Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Flunssa
 
 

Alkoholiriippuvuus (alkoholismi)

Lääkärikirja Duodecim
14.8.2013
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Alkoholismi on krooninen sairaus, jossa elimistö tulee riippuvaiseksi alkoholin saamisesta. Alkoholiriippuvuudelle (alkoholismille) on ominaista alkoholin jatkuva, usein toistuva tai pakonomainen käyttö riippumatta käytön aiheuttamista sosiaalisista tai terveydellisistä haitoista. Alkoholismiin liittyy usein fysiologisen riippuvuuden kehittyminen, jolloin henkilön kyky sietää alkoholin vaikutuksia on kohonnut (toleranssi) ja hänellä ilmenee alkoholin käytön lopettamisen jälkeisinä päivinä eriasteisia vieroitusoireita. Vieroitusoireyhtymä (ks. «Alkoholivieroitusoireyhtymä»1) saa henkilön usein jatkamaan alkoholin haitallista käyttöä. Alkoholiriippuvuus voi ilmetä kuitenkin ilman merkittävää toleranssia tai vieroitusoireita.

Alkoholiriippuvuuden kehityttyä henkilön alkoholin käytölle on ominaista se, että hän käyttää alkoholia suurempia määriä tai pitempään kuin hänen tarkoituksensa oli hänen aloittaessaan alkoholin käytön. Hän ei myöskään kykene halustaan huolimatta vähentämään tai lopettamaan alkoholin käyttöään huolimatta sen aiheuttamista haitoista. Humalatiloihin voi liittyä sammumiset ja muistikatkokset. Tuloksena voi olla ristiriidat läheisten kanssa, avioero, vaikeudet työssä tai työstä irtisanominen, taloudelliset vaikeudet, rattijuoppous, rikkeet tai rikokset. Usein huomattava osa henkilön ajasta kuluu alkoholin hankkimiseen, käyttöön tai käytöstä toipumiseen. Kiinnostus muihin harrastuksiin vähenee, masennus, univaikeudet ja ärtyisyys lisääntyvät. Osa alkoholisteista juo yksinään tai salaa, osa kotonaan ja ravintoloissa.

Pakonomainen, jatkuva ja humalahakuinen eli addiktiivinen alkoholin käyttö ei ole luonteeltaan tahdonalaista käytöstä vaan on vakava sairaustila. Pakonomaisen alkoholin taustalla on päihteiden jatkuvan käytön ja pitkäaikaisen stressin aiheuttama keskushermoston toiminnan muutos. Tämän vuoksi addiktiivisesti päihteitä käyttävä ei yleensä pysty katkaisemaan alkoholin käyttöään ilman ammatillista apua tai katkaisuhoitoa sairaalassa tai katkaisuhoitoyksikössä. Addiktiota ylläpitävä keskushermoston toiminnan muutos korjautuu hitaasti ja edellyttää yleensä ainakin 3-6 kuukauden pituista raitista jaksoa. Tämän vuoksi viikon kestävä katkaisuhoito tai raittius eivät hävitä pakonomaista tarvetta käyttää alkoholia tai päihteitä. Kerran kehityttyään pakonomaiseen juomiseen johtava keskushermoston toiminnan muutos palautuu helposti pitkäänkin kestäneen raittiin jakson jälkeen, jos henkilö alkaa uudelleen käyttää alkoholia.

Alkoholiriippuvuus on kaikkine seuraamuksineen keskeinen kansanterveydellinen ongelma. Noin 10–15 % miehistä kärsii jossain elämänsä vaiheessa alkoholiriippuvuudesta. Vaikka alkoholiriippuvuus onkin miesten parissa naisia yleisempää, on naisten kärsimä alkoholiriippuvuus viime vuosina selvästi yleistynyt.

Perinnölliset tekijät näyttelevät tärkeätä osaa erityisesti nuoruudessa alkavassa alkoholismissa. Hyvä alkoholin sietokyky tai vaikeus tunnistaa humaltumisensa astetta tai kummatkin ovat rakenteellisia riskitekijöitä, jotka altistavat alkoholiriippuvuuden kehittymiselle. Monet psykiatriset häiriöt lisäävät alkoholin ongelmakäyttöä ja alkoholiriippuvuuden kehittymisriskiä, koska alkoholin käyttöön turvaudutaan usein eriasteisten ahdistus-, pelko- ja masennusoireiden lievittämiseksi. Varsin usein etenkin jaksottaisen alkoholin käytön taustalla voi olla hoitamaton, vakava depressio (ks. «Masennustilat eli depressiot»2) tai kaksisuuntainen mielialahäiriö (ks. «Kaksisuuntainen (maanis-depressiivinen) mielialahäiriö»3). Toisaalta alkoholin ongelmakäyttö ja alkoholiriippuvuus kaikkine seurauksineen sekä aiheuttaa että vaikeuttaa ahdistus-, pelko-, unettomuus- ja masennusoireita. Psykologisella tasolla alkoholin väärinkäyttö voidaan nähdä keinona paeta psyykelle sietämätöntä avuttomuuden tunnetta ja depressiivistä lamaantumista.

Alkoholin jatkuva käyttö aiheuttaa alkoholismiin perinnöllisesti alttiilla henkilöillä muutoksen aivojen toiminnassa, jotka monien kohdalla tekevät alkoholin hallitun tai pienimuotoisen käytön lähes mahdottomaksi. Tällöin ainoa keino on usein täysraittius vähintään usean viikon ajan, usein ainakin 3–6 kuukauden ajan, ja monien kohdalla myös pysyvästi.

Alkoholismiin liittyvä jatkuva ja suuriannoksinen alkoholin käyttö altistaa henkilöä tapaturmille ja monille hengenvaarallisillekin somaattisille sairauksille, joista tavallisimmat ovat haimatulehdukset (ks. «Haimatulehdus»4) ja maksakirroosi (ks. «Maksakirroosi»5).

Itsehoito

Alkoholismin ja varsinaisen alkoholiriippuvuuden kehittyminen kestää usein vuosikausia, jona aikana henkilö kieltää ongelmakäyttönsä tai vähitellen lisääntyvän riippuvuutensa. Mitä aikaisemmin henkilö kuitenkin kykenee tunnistamaan ja ottamaan vakavasti lisääntyvän ongelmakäyttönsä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hän voi oppia hallitsemaan alkoholinkäyttönsä ja välttämään varsinaisen alkoholiriippuvuuden ja alkoholismin kehittymisen.

Säännöllinen ja päivittäinen alkoholin käyttö lisää alkoholiriippuvuuden kehittymisen riskiä. Perinnölliset tekijät lisäävät alkoholismin riskiä, jonka vuoksi alkoholismista kärsineiden vanhempien lasten kannattaa olla varovaisia alkoholin käytössään ja välttää säännöllistä tai humalahakuista alkoholin käyttöä. Korkeaan alkoholin sietokykyyn sekä vaikeuteen tunnistaa oma humaltuminen liittyy selvästi kohonnut alkoholismin kehittymisen riski.

Yksinkertainen tapa kartoittaa omaa mahdollista alkoholiriippuvuutta on kysyä itseltään neljä kysymystä:

  1. Oletko yrittänyt vähentää alkoholin käyttöäsi ja epäonnistunut siinä?
  2. Onko läheisesi tai tuttavasi ilmaissut huolensa tai ärtymyksensä alkoholin käytöstäsi?
  3. Käytätkö alkoholia keinona lievittää krapulaasi?
  4. Tunnetko syyllisyyttä alkoholin käytöstäsi?

Jos vastaat myöntävästi kahteen näistä kysymyksistä, sinun on syytä olla huolissasi alkoholin käytöstäsi ja mahdollisesta alkoholiriippuvuudestasi.

Omaa riippuvuutta alkoholin tai muun päihteen käytöstä voi myös arvioida kysymällä itseltään seuraavat kysymykset: Onko sinusta tuntunut, että alkoholin käyttösi on hallitsematonta? Ahdistutko tai huolestutko, jos sinulta puuttuu seuraava annos? Oletko huolestunut alkoholin käytöstäsi? Oletko ajatellut lopettaa tai vähentää alkoholin käyttöäsi? Kuinka vaikealta sinusta tuntuu lopettaa tai olla ilman alkoholia? Odotatko erityisellä innolla tilaisuuksia, tapahtumia tai paikkoja, joissa on tarjolla alkoholia? Selvä myöntävä vastaus johonkin näistä kysymyksistä on usein osoitus alkoholiriippuvuudesta.

Pakonomaisen alkoholin käytön laukaisevana tekijänä on usein omaan elämäntilanteeseen ja historiaan liittyvä ja mielelle sietämätön avuttomuuden tunne. Tämän tilanteen tunnistaminen, ymmärtäminen ja ratkaiseminen muilla tavoin on toipumisen kannalta tärkeää.

Vain harvat addiktiivisesta alkoholiriippuvuudesta kärsivistä voivat oppia hallitsemaan alkoholinkäyttönsä. Jos olet vähänkään huolissasi alkoholin käytöstäsi, vältä päivittäistä juomista. Käyttäessäsi alkoholia pyri rajaamaan juoma-annosten määrä korkeintaan 4–5 ravintola-annokseen. Pyri välttämään alkoholin käyttöä humaltuaksesi tai "lääkkeenä" ahdistuneisuuteen, unettomuuteen, häpeään, tyhjyyden tunteeseen tai masentuneisuuteen. Pyri myös välttämään tilanteita, joissa aikaisemman kokemuksesi valossa juot helposti enemmän kuin alun perin ajattelit. Opettele olemaan näissä tilanteissa joko täysin raitis, käyttämään ainakin osin alkoholittomia juomia tai käyttämään vain 3–4 ravintola-annosta alkoholia. Pyri löytämään harrastuksia tai toimintoja, joita voit käyttää "tyhjien" tai ahdistavien hetkien täyttämiseen.

Stressitilanteet ja pitkäaikainen jatkuva stressi lisää alttiutta käyttää alkoholia keinona vähentää stressiin liittyvää ärtymystä ja unettomuutta. Tämän vuoksi kaikki stressiä vähentävät toimenpiteet ja muut itsehoidolliset keinot auttavat hallitsemaan alkoholin käyttöä. Stressaavan työpäivän jälkeen reipas liikunta hävittää usein turhaksi tavaksi muodostuneen 2-3 oluen tai viinilasin käytön stressin tai siihen liittyvän unettomuuden hoidossa. Säännöllinen alkoholin käyttö unettomuuden hoidossa vähänkin pidempään käytettynä vain pahentaa unettomuutta.

Alkoholiriippuvaisen kannattaa välttää niitä ärsykkeitä tai sosiaalisia tilanteita, jotka tuovat mieleen alkoholin käytön. Siten esimerkiksi kotimatkalla kannattaa välttää tuttuja kuppiloiden tai ALKO:n liikkeitä. Jos sosiaalisissa tilanteissa tarjotaan alkoholia, on helpompaa ja viisaampaa olla täysin raitis tai ottaa vain yksi alkoholipitoinen juoma. Monilla alkoholiongelmallisilla jo 3-4 oluen tai viinilasin ottaminen käynnistää humalatilaan johtavan juomisen.

Jos alkoholin käyttö on johtanut jatkuvaan pakkoon käyttää humalahakuisesti alkoholia, on useimmille lähes mahdotonta siirtyä alkoholin hallittuun käyttöön ilman 3–6 kuukauden pituista täysraittiutta.

Osallistuminen AA-liikkeen (http://www.aa.fi) tai A-kiltoihin (http://www.a-kiltojenliitto.fi) auttaa raittiuden saavuttamisessa tai ongelmakäytön hallinnassa.

Huomattavalla osalla ja erityisesti vahvan perinnöllisen alttiuden omaaville alkoholisteille ainoa tehokas hoitokeino on pysyvä täysraittius.

Milloin hoitoon

Alkoholiriippuvaisen kannattaa aina kääntyä lääkärin, psykologin, mielenterveystoimiston tai A-klinikan puoleen, jos hän ei kykene omin avuin lopettamaan alkoholin ongelmakäyttöään. Osa alkoholiongelmaisista ei kykene sitoutumaan AA-ryhmiin. Ammatillinen hoito koostuu erityyppisistä psykoterapioista sekä lääkehoidosta. Lääkehoidossa käytetään ensi sijassa mielialalääkkeitä, alkoholin käytön estävää disulfiraamia (Antabus) tai alkoholin humalluttavia vaikutuksia ja siten joillakin retkahdusta estävää naltreksonia.

Lisää tietoa alkoholismista

Valtakunnallisen Käypä hoito -suosituksen potilasversio, ks. «Alkoholiongelmaisen hoito»6.

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita

Lääkärikirja Duodecimin artikkelit:

Alkoholin ongelmakäyttöön liittyvää tilastotietoa

Käytettyjä lähteitä

Dodes L. Breaking Addiction. A 7-Step Handbook for Ending Any Addiction. New York: Harper & Collins, 2011

Huttunen M. Lääkkeet mielen hoidossa. 2.painos. Kustannus Oy Duodecim 2008.

Häkkinen I: Toipumiskulttuuri. Päihdetoipuminen ja esimerkin voima. Prometheus kustannus Oy, 2013

Kuoppasalmi K, Heinälä P, Lönnqvist J. Päihteisiin liittyvät häiriöt. Kirjassa Lönnqvist J, Heikkinen M, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.) Psykiatria. 9.painos. Kustannus Oy Duodecim 2011, s. 405–470.

Seppä K, Alho H, Kiianmaa K: Alkoholiriippuvuus. Kustannus Oy Duodecim, 2010.

Valtakunnallinen Käypä hoito -suositus "Alkoholiongelmaisen hoito", ks. http://www.kaypahoito.fi «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50028»1.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi