihappo, joita käytetään yleisesti ruokien säilytteinä. Esimerkkejä sellaisista ruuista ovat majoneesi ja sinappi. Yli puolet väestöstä saa mainituista hapoista ja niiden yhdisteistä (bentsoaatit ja sorbaatit, elintarvikkeiden lisäaineet E200–203 ja E210–213) kosketusnokkosihottumaa yli viisiprosenttisista voiteista, tahnoista ja liuoksista, jotkut jopa 0,1–0,2-prosenttisesta sorbiini- tai bentsoehaposta. Sillä on käytännön merkitystä, kun käytetään ihonhoitotuotteita, joissa on säilytteenä sorbiini- tai bentsoehappoa. Mausteiden joukossa on useita ei-allergisen kosketusnokkosihottuman aiheuttajia, mutta niitä käyttävälle kehittyy harvoin paukamia. Oireet ovat pääasiassa suun ja nielun poltetta ja kirvelyä.

Nokkosenpolttama

Nokkosihottuma (urtikaria) on saanut nimensä sekä suomessa että latinassa nokkosesta ja sen polttamasta. Suomessa niitä ovat isonokkonen (Urtica dioica) ja rautanokkonen (Urtica urens). Isonokkosia on kahdenlaisia, etelännokkonen ja pohjannokkonen, mutta näöltään ne ovat melkein samanlaisia. Nokkosten lehdissä ja karvoissa on useita kipua, kutinaa ja turvotusta aiheuttavia aineita, muun muassa histamiinia, muurahaishappoa, etikkahappoa ja asetyylikoliinia. Nokkosenpolttama ei siten ole varsinainen kosketusnokkosihottuma, vaikka oireet sitä muistuttavatkin. Sitä hoidetaan viilentämällä ihoa kylmällä vedellä. Myös hydrokortisonivoide nopeuttaa reaktion häviämistä.

Oireet

Kosketusnokkosihottuma on lievimmillään pelkkää punoitusta ja kutinaa, polttelua tai kirvelyä alueella, jossa aiheuttava aine on päässyt ihon kanssa kosketukseen. Tavallisesti ihossa on nähtävissä selviä paukamia tavallisen nokkosihottuman tapaan (ks. «Nokkosihottuma eli urtikaria»4). Paksun sarveiskerroksen alueella kämmenissä on joskus ekseematyyppisiä rakkuloita (ks. «Pienet nesterakkulat (pompholyx) kämmenissä ja jalkapohjissa»5). Nekin ilmestyvät yhtä nopeasti kuin paukamat. Oireita on yleensä vain allergeenin tai muun ärsykkeen kosketuskohdassa, mutta voimakkaassa allergisessa reaktiossa paukamia voi ilmaantua laajoille alueille kosketuskohdan ulkopuolelle. Jopa anafylakseja on siinä yhteydessä kuvattu.

Limakalvot reagoivat voimakkaammin kuin iho. Oireita on tavallisesti suussa ja nielussa, ja niitä aiheuttavat ennen kaikkea siitepölyallergioihin liittyvät tuoreet hedelmät ja juurekset. Sitä sanotaan usein suuallergiaoireyhtymäksi (oral allergy syndrome). Suuallergioihin liittyy nielun turpoamisen lisäksi usein äänen käheyttä, nuhaa, vatsavaivoja ja ripulia. Allergista kosketusnokkosihottumaa ei voi lieventää tiettävästi minkäänlaisella siedätyshoidolla.

Ei-allergisessa kosketusnokkosihottumassa ihon reaktioherkkyys heikentyy toistuvassa altistuksessa (= takyfylaksi). Syntyvä sieto eli toleranssi kestää pisimmillään muutaman vuorokauden. Toleranssin kehittymisen voi itse kukin huomata mausteista ruokaa syödessään.

Kosketusnokkosihottuman toteaminen

Allergiaepäilyissä tehdään aluksi ihopistokokeita. Jos niissä syntyy epäily allergiasta, tehdään altistuskokeita. Esimerkiksi kättä voidaan hangata raa'alla perunalla tai porkkanalla, omenamursketta laittaa varovasti huulelle ja kumikäsineen irti leikattu sormi vetää sormeen. Altistusajaksi riittää kymmenisen minuuttia. Testiä seurataan 30 minuuttia. Ei-allergisessa kosketusnokkosihottumassa ihopistokokeita ei tehdä, vaan mahdollista aiheuttaja-ainetta levitetään pienelle alueelle käsivarteen, selkään tai muualle sopivaan ihokohtaan. Tulosta seurataan 45 minuutin ajan. Allergiaepäilyissä tehdään joskus myös verikokeita.

Kosketusnokkosihottuman itsehoito

Antihistamiini pystyy tavallisesti estämään allergisen kosketusnokkosihottumareaktion kokonaan tai ainakin osittain.

Ei-allerginen kosketusreaktio on niin vaaraton, ettei sitä yleensä tarvitse hoitaa lainkaan. Hydrokortisonivoide saattaa nopeuttaa sen häviämistä.

Milloin lääkäriin?

Kosketusnokkosihottuman diagnoosin tekee yleensä lääkäri. Allergiaa epäiltäessä tehdään iho- ja verikokeita sekä altistuskokeita. Lääkäri antaa ohjeet allergeenin välttämisestä. Vakavammassa reaktiossa käytetään tarvittaessa lisäksi sisäistä kortisonia ja anafylakseissa lisäksi adrenaliinia.

Ehkäisy

Oireita pystyy ehkäisemään vain aiheuttajaa välttämällä.

Käytettyjä lähteitä

Amin S, Lahti A, Maibach HI, toim. Contact urticaria syndrome. Boca Raton: CRC Press; 1997.