Suojautuminen hyttysen pistoilta kuuluu aina malarian ehkäisyyn, vaikka käytettäisiin estolääkitystä. Hyttysen pistojen estäminen pienentää malariatartunnan ja muidenkin hyttysten välittämien tartuntojen vaaraa. Anopheles-hyttyset pistävät hämärän ja pimeän aikana. Suomalaiset asiantuntijat ovat laatineet käytännönläheisiä ohjeita matkailijalle hyttysen pistojen estämisestä ja eri malarian estolääkkeistä (www.fsih.fi).
Hyttysen pistoja voi välttää ja siten malarian vaaraa pienentää
Suurin osa Suomessa myytävistä iholle levitettävistä hyttyskarkotteista sisältää dietyylitoluamidia (DEET), joka on tehokasta myös malariahyttysiä vastaan. DEET-tuotteita voidaan käyttää yli 2 kuukauden ikäisille lapsille ja raskauden aikana. Karkotetta ei tule levittää pienten lasten käsiin eikä suun tai silmien läheisyyteen. Sitä voidaan laittaa myös vaatteisiin. Aurinkosuojavoide tulee levittää ensin. Mikäli DEET-valmisteet eivät sovi, voi käyttää ikaridiinia sisältävää valmistetta.
Katosta laskettavia, vuoteen yli levitettäviä hyttysverkkoja saa hyvin varustetuista tavarataloista sekä kansainvälisiltä lentokentiltä. Suomen markkinoilla ei toistaiseksi ole permetriiniä sisältäviä hyttyskarkotteita eikä permetriinillä käsiteltyjä vaatteita. Permetriinillä käsitellyistä hyttysverkoista ja verkkojen jatkokäsittelyyn permetriinillä soveltuvasta Bio Kill -valmisteesta löytyy lisätietoa osoitteesta www.finnestate.fi. Käyttämättä jäänyt permetriini käsitellään ongelmajätteenä.
Malarian estolääkityksen tavoitteena on estää falciparum-malaria ja sen aiheuttamat vakavat komplikaatiot ja kuolemat.
Malarian riski on suurin Saharan eteläpuoleisessa trooppisessa Afrikassa, jonne ei tule matkustaa ilman asianmukaista malarian estolääkitystä.
Malarian riski on suuri paikoin myös Oseaniassa, keskisuuri eteläisessä Aasiassa ja pienin Väli- ja Etelä-Amerikassa sekä Kaakkois-Aasiassa (ks. kuvat «Maanosakohtaiset kartat alueista, joille malarian lääke-ehkäisyä suositellaan»1). Keskisuuren ja pienen riskin alueiden kohdalla eri maiden estolääkityssuositukset voivat poiketa toisistaan, mutta suuren riskin alueille kaikki asiantuntijat suosittelevat säännöllistä estolääkitystä. Kun matkustetaan muualle kuin Afrikkaan, malarian ehkäisyn keinoja harkittaessa ja valittaessa otetaan huomioon malarian esiintyvyys matkustuskohteissa (vuodenaikavaihtelut, erilaiset tartuntavaarat kaupungeissa ja maaseudulla), hyttysenpistoille altistumisen riski (retkikohteet ja yöpymispaikkojen asumistaso) ja malaria-alueella oleskelun pituus.
Estolääkityssuositukset on syytä tarkistaa maakohtaisista ohjeista, jotka löytyvät artikkelista «Maittainen luettelo (keltakuume, malaria, suositeltavat ja harkittavat rokotukset)»2. Nämä suositukset perustuvat Maailman terveysjärjestön (WHO) keräämään tietoon. WHO:n ohjeet löytyvät internetsivuilta International travel and health -kirjan verkkoversion kohdalta maakohtaisen hakumoottorin avulla osoitteesta www.who.int/ith. Suomalaiset malarian estolääkityssuositukset noudattavat pääosin WHO:n suosituslinjoja ja eurooppalaisia suosituksia. Pyrkimyksenä on ollut pitää ohjeet selkeinä sekä arvioida toisaalta matkailijan malariariski ja toisaalta lääkkeiden teho ja turvallisuus.
Suositeltu estolääke riippuu alueen resistenssitilanteesta. Suomalainen suositus malarian estolääkkeen valinnasta resistenssitilanteen mukaan on esitetty kuvassa «Malarian estolääkkeen valinta resistenssitilanteen mukaan»3. Alueilla, joilla esiintyy runsaasti klorokiinille ja muille lääkkeille resistenttiä falciparum-malariaa – eli suurimmassa osassa malaria-alueita – vaihtoehdot ovat meflokiini (Lariam), atovakonin ja proguaniilin yhdistelmä (Malarone) tai doksisykliini, jotka ovat teholtaan yhtä hyviä. Klorokiini (Heliopar) riittää estolääkitykseksi vain niille harvoille alueille, joilla ei esiinny klorokiinille resistenttiä P. falciparumia. Niille alueille Kaakkois-Aasiassa, joilla esiintyy meflokiiniresistenssiä, estolääkityssuositus on doksisykliini tai Malarone (ks. kuva «Alueet, joille ei suositella estolääkkeeksi meflokiinia»4)
Silloin, kun vaihtoehtoina on useampia yhtä tehokkaita estolääkkeitä, yksilölliseen valintaan vaikuttavat matkan kesto, matkailijan ikä, mahdollinen raskaus, lääkkeiden vasta-aiheet, krooniset sairaudet ja matkailijan omat toiveet koskien estolääkkeen ottotiheyttä, kestoa ja hintaa.
Malarian estolääkitys on tehokasta vain, jos sitä otetaan säännöllisesti ennen matkaa, sen aikana ja matkan jälkeen. Estolääkkeen annoksen suurentaminen yli suositusten ei lisää suojaa, eikä lääkärin määräämää estolääkitystä ole syytä muuttaa matkan aikana kuultavien huhujen mukaan. Malarian estolääkitystä ei pääsääntöisesti tule vaihtaa kesken matkan toiseen valmisteeseen muun syyn kuin haittavaikutuksen takia.
Tällä hetkellä ei ole olemassa malariarokotetta matkailijan käyttöön.
| Lääke | Aikuiset | Lapset | Aloitus | Lopetus | |||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| * Yli 45 kg painaville lapsille annetaan aikuisten annos. | |||||||
| ** Annetaan 5–10 kg painaville lapsille, ei alle 3 kk:n ikäisille. | |||||||
| alle 1 v. | 1–4 v. | 5–8 v. | 9–15 v. | ||||
| Meflokiini (Lariam) 250 mg | 1 tbl/viikko | ¼ tbl/ viikko** | ¼ tbl/ viikko | ½ tbl/viikko | ¾ tbl/ viikko* | 1–3 vkoa ennen | 4 vkoa jälkeen |
| Atovakoni 250 mg + proguaniili 100 mg (Malarone) | 1 tbl/vrk | - | - | - | - | 1 vrk ennen | 7 vrk jälkeen |
| - | - | 11–20 kg 1 tbl/vrk | 21–30 kg 2 tbl/vrk | 31–40 kg 3 tbl/vrk | 1 vrk ennen | 7 vrk jälkeen |
| Doksisykliini 100 mg | 1 tbl/vrk | - | - | - | ½–1 tbl/vrk* | 1 vrk ennen | 4 vkoa jälkeen |
| Klorokiini (Heliopar) 250 mg | 2 tbl/viikko | ¼ tbl/viikko | ½ tbl/viikko | 1 tbl/viikko | 1½ tbl/viikko* | 1 vko ennen | 4 vkoa jälkeen |
Matkailijan riski saada malariatartunta on suurin trooppisessa Afrikassa, jonne ei tule matkustaa ilman malarian estolääkitystä. Malariariski on erittäin suuri koko alueella lukuun ottamatta harvoja yli 2 500 metrin korkeudella merenpinnasta olevia ylänköalueita, joitakin saaria sekä eräitä malaria-alueen eteläisiä ja pohjoisia reuna-alueita (ks. kuva «Maanosakohtaiset kartat alueista, joille malarian lääke-ehkäisyä suositellaan»1). Kaikkia malarialajeja esiintyy, mutta yli 90 % tartunnoista on P. falciparumin aiheuttamia. Maailman malariatapauksista 90 % ja suurin osa malariakuolemista todetaan Afrikassa. Suurin osa (80–90 %) Suomessa todetuista malariatartunnoista on saatu Afri-kasta. Malarian riski on suuri myös kaupungeissa lukuun ottamatta Addis Abebaa ja Nairobin keskustaa. Namibiassa ja Botswanassa malariaa esiintyy vain maiden pohjoisosassa. Etelä-Afrikassa malariaa esiintyy vain maan koillisosassa, jossa sijaitsee Krugerin luonnonpuisto.
Klorokiiniresistenssiä esiintyy runsaasti, eikä klorokiinia tule koskaan määrätä malarianestolääkkeeksi trooppiseen Afrikkaan matkustavalle. Estolääkitysvaihtoehdot trooppisessa Afrikassa ovat meflokiini (Lariam), atovakonin ja proguaniilin yhdistelmä (Malarone) tai doksisykliini.
Pohjois-Afrikassa malariariski on pieni etenkin turistialueilla. Malarian estolääkitystä ei tarvita.
Lähi-idässä malariariski on pieni erityisesti turistialueilla. P. vivax on pääasiallinen malarialaji, mutta P. falciparumiakin esiintyy. Malarian estolääkitystä tarvitaan harvoin. Estolääkitystä suositellaan tietyille alueille Afganistaniin, Iraniin, Irakiin, Jemeniin ja Saudi-Arabiaan (ks. maakohtaiset ohjeet maaluettelossa «Maittainen luettelo (keltakuume, malaria, suositeltavat ja harkittavat rokotukset)»2 ja kuva «Maanosakohtaiset kartat alueista, joille malarian lääke-ehkäisyä suositellaan»1).
Matkailijan malariariski on pieni ja vaihtelee vuodenajan mukaan Bangladeshissä, Intiassa, Nepalissa, Pakistanissa ja Sri Lankassa. Yleisin malarialaji on P. vivax. Klorokiiniresistenttiä P. falciparumia esiintyy jonkin verran koko alueella, eniten sen itäosissa. Rutiininomaista malarian estolääkitystä ei tarvita. Oleskeltaessa riskialueiden maaseudulla useampi yö suositellaan estolääkitystä (ks. maakohtaiset ohjeet maaluettelossa «Maittainen luettelo (keltakuume, malaria, suositeltavat ja harkittavat rokotukset)»2 ja kuva «Maanosakohtaiset kartat alueista, joille malarian lääke-ehkäisyä suositellaan»1).
Malariariski vaihtelee suuresti alueittain, mutta yleensä ottaen riski on pieni, ks. kuva «Maanosakohtaiset kartat alueista, joille malarian lääke-ehkäisyä suositellaan»1b. Suurissa kaupungeissa (Bangkok, Singapore, Kuala Lumpur, jne.) ja rantalomakohteissa (Pattaya, Phuket, jne.) ei ole malariaa eikä Thaimaahan tai Malesiaan seuramatkalle lähtevä henkilö yleensä tarvitse malarian estolääkitystä. Meflokiiniresistenssiä esiintyy Kambodzan läntisellä metsäalueella ja Thaimaan, Kambodzan ja Myanmarin eli Burman vastaisilla rajaseuduilla (ks kuva «Alueet, joille ei suositella estolääkkeeksi meflokiinia»4), jotka eivät ole turistialueita. Ensisijainen estolääkitys näillä alueilla on doksisykliini tai atovakonin ja proguaniilin yhdistelmä (Malarone). Malarian riski on merkittävä Kambodzassa, Myanmarissa, tietyissä osissa Laosia, Vietnamia ja Itä-Indonesiaa. Näillä alueilla esiintyy laajasti klorokiiniresistenssiä ja estolääkitysvaihtoehdot ovat meflokiini (Lariam), atovakonin ja proguaniilin yhdistelmä (Malarone) tai doksisykliini. Joillakin alueilla Indonesiassa klorokiini tehoaa edelleen (ks. maakohtaiset ohjeet maaluettelossa «Maittainen luettelo (keltakuume, malaria, suositeltavat ja harkittavat rokotukset)»2 ja kuva «Maanosakohtaiset kartat alueista, joille malarian lääke-ehkäisyä suositellaan»1b).
Malariaa esiintyy Papua-Uudessa-Guineassa, Salomonsaarilla ja Vanuatulla. Näillä alueilla malariariski on erittäin suuri. Pääasiallisesti esiintyy P. falciparumia, ja klorokiiniresistenssi on yleistä. Estolääkitysvaihtoehdot ovat meflokiini (Lariam), atovakoni + proguaniili (Malarone) tai doksisykliini.
Etelä- ja Väli-Amerikassa malariariski on pieni, ks. kuva «Maanosakohtaiset kartat alueista, joille malarian lääke-ehkäisyä suositellaan»1c. Etelä-Amerikan suurissa kaupungeissa ja rantalomakohteissa ei esiinny malariaa eikä suurin osa matkailijoista tarvitse lainkaan malarian estolääkitystä. Klorokiiniresistenttiä P. falciparumia esiintyy Amazonin alueella, mutta se ei ole levinnyt Panaman kanavan pohjoispuolelle. Suurin malariariski on Guyanassa, Ranskan Guyanassa ja Surinamissa. Muualla estolääkitystä suositellaan, jos oleskellaan useampi yö maaseudulla malarian esiintymisalueella. Amazonin alueella ja Etelä-Amerikan keski- ja pohjoisosassa estolääkitysvaihtoehdot ovat meflokiini (Lariam), atovakoni + proguaniili (Malarone) ja doksisykliini. Muilla malaria-alueilla klorokiini (Heliopar) on riittävä estolääkitys.
Väli-Amerikassa tavallisin malarialaji on P. vivax, jonka esiintyminen vaihtelee alueittain. Jos oleskellaan riskialueilla useampi yö, suositeltu estolääkitys on klorokiini.
Karibialla malariaa esiintyy Haitilla ja Dominikaanisessa tasavallassa. Jamaikassa on esiintynyt pieniä malariaepidemioita.
Suomessa myynnissä olevat malarian estolääkkeet ovat klorokiini (Heliopar), meflokiini (Lariam), atovakonin ja proguaniilin yhdistelmä (Malarone) sekä doksisykliini (useita kauppanimiä). Ne ovat kaikki reseptilääkkeitä. Malarian estolääkkeiden annostelu on esitetty taulukossa «Malarian estolääkityksen annostelu tabletteina. »1.
Meflokiini (Lariam) on tehokas estolääke klorokiinille resistenttiä P. falciparum -malariaa vastaan. Meflokiiniresistenttiä P.falciparum -malariaa on todettu Kaakkois-Aasiassa ja Afrikassa alueilla, jotka eivät ole turistikohteita.
Meflokiini voi aiheuttaa haittavaikutuksia, joista tavallisimmat ovat pahoinvointi, huimaus ja vatsaoireet. Myös univaikeuksia voi esiintyä. Harvinaisia meflokiinin haittavaikutuksia ovat kouristukset ja masennus, joita ilmenee yleensä henkilöillä, joilla jo ennen lääkitystä on ollut samanlaisia oireita. Harvinaisena komplikaationa on raportoitu myös psykoosia. Kontrolloiduissa tutkimuksissa meflokiinin ei ole kuitenkaan todettu aiheuttavan enempää neuropsykiatrisia haittavaikutuksia kuin klorokiinin. Annettaessa meflokiinia yhdessä muiden sydämen johtumiseen vaikuttavien malarialääkkeiden kanssa on todettu johtumishäiriöitä. Teoriassa QT-aika voi pidentyä myös, jos meflokiinia annetaan yhdessä muiden sydämen johtumiseen vaikuttavien lääkkeiden kanssa, vaikka siitä ei ole näyttöä. Maksan toiminnan häiriö voi aiheuttaa eliminaation hidastumisen ja plasmapitoisuuden kohoamisen.
Meflokiini ei sovi alle kolmen kuukauden ikäisille eikä alle 5 kg:n painoisille lapsille, epileptikoille tai henkilöille, joilla on psykiatrinen perussairaus. Meflokiinin käytöstä raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana on rajoitetusti tutkimustietoa. Toisaalta meflokiinin aiheuttamia sikiövaurioita ei ole raportoitu. Meflokiinia voi käyttää kaikissa raskauden vaiheissa resistentin malarian alueilla. Meflokiiniä voi käyttää imetyksen aikana.
Meflokiiniä voi käyttää ilman aikarajoitusta. Meflokiinin annostus on aikuisella 1 tabletti ruuan kanssa kerran viikossa. Se aloitetaan viikko ennen malaria-alueelle saapumista ja jatketaan neljä viikkoa sieltä poistumisen jälkeen. Mahdolliset haittavaikutukset ilmenevät yleensä kolmen ensimmäisen käyttöviikon aikana. Mikäli malaria-alueelle matkustavalla henkilöllä ei ole aikaisempaa kokemusta meflokiinin käytöstä ja halutaan varmistua lääkkeen sopivuudesta, kannattaa meflokiinin käyttö aloittaa jo 3–4 viikkoa ennen matkaa.
Atovakoni + proguaniili (Malarone, atovakoni 250 mg, proguaniili 100 mg, pakkaus 12 tabl), on tehokas estolääke klorokiinille resistenttiä falciparum-malariaa vastaan. Lisäksi Malarone on tehokas alueilla, joilla esiintyy meflokiiniresistenssiä eli Thaimaan ja Myanmarin ja Thaimaan ja Kambodzan välisillä rajaseudulla ja Kambodzan länsiosassa (ks. kuva «Alueet, joille ei suositella estolääkkeeksi meflokiinia»4).
Lääke on hyvin siedetty: yleisimpinä haittavaikutuksina on raportoitu lieviä ruoansulatuskanavan oireita, päänsärkyä, ihottumaa ja yskää. Anemiaa, neutropeniaa ja maksaentsyymien nousua on todettu.
Malaronea ei tule käyttää, jos munuaisten toiminta on vakavasti heikentynyt (kreatiniinipuhdistuma alle 30 ml/min, krea yli 200 mikromol/l). Samanaikainen rifampisiinin tai rifabutiinin, metoklopramidin tai tetrasykliinin käyttö vähentää atovakonin pitoisuutta plasmassa. Proguaniili saattaa vahvistaa varfariinin veren hyytymistä estävää vaikutusta, mikä on syytä ottaa huomioon Marevan-lääkitystä käyttävien potilaiden kohdalla. Atovakoni johtaa indinaviirin pitoisuuden laskuun.
Malaronea ei tule antaa raskaana oleville ja imettäville, koska riittävästi tietoa käytöstä ei ole. Malaronea ei tule antaa alle 11 kg painaville lapsille. Valmistaja ei suosittele aikuisille tarkoitettua valmistemuotoa malarian ehkäisyyn alle 40 kg painaville. Lapsille on olemassa oma tabletti (Malarone, atovakoni 62,5 mg, proguaniili 25 mg), jota on Suomessa saatavilla erityisluvalla.
Annostus on aikuiselle 1 tabletti päivittäin. Malarone tulee ottaa rasvaa sisältävän ruoan kanssa. Lääkitys aloitetaan yksi vuorokausi ennen matkaa ja sitä jatketaan seitsemän vuorokautta malaria-alueelta poistumisen jälkeen.
Valmistaja suosittelee Malaronea korkeintaan 28 vuorokauden oleskeluun malaria-alueella. Yhdysvalloissa ja Kanadassa käytölle ei ole aikarajoitusta. Pitkäaikaiskäytöstä ei ole vielä riittävästi tutkimustietoa, mutta kertyneen kokemuksen perusteella Malarone vaikuttaa turvalliselta pitkäaikaisessa käytössä. Malarone on kalliimpi kuin muut malarialääkkeet ja sopii siksi erityisen hyvin lyhyelle matkalle.
Doksisykliini on tehokas estolääke klorokiinille resistenttiä falciparum-malariaa vastaa. Lisäksi se tehoaa alueilla, joilla esiintyy meflokiiniresistenssiä eli Thaimaan ja Myanmarin ja Thaimaan ja Kambodzan välisillä rajaseudulla ja Kambodzan länsiosassa (ks. kuva «Alueet, joille ei suositella estolääkkeeksi meflokiinia»4), jotka eivät ole tavallisia turistialueita. Doksisykliini on vaihtoehto meflokiinille (Lariam) tai Malaronelle muilla klorokiinille resistentin falciparum-malarian esiintymisalueilla.
Doksisykliini aiheuttaa maha-suolikanavan haittavaikutuksia. Niitä voi vähentää ottamalla lääke ruokailun yhteydessä. Se aiheuttaa yliherkkyyttä auringonvalolle noin 3 %:lle sitä käyttävistä. Naisille lääke voi aiheuttaa emättimen hiivatulehduksia. Doksisykliini alentaa plasman protrombiinipitoisuutta, joten antikoagulanttien vaikutus saattaa tehostua. Doksisykliini saattaa alentaa oraalisten raskauden ehkäisyvalmisteiden tehoa. Varovaisuutta on noudatettava käytettäessä lääkettä maksapotilailla. Yli 4 viikkoa kestävässä käytössä suositellaan seurattavaksi verenkuvaa, maksaentsyymejä ja kreatiniinia ajoittain.
Doksisykliiniä ei saa antaa alle 8-vuotiaille lapsille eikä raskaana oleville. Imettävät äidit voivat käyttää doksisykliiniä, koska maidosta lapseen imeytyvä määrä on erittäin pieni.
Doksisykliinin annostus on aikuisille 100 mg kerran päivässä. Se aloitetaan yksi vuorokausi ennen malaria-alueelle saapumista ja jatketaan neljä viikkoa malaria-alueelta poistumisen jälkeen.
Klorokiini (Heliopar) tehoaa P. falciparumiin ainoastaan Väli-Amerikassa, Karibialla, Lähi-Idässä ja tietyillä alueilla Aasiassa sekä Iguacun putousten alueella Etelä-Amerikassa. Se pystyy jokseenkin aina tehokkaasti estämään P. vivax-, P. ovale- ja P. malariae -malarioiden oireet.
Klorokiinia siedetään yleensä hyvin. Lieviä haittavaikutuksia, kuten vatsaoireita, päänsärkyä, huimausta, näöntarkkuuden heikkenemistä, kutinaa ja psoriaasin pahenemista, saattaa ilmetä. Kouristuksia ja psykooseja on raportoitu harvoin. Epileptikoiden ja aktiivista psoriaasia sairastavien ei pidä käyttää klorokiinia. Psykoosi on suhteellinen vasta-aihe. Klorokiini on turvallinen raskauden ja imetyksen aikana. Klorokiinin yliannostus on vaarallista: jo 20–25 tablettia voi aiheuttaa aikuiselle vakavia myrkytysoireita.
Klorokiinin annostus on aikuisella 2 tablettia kerran viikossa. Se aloitetaan viikko ennen malaria-alueelle menoa ja sitä jatketaan neljä viikkoa sieltä poistumisen jälkeen.
Malarian estolääkitys tulee aina aloittaa ennen malaria-alueelle saapumista, jotta tartuntavaaran alkaessa veressä olisi lääkettä riittävä pitoisuus. Tärkeää on myös ehtiä varmistaa lääkkeen sopivuus ja sen mahdollisesti aiheuttamat haittavaikutukset jo ennen matkaa. Meflokiini (Lariam) ja klorokiini (Heliopar) aloitetaan viikko ennen malaria-alueelle saapumista. Meflokiinin voi aloittaa niin haluttaessa 3–4 viikkoa ennen matkaa, jotta mahdolliset neurologiset tai psykiatriset haittavaikutukset paljastuisivat ajoissa. Malarone ja doksisykliini aloitetaan yksi vuorokausi ennen malaria-alueelle menoa. Estolääkitystä otetaan säännöllisesti koko matkan ajan. Matkan jälkeen meflokiinia, doksisykliiniä ja klorokiinia jatketaan neljä viikkoa, jotta vaarallisen P. falciparum -malarian mahdollisuus eliminoituisi. Malarone lopetetaan viikon kuluttua malaria-alueelta paluusta.
Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun yleisohjeen mukaan verta ei voi luovuttaa ennen kuin on kulunut vähintään kuusi kuukautta malarian estolääkityksen lopettamisesta. Erityistapauksissa Veripalvelu tutkii malariavasta-aineet ennen kuin verta voi luovuttaa.
Raskauden aikana saatu malariatartunta voi johtaa vaikeampaan taudinkuvaan kuin muulloin saatu. Lisäksi malaria voi aiheuttaa keskenmenon tai ennenaikaisen synnytyksen ja altistaa sikiötä hapenpuutteelle. Matkustamista malaria-alueelle tulisi välttää raskauden aikana, mikäli mahdollista. Jos matkustamista ei voi välttää, malarian estolääkityksen käyttö raskauden aikana on erityisen tärkeää. Hyttysen piston estäminen on tärkeä osa raskaana olevan naisen malarian ehkäisyä. Meflokiinin (Lariam) käytöstä raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana on rajoitetusti tutkimustietoa. Meflokiinin aiheuttamia sikiövaurioita ei ole kuitenkaan raportoitu. Meflokiinia voi käyttää malarian estolääkityksenä kaikissa raskauden vaiheissa. Doksisykliiniä ei pidä käyttää raskauden aikana. Malaronea ei suositella käytettäväksi raskauden aikana, koska sen käytöstä ei ole kokemusta. Klorokiini on turvallinen raskauden kaikissa vaiheissa, mutta tehoaa vain harvalla alueella.
Imetyksen aikana voi käyttää meflokiinia, doksisykliiniä ja klorokiinia. Malaronen käyttöä imetyksen aikana ei suositella, koska sen käytöstä ei ole kokemusta.
Lapsilla malarian ehkäisy on erittäin tärkeää, koska heillä malaria voi kehittyä nopeasti vaikeaoireiseksi. Pienten lasten matkustamista malaria-alueelle tulisi välttää, jos mahdollista. Lapsilla hyttyssuojaus on luonnollisesti tärkeä osa malarian ehkäisyä. Meflokiinia suositellaan käytettäväksi vasta kolmen kuukauden iästä alkaen ja vähintään 5 kg painaville lapsille. Koska lapset sietävät malarialääkkeitä paremmin kuin aikuiset ja käytännössä tabletteja on hankalaa jakaa pienempiin osiin kuin ¼, on Suomessa siirrytty samaan käytäntöön kuin Ruotsissa, Tanskassa, Englannissa ja Kanadassa ja 5--10 kg painaville lapsille suositellaan samaa meflokiiniannosta kuin 1-4 vuotiaille eli ¼ tabletti viikossa. Malarone on tutkimuksissa todettu tehokkaaksi ja turvalliseksi yli 11 kg painaville lapsille. Erityisluvalla on saatavissa 11–40 kg painavia lapsia varten tabletti, jonka vahvuus on neljäsosa aikuisten tabletista. Doksisykliiniä ei pidä käyttää alle 8-vuotiaille. Klorokiini soveltuu malarian estoon lapsille imeväisiästä (1 kk) lähtien, mutta tehoaa vain harvalla alueella.
Malarian estolääkkeistä ei Suomessa ole myytävänä erityisesti lapsille tarkoitettuja valmistemuotoja. Käytännössä pahanmakuiset tabletit on parasta murskata ja sekoittaa voimakkaasti makeutettuun mehuun, jogurttiin tai muuhun vastaavaan ja annostella lääkeruiskulla suoraan lapsen suuhun. Malarian estolääkkeet on aina säilytettävä lasten ulottumattomissa.
Edellä mainitut estolääkitysohjeet pätevät matkailijoihin, jotka viipyvät malaria-alueella korkeintaan muutaman kuukauden ajan. Tähän ryhmään kuuluu valtaosa matkailijoista. Jos oleskelu kestää pidempään, on viisasta kysyä neuvoa paikallisilta lääketieteen asiantuntijoilta, jotka usein tuntevat parhaiten kyseisen alueen malariatilanteen.
Nykyisen tiedon valossa meflokiinin pitkäaikaiseen käyttöön ei liity vakavien haittojen vaaraa. Doksisykliinin ja Malaronen pitkäaikaisen käytön aiheuttamista haitoista ei ole riittävästi tutkimustietoa. Pitkäaikaiseen klorokiinin (Heliopar) käyttöön liittyvien vakavien haittojen vaara on pieni. Malarian estolääkitysannoksella käytettynä klorokiinin ei ole raportoitu aiheuttaneen verkkokalvovaurioita, joten vuosia kestävässä käytössäkään säännölliset silmälääkärin tarkastukset eivät ole välttämättä tarpeen.
Jotkut matkailijat, kuten lentokoneiden ja laivojen miehistöt, vierailevat pitkällä aikavälillä usein mutta lyhytaikaisesti malarian endeemisillä alueilla. Ehkäisyn vaihtoehto voi tällöin olla lääkeprofylaksin käyttö vain suuren vaaran alueilla. Hyttysten pistoilta suojautuminen karkotteiden, sopivan vaatetuksen ja hyttysverkkojen avulla on silloin entistäkin tärkeämpää. Tällaisen matkailijan olisi kuljetettava mukanaan sairastumisen varalta riittävästi malarian hoitolääkkeitä itselääkityksen aloittamiseksi. Kuumeen ilmaantuessa tulee aina pikaisesti hakeutua lääkärin hoitoon. Mikäli lääkärinapua ei ole heti saatavilla, on aloitettava itselääkitys hoitoannoksilla.
Malaria-alueelta kotoisin oleva henkilö menettää noin vuodessa osittaisen vastustuskykynsä malariaa vastaan. Hän tarvitsee samanlaisen estolääkityksen kuin muutkin suomalaiset.