Aivohalvauksen syyt

Aivohalvauksen yleisin syy on aivovaltimon veritulppa. Sen syynä on yleensä valtimoiden kovettumatauti eli ateroskleroosi, sama tauti joka aiheuttaa sepelvaltimotautia (ks. «Valtimotauti (ateroskleroosi)»1 ja «Sepelvaltimotauti»2). Siksi sydän- ja aivoinfarktilla on yhteiset riskitekijät, joista tärkeimmät ovat tupakointi, suurentunut veren kolesterolipitoisuus ja kohonnut verenpaine. Valtimotaudin jo valmiiksi kaventamaan suoneen voi kehittyä verihyytymä, joka lopullisesti tukkii suonen.

Noin neljännes aivoinfarkteista syntyy sydämestä lähtöisin olevasta verihyytymästä eli emboliasta. Tällöin verihyytymä kulkeutuu veren mukana valtimoita pitkin kunnes kiilautuu johonkin aivovaltimon haaraan. Yleisin syy emboliaan on sydämen rytmihäiriö eteisvärinä (ks. «Eteisvärinä (flimmeri)»3). Tämän vuoksi hyytymien syntyä ehkäistään antikoagulaatio- eli ns. verenohennushoidolla (ks. «Verenohennuslääkkeet (antikoagulaatiohoito, Marevan-hoito)»4).

Noin 15% aivohalvauksista johtuu aivovaltimon repeämisestä ja sitä seuranneesta verenvuodosta aivokudoksen sisään. Vuodon yleisin syy on kohonnut verenpaine (ks. «Kohonnut verenpaine (verenpainetauti)»5), joka vuosien mittaan aiheuttaa muutoksia aivovaltimoiden seinämiin. Toinen yleinen syy on runsas alkoholin käyttö. Joskus aivovaltimoissa voi olla synnynnäisiä muutoksia, jotka lisäävät vuotovaaraa.

Aivohalvauksen oireet

Aivohalvaus syntyy yleensä äkisti. Yleisin oire on toisen tai molempien raajojen toimintahäiriö. Mukana on usein puutumisia ja muita tuntohäiriöitä sekä puheentuoton vaikeutta (ks. «Afasia (aivolähtöinen puhehäiriö)»6). Riippuen infarktin paikasta voi esiintyä monenlaisia muitakin oireita, esimerkiksi roikkuva suupieli (ks. «Kasvohalvaus (Bellin pareesi)»7), näköhäiriöitä tai kaksoiskuvia, huimausta tai sekavuutta. Päänsärkyä ei yleensä ole.

Aivoverenvuodossa halvausoireet kehittyvät yleensä hieman hitaammin. Vuodon koosta ja sijainnista riippuen oireet vaihtelevat lievistä, esimerkiksi pelkkänä äkillisenä voimakkaana päänsärkynä ilmenevästä, vaikeisiin, kuten laajaan toispuoleiseen halvaukseen, jolloin tajunta usein heikkenee. Vuodon alkuvaiheessa päänsärkyä esiintyy usein, mutta ei aina.

Milloin hoitoon

Jos epäilee itsellään tai omaisellaan aivohalvauksen oireita, pitää hakeutua välittömästi lähimpään päivystävään hoitopaikkaan, mielellään päivystävään sairaalaan. Parhaiten se toteutuu soittamalla hätäkeskuksen puhelinnumeroon 112.

Aivohalvauksen itsehoito

Aivohalvausta ei voi hoitaa omin päin, vaan halvausoireiden ilmaantuessa on hakeuduttava heti hoitoon.

Aivohalvauksen hoidon jälkeisessä toipumisessa oma aktiivisuus on erittäin tärkeää. Kuntoutushoidon aloittavat fysioterapeutti ja tarvittaessa muut ammattilaiset, kuten toimintaterapeutti, puheterapeutti ja neuropsykologi Itse toteutettu päivittäinen aktiivinen harjoittelu on kuitenkin avainasemassa hyvän toipumisen kannalta. Harjoitteluohjeita saa omalta fysioterapeutilta.

Hoito

Nykyään mahdollisuuksien mukaan osalle potilaista annetaan aivoinfarktin liuotushoito. Se edellyttää välitöntä aivojen tietokonekerroskuvausta (ks. «Magneettikuvaus»8 ja «Tietokonekerroskuvaus»9). Potilaan halvausoireiden, muiden sairauksien ja kotilääkkeiden sekä kuvauslöydöksen perusteella ratkaistaan, soveltuuko hän liuotushoitoon. Liuotushoidosta ei ole hyötyä, jos oireen alkamisesta on kulunut enemmän kuin 4–5 tuntia. Muita välittömiä hoitoja aivohalvauksen jälkeen ovat mm. kohonneen verenpaineen hoito, mikäli kyseessä on aivoverenvuoto, korkean verensokerin madaltaminen, ruumiinlämmön madaltaminen ja elintoimintojen turvaaminen. Sairaalavaiheessa tulehdusten ja syvien laskimotukosten ehkäisy ja hoito ovat myös tärkeä osa hoitoa.

Kuntoutus

Sairaalassa aivohalvauspotilaat pyritään hoitamaan neurologian (hermoston sairauksien) osastolla. Moniammatillinen kuntoutus aloitetaan jo vuodeosastolla. Potilas siirtyy kotiin, kun hän katsotaan selviytyvän kotioloissa. Kotoa käsin potilas käy tarvittaessa kuntoutuksessa poliklinikalla 2–3 kertaa viikossa. Tehokasta kuntoutusta jatketaan niin kauan kun edistystä tapahtuu. Sen jälkeen siirrytään harvemmin tapahtuvaan ylläpitävään kuntoutukseen, joka voi jatkua 6–12 kuukautta. Tapauskohtaisesti kuntoutusta voidaan jatkaa vielä kauemminkin.

Koska halvaukseen voi liittyä monia häiriöitä, tarvitaan usein monenlaista kuntoutusta. Fysioterapiassa harjoitellaan raajojen ja lihasten toimintaa ja tasapainoa fysioterapeutin avustuksella. Lihasvoiman lisäksi tarvitaan usein virheellisten asentojen ja liikkeiden korjaamista. Lihastoiminnan aktivoimisessa voidaan käyttää apuna sähköstimulaatiota. Toimintaterapiassa huomio keskitetään sekä käsien toimintaan että yleiseen toimintaan arkipäivän tilanteissa, esim keittiössä, ja kuntoutus suunnataan havaittuihin ongelma-alueisiin. Samalla selvitetään apuvälineiden tarve. Puheterapeutti auttaa puheeseen liittyvien häiriöitäden kuntoutuksessa, liittyivät ne sitten puheen tuoton tai puheen ymmärryksen häiriöihin. Joskus tarvitaan myös neuropsykologista kuntoutusta, erityisesti silloin, kun esiintyy muistin, tarkkaavaisuuden tai muiden ajatustoiminnan häiriöitä ja tarvitaan esim. työkykyisyysarviota.

Ehkäisy

Elämäntavoilla voi vähentää huomattavasti aivohalvauksen vaaraa. Käytännössä se merkitsee kohonneen verenpaineen hoitoa, kohonneen kolesteroliarvon alentamista, tupakoitsijoilla tupakoinnin lopettamista, painon hallintaa ja riittävää liikuntaa. Enemmän tietoa valtimokovettumataudin ehkäisystä artikkelissa «Valtimotauti (ateroskleroosi)»1.

Tärkeä ehkäisykeino on antikoagulaatiohoito ("verenohennushoito", ks. «Verenohennuslääkkeet (antikoagulaatiohoito, Marevan-hoito)»4) mikäli sydämen rytminä on eteisvärinä (ks. «Eteisvärinä (flimmeri)»3).