Etusivu » Verisuonisairauksien lääkehoito ja liikunta

Verisuonisairauksien lääkehoito ja liikunta

Lääkärikirja Duodecim
19.9.2018
liikuntafysiologi Eija Kutinlahti

Valtaosalla lääkkeistä ei ole vaikutusta fyysiseen suorituskykyyn tai liikuntakelpoisuuteen. Joissain tilanteissa hyvin raskas kuormitus tai säännöllinen raskas harjoittelu voi muuttaa lääkkeen vaikutusta tai farmakokinetiikkaa. Muutamissa verenpaine- tai sydänlääkkeissä on huomioitava lääkkeen vaikutus sydämen sykkeeseen. Kohonneen verenpaineen hoidossa käytettävät ensisijaiset lääkkeet ovat angiotensiinikonvertaasientyymin estäjät (ACE:n estäjät), angiotensiinireseptorin (ATR, tyypin 1) salpaajat, beeta-adrenergisten reseptorien salpaajat (beetasalpaajat), diureetit sekä kalsiumkanavan salpaajat. Näistä kalsiumkanavan salpaajiin, ACE:n estäjiin ja angiotensiinireseptorin salpaajiin kuuluvat verenpainelääkkeet sopivat beetasalpaajia paremmin raskasta liikuntaa harrastaville. Beetasalpaajat heikentävät suorituskykyä maksimaalisen ja pitkäkestoisen submaksimaalisen rasituksen aikana. Tärkein syy suorituskyvyn heikkenemiseen lienee sydämen minuuttitilavuuden pieneneminen heikentyneen sykevasteen vuoksi.

Jos kestävyysliikunnan teho määritetään esimerkiksi rasituskokeessa tai kuntotestissä perustuen sydämen sykemuutoksiin, on otettava huomioon sykkeeseen vaikuttavat lääkkeet. Testin aikana on käytettävä normaalia lääkitystä, jotta saadaan todellista liikuntatilannetta vastaava tulos. Beetasalpaajat pienentävät luonnollisesti myös maksimisykettä, täten maksimisykettä ei voida arvioida pelkästään iän perusteella. Todellinen maksimisyke saadaan ainoastaan uupumukseen asti tehdyssä rasituskokeessa tai kuntotestissä. Mitatun maksimisykkeen perusteella voidaan arvioida ja suunnitella aerobisen kestävyysharjoittelun tavoitteen kannalta sopiva rasitustaso. Sopiva rasitustaso on kohtuullisen kuormittavaa eli se hengästyttää jonkin verran ja aiheuttaa hikoilua. Hyvä muistisääntö sopivalle kuormitustasolle on neljä P:tä eli pitää pystytä puhumaan puuskuttamatta. Kun liikuntaa käytetään kuntouttavana tekijänä verisuonisairauksissa, on hyödyllistä tietää syke- tai rasitustaso, jolla esimerkiksi angina pectoris -oire alkaa.

Diureetit

Nesteenpoistolääkettä eli diureettia käytettäessä on myös otettava huomioon, millainen ilmasto liikuntaa harrastaessa on. Helteellä diureetit voivat aiheuttaa nestehukkaa, joten liian raskasta liikuntaa kannattaa välttää. Diureetit pienentävät veritilavuutta, jolloin maksimaalinen suorituskyky ja rasituksensieto voivat heikentyä.

Statiinit

Statiinit saattavat aiheuttaa liikunnan yhteydessä lihaskipuja ja CK:n (kreatiinikinaasi) nousua ilman lääkitystä harrastetun liikunnan aiheuttamaa CK-nousua enemmän. Tällöin liikunnan sieto voi alentua.

Nitrot

Glyseryylitrinitraatit eli nitrot laajentavat valtimoita ja parantavat sepelvaltimovirtausta. Veren paluu sydämeen vähenee ja sydämen työ kevenee laskimoiden laajentumisen johdosta. Nitrot siis parantavat angina pectoris -potilaiden suorituskykyä. Jos nitroa on määrätty, sitä kannattaa ottaa ennen liikuntasuoritusta.

Käytettyjä lähteitä

Kukkonen-Harjula K. Kohonnut verenpaine. Kirjassa: Fogelholm M, Vuori I, Vasankari T (toim.). Terveysliikunta. Kustannus Oy Duodecim 2014, s. 131–136.