Rabies eli vesikauhu

Matkailijan terveysopas
18.10.2013
Katariina Kainulainen ja Ruska Rimhanen-Finne

Rabies on tappava aivotulehdus, jonka aiheuttaja on hermohakuinen lyssavirus. Rabiesta esiintyy kautta maailman (kuva «Rabieksen esiintyvyys»1). Jopa puolet maailman väestöstä elää alueella, jolla he altistuvat rabiestartunnalle. Vuosittain yli 55 000 ihmisen arvioidaan kuolevan rabieksen seurauksena Afrikassa ja Aasiassa. Useat nisäkkäät voivat saada rabiestartunnan ja välittää tartuntaa toisiin eläimiin ja ihmisiin. Lepakot toimivat rabieksen reservoaarina, mutta ihmisen tartunnanlähteenä on yleisimmin koiran purema. Eläinten rabiesta kutsutaan raivotaudiksi, ihmisten tautia vesikauhuksi.

Tauti tarttuu ihmiseen rabiekseen sairastuneen eläimen syljen välityksellä. Ihminen saa yleensä tartunnan sairaan eläimen puremasta, mutta se on mahdollinen myös haavan tai limakalvojen nuolaisun välityksellä. Sairastunut eläin käyttäytyy yleensä epänormaalisti. Kotieläin voi muuttua aggressiiviseksi ja levottomaksi, villieläin saattaa hakeutua ihmisen seuraan. Taudin terminaalivaiheessa eläimen nielun lihakset halvaantuvat, minkä seurauksena nieleminen vaikeutuu ja sylki valuu ulos suusta.

Paikallisilta terveysviranomaisilta on hyvä tarkastaa matkan kohteen rabiestilanne, jos oleskelu kohdemaassa kestää tavanomaista turistimatkaa kauemmin (yli 3 kk) tai jos kyseessä on omin päin matkailu hyvin alkeellisilla alueilla ilman yksityiskohtaista matkasuunnitelmaa. WHO on perustanut internetiin rabieksen online-tiedonkeruujärjestelmän, josta voidaan hakea tietoa mm. rabieksen esiintyvyydestä www.who.int/rabies/rabnet/en. Tietoon tulee suhtautua varauksella, koska monessa kehitysmaassa rabiesseuranta ja -tilastointi on puutteellista sekä ihmis- että eläintapausten osalta. Tietoa rabieksesta on myös osoitteessa www.cdc.gov/travel/diseases.htm.

Rabiesalueella matkailevan muistilista

Rokote

Ennen altistusta annettuna (pre-exposure)

Ennalta ehkäisevää rokotusta voidaan harkita matkailijalle, jos oleskelu tartuntariskin alueella kestää tavanomaista turistimatkaa kauemmin tai jos kyseessä on omin päin matkailu hyvin alkeellisille alueilla ilman yksityiskohtaista matkasuunnitelmaa. Ehkäisevää rokotetta annettaessa on muistutettava rokotettavaa siitä, että mahdollisen altistuksen jälkeen haava tulee puhdistaa perusteellisesti ja henkilön tulee hakeutua mahdollisimman pian lääkärin arvioon (ks. kohta Altistuksen jälkeen annettuna (post-exposure).

Tavallisille matkailijoille rokotusta ei suositella, sillä turistialueilla tartunnan riski on vähäinen ja mahdollisen altistumisen jälkeen hoitoon pääsee yleensä nopeasti.

Suomessa käytössä olleen inaktivoidun rokotteen (Rabies-Imovax) tilalla käytetään toistaiseksi (10/2013 lähtien) inaktivoitua kokosolurokotetta (Verorab), kunnes Rabies-Imovax -rokotetta on jälleen saatavilla. Rokotteet vastaavat immunologisesti toisiaan. Toisella rokotteella aloitettua rokotussarjaa voidaan jatkaa toisella valmisteella. Suositus ehkäiseväksi perussarjaksi on kolme pistosta päivinä 0, 7 ja 21 tai 28. Lasten annos on sama kuin aikuisten.

Tehosterokotuksia ei rutiininomaisesti tarvita täydellisen ennaltaehkäisevän tai altistuksen jälkeisen rokotussarjan saaneille. Kuitenkin henkilöille, jotka toimivat tehtävissä, joissa todennäköisesti altistuu toistuvasti tartunnalle (esimerkiksi käsittelee rabiesvirusta laboratoriossa tai toimii työtehtävissä suuren tartuntariskin maassa), tehosterokotus annetaan vasta-ainetutkimusten perusteella. Tehosterokotus annetaan, jos vasta-ainetaso rabiesvirusta vastaan on < 0,5 IU/ml. Suoja on syytä varmistaa vasta-ainetutkimuksin 6 kk – 2 vuoden välein tartuntariskistä riippuen.

Altistuksen jälkeen annettuna (post-exposure)

Rabies johtaa oireiden puhjettua aina kuolemaan. Vuorokauden kuluessa altistumisesta aloitetulla asianmukaisesti toteutetulla rokotushoidolla ja mahdollisella immunoglobuliiniannoksella tauti voidaan aina estää (taulukko «Altistuksen jälkeinen hoito »1).

Rabiesaltistuksen jälkeen puremakohta pestään välittömästi runsaalla saippuavedellä, ja mikäli mahdollista, huuhdellaan 70 % alkoholilla, minkä jälkeen aloitetaan mahdollisimman pian estohoito. Aikaisemmin rokottamattomille annetaan yksi annos (20 KY/kg) rabiesimmunoglobuliinia ja neljä annosta rokotetta. Rokotteet annetaan päivinä 0, 3, 7 ja 14 lihaksensisäisinä injektioina. Mikäli altistunut ei ole saanut suosituksen mukaista immunoglubuliinia alkuvaiheessa, haava on jäänyt puhdistamatta asianmukaisesti tai jos altistunut on immuunipuutteinen, annetaan viides annos päivänä 28. Tämä ohje poikkeaa valmistajan suosituksesta. Mikäli on epävarmaa, tarvitseeko altistunut viidennen rokoteannoksen, sen voi antaa, koska ylimääräisestä rokoteannnoksesta ei ole haittaa. Rokotteen lasten annos on sama kuin aikuisten. Rokotetta ei pidä antaa pakaraseutuun, jossa teho voi olla oleellisesti heikompi. Immunoglobuliini annetaan ensimmäisen rokoteannoksen kanssa samaan aikaan. Poikkeustapauksissa se voidaan antaa myöhemminkin, kuitenkin viimeistään kolmannen rokoteannoksen yhteydessä (päivänä 7). Immunoglobuliini infiltroidaan haavaan ja sen ympäristöön, jos mahdollista. Mikäli koko annosta ei saada kulumaan näin, ruiskutetaan loput lihaksensisäisesti esimerkiksi reisilihakseen (eri paikkaan kuin rokote). Altistuksen jälkeistä rokote- ja immunoglobuliinihoitoa ei saa jättää antamatta, vaikka altistuksesta olisi kulunut jo pitempään (jopa useita kuukausia). Sitä ei kuitenkaan aloiteta, jos altistuneelle on jo kehittynyt rabieksen oireita. Mikäli rokotesarja on aloitettu matkakohteessa, se tulee jatkaa yllä olevan aikataulun mukaisesti loppuun matkan jälkeen kotimaassa.

Jos altistunut henkilö on aiemmin saanut täyden pre- tai post-exposure-rokotusarjan, hänelle annetaan altistuksen jälkeen vain kaksi annosta rokotetta päivinä 0 ja 3. Immunoglobuliinia ei tässä tapauksessa tarvitse antaa.

Kehitysmaissa käytetään edelleen eläinten aivoista valmistettuja rokotteita, jotka voivat aiheuttaa vakavia haittavaikutuksia toisin kuin turvalliset soluviljelmissä tuotetut rokotteet.

Taulukko 1. Altistuksen jälkeinen hoito
AltistumistapaHoito
  1. Potilaalle, joka on aiemmin saanut täyden pre-exposure tai post-exposure rokotussarjan, riittää kevennetty rokotussarja päivinä 0 ja 3 altistuksen jälkeen.
  2. Rokotussarja voidaan keskeyttää, jos epäilty eläin on koira tai kissa ja se on edelleen oireeton 10 vrk karanteenin jälkeen tai jos laboratoriotutkimuksissa varmistuu, ettei eläin ollut raivotautinen.
  3. Jos potilas on immuunipuutteinen tai haava on jäänyt alkuvaiheessa puhdistamatta, annetaan viides annos päivänä 28 altistuksen jälkeen.
  4. Henkilö, joka on ollut kosketuksissa lepakkoon, ellei varmasti voida sulkea pois puremaa, naarmua tai limakalvoaltistusta.
  5. Jos immunoglobuliinipistos on jäänyt antamatta, haava on jäänyt alkuvaiheessa puhdistamatta tai potilas on immuunipuutteinen annetaan viides annos päivänä 28 altistuksen jälkeen.
Syljen joutuminen terveelle iholle, eläimen koskettaminenEi rokote- tai immunoglobuliinihoitoa.
Paljaan ihon näykkäisystä johtuva naarmu tai hankauma, joka ei vuoda verta.Rokotussarja annetaan neljänä pistoksena päivinä 0, 3, 7 ja 14 altistuksen jälkeen1, 2, 3
Ihon läpäisevä purema, syljen joutuminen rikkoutuneelle iholle tai limakalvolle. Lepakkokontakti 4.Rokotussarja kuten yllä + immunoglobuliinipistos ensimmäisen rokotuksen yhteydessä 1, 2, 5