Hepatiitti B

Matkailijan terveysopas
26.9.2012
Tuija Leino

Tavallinen matkailija tarvitsee harvoin hepatiitti B -rokotusta. Rokote on aiheellinen heille, jotka matkustavat taudin kohtalaisen tai runsaan esiintymisen alueelle (ks. maittainen luettelo «Maittainen luettelo A-I»1 ja kuva «Hepatiitti B -viruksen kantajien osuus väestössä»2) opiskelemaan tai tekemään työtä, jossa on verialtistuksen vaara (esimerkiksi terveydenhuoltoala). Ulkomaiselle harjoittelujaksolle matkustavat terveydenhuoltoalan opiskelijat voivat saada rokotteen maksuttomana osana kansallista rokotusohjelmaa. Rokotetta suositellaan myös

  • jos oleskellaan kohtalaisen tai runsaan esiintyvyyden alueella yli kuusi kuukautta
  • alueelle usein matkustaville
  • alueella päivähoidossa oleville tai paikallisten lasten kanssa asuville tai oleskeleville lapsille
  • henkilöille, joilla on suurentunut riski joutua lääketieteelliseen toimenpiteeseen ulkomailla
  • riskimatkailijoille (seksi, pistettävät huumeet, tatuoinnit, kontaktilajit)

WHO suosittelee hepatiitti B -rokotusta kaikille vastasyntyneille kansallisen rokotusohjelman osana. Suomessa ja muissa pohjoismaissa hepatiitti B -viruksen kantajia on kuitenkin niin vähän, että kaikkien lapsien rokottaminen valtion kustannuksella ei ole perusteltua. Etenkin toistuvasti matkaillessa rokotetta voi kuitenkin harkita lapsimatkailijoille.

Hepatiitti B on veri- ja seksiteitse tarttuva maksatulehdus. Osa sairastuneista jää viruksen kantajiksi; tämä on tavallista varsinkin pikkulapsilla. Osalle kantajista kehittyy myöhemmin krooninen hepatiitti, maksakirroosi tai maksasyöpä. Pistettävien huumeiden käyttö ja suojaamaton seksi ovat hepatiitti B:n merkittävimmät vaaratekijät kaikkialla maailmassa. Muita mahdollisia tartunnanlähteitä ovat verensiirto kehitysmaassa sekä erilaiset toimenpiteet, injektiot, akupunktio, tatuointi ja lävistykset hoitopaikoissa, joiden mahdollisuudet käyttää kertakäyttöisiä tai kunnollisesti steriloituja välineitä ovat puutteelliset.

Riskimatkailijoilla on myös hepatiitti C:n ja HIV:n tartuntariski. Hepatiitti C:n esiintyvyys näkyy kuvassa «Hepatiitti C -virusinfektion esiintyvyys maailmassa»3. HIV:stä on erillinen kappale Sukupuolitaudit-otsikon alla «Sukupuolitaudit»4.

Rokote

Suomessa on käytössä viruksen puhdistettuja antigeeneja sisältävä Engerix-B -rokote. Aikaisemmin rokottamattomille annetaan lihakseen yhteensä kolme annosta kuukausina 0, 1 ja 6. Jos suoja tarvitaan nopeasti, annokset voidaan antaa kuukausina 0, 1 ja 2. Tällöin on pitkäaikaisen suojan varmistamiseksi syytä antaa neljäs annos vuoden kuluttua ensimmäisestä. Tarvittaessa voidaan 18 vuotta täyttäneille antaa pistokset päivinä 0, 7 ja 21, jolloin tarvitaan vielä neljäs pistos 12 kuukauden kuluttua ensimmäisestä annoksesta. Hepatiitti B -rokotetta annetaan 0–15-vuotiaille puolet aikuisen Engerix-B-rokoteannoksesta.

Suomessa on saatavana myös Twinrix Adult - ja Twinrix Paediatric -rokotteet A- ja B-hepatiitin samanaikaiseen ehkäisyyn. Twinrix Adult -rokote on tarkoitettu 16 vuotta täyttäneiden ja Twinrix Paediatric 1–15-vuotiaiden immunisointiin. Sitä annetaan yhteensä kolme annosta kuukausina 0, 1 ja 6. Tarvittaessa voidaan aikuisille käyttää nopeutettua aikataulua antamalla pistokset päivinä 0, 7 ja 21, jolloin tarvitaan vielä neljäs pistos 12 kuukauden kuluttua ensimmäisestä annoksesta.

Tehoste

Nykyisen tiedon mukaan hepatiitti B -tehosterokotuksia ei tarvita. On kuitenkin syytä muistaa, että suojaa ei synny noin 10 %:lle rokotetuista. Jos toistuva altistus on ilmeistä (esim. terveydenhuoltotyö), suojan syntyminen on varmistettava määrittämällä HBs-vasta-aineet 6–8 viikkoa rokotussarjan jälkeen. (ks. Rokottajan käsikirja (www.thl.fi), hepatiitti B -rokotteet). Jos suojaa ei ole syntynyt, toistetaan kolmen annoksen sarja ja varmistetaan vasta-aineiden nousu.