Käypä hoito -suositus MS-tauti

Mikä on MS-tauti?

MS-taudissa keskushermoston (aivot ja selkäydin) valkeaan aineeseen kehittyy tulehduspesäkkeitä, jotka voivat vaurioittaa hermosäikeiden ympärillä olevaa myeliiniä (demyelinaatio) ja häiritä siten keskushermoston toimintaa.

Myeliiniä tarvitaan nopeuttamaan sähköisten viestien kulkua aivojen ja muun elimistön välillä. Myeliinipitoista valkeaa ainetta on aivojen sisäosassa ja selkäytimen ulkokerroksessa.

MS-tautiin liittyviä termejä

  • Aaltomainen MS-tauti (RRMS): potilaalla esiintyy jaksoittain keskushermostoperäisiä oireita. Näiden oirejaksojen välissä potilas voi olla täysin oireeton. 85–90 prosenttia kaikista MS-tautitapauksista sairastaa aaltomaista MS-tautia.
  • Ensisijaisesti etenevä MS-tauti (PPMS): MS-taudin alusta asti tasaisesti etenevä liikunta- ja toimintakyvyn heikentyminen ilman selkeitä pahenemisvaiheita. Tätä muotoa sairastaa 10–15 % MS-potilaista. Suoraan etenevässä MS-taudissa yleisin alkuoire on hitaasti (viikoissa tai kuukausissa) ilmenevä kävely- ja tasapainovaikeus.
  • Toissijaisesti etenevä MS-tauti (SPMS): aaltomainen MS-tauti voi muuttua tasaisesti eteneväksi, jolloin potilaan liikunta- ja toimintakyky heikkenee pikkuhiljaa pahenemisvaiheista riippumatta.

MS-taudin oireet

MS-taudin oireet voivat olla hyvin vaihtelevia, ja niitä voi esiintyä eri puolilla kehoa.

Yleisimpiä oireita ovat

  • näköhäiriöt (näöntarkkuuden heikkeneminen, silmän liikutteluarkuus, kaksoiskuvat)
  • toispuoleinen tuntohäiriö (puutuminen) tai raajojen lihasheikkous
  • häiriöt virtsarakon toiminnassa
  • tasapaino- ja koordinaatiovaikeudet.

MS-taudin pahenemisvaihe

Pahenemisvaiheella tarkoitetaan joko uutta neurologista oiretta vai vanhan oireen merkittävää pahenemista.

Pahenemisvaiheille altistavat erilaiset elimistön stressitilanteet, kuten tulehdukset (hammastulehdus, flunssa, mahatauti, virtsatietulehdus) tai muut sairaudet.

MS-taudin pahenemisvaiheesta johtuva uusi neurologinen oireisto tai vanhojen oireiden äkillinen selvä paheneminen kestää vähintään 24 tuntia ja enintään neljä viikkoa.

Jos potilaan toimintakyky on merkittävästi heikentynyt tai kävelykyky on oleellisesti huonontunut, tulee akuutin pahenemisvaiheen hoitoon harkita lääkehoitoa.

Äkillisten pahenemisvaiheiden ensisijaisena hoitona on laskimoon annosteltava tai suun kautta otettava kortikosteroidi. Hoito on yhtä tehokasta ja turvallista kummalla tavalla tahansa otettuna. Kortikosteroidihoito käy myös raskauden ja imetyksen aikana. Ensimmäinen hoitokerta (tai ainakin 1. yö) toteutetaan valvotusti sairaalassa.

Pahenemisvaiheen jälkeen esiintyviä jäännösoireita voivat olla

  • raajojen lihasheikkous
  • tuntopuutokset ja kivut (erityisesti hermovaurio- eli neuropaattiset kivut)
  • kävely- ja tasapainovaikeudet
  • virtsarakon tai suolen toiminnan häiriöt
  • poikkeava uupumus
  • häiriöt kognitiivisissa toiminnoissa (esimerkiksi muistin, tarkkaavuuden ja keskittymisen häiriöitä, reaktionopeuden hidastumista).

Miten MS-tauti todetaan?

MS-tauti todetaan selvittämällä potilaalla esiintyneet oireet ja tekemällä neurologinen tutkimus. Lisäksi tehdään aivojen magneettikuvaus, ja otetaan aivo-selkäydinnestenäyte.

MS-taudin diagnoosin täyttymiseen tarvitaan sekä MS-tautiin sopivat oireet että tyypilliset magneettikuvan ja aivo-selkäydinnesteen muutokset.

Jos nämä kriteerit eivät täyty, tilannetta jäädään seuraamaan. Tavallisesti sovitaan uusi magneettikuvaus tietyn ajan kuluttua. Lisäksi potilasta pyydetään ottamaan yhteyttä heti, jos vastaavia oireita ilmaantuu uudestaan.

Aaltomaisen MS-taudin diagnoosi edellyttää aina vähintään yhtä oirejaksoa. Oirejakson tulee MS-taudille tyypillinen ja kestää yhtäjaksoisesti vähintään yhden vuorokauden.

MS-taudin diagnostiikasta vastaa neurologi.

Lääkehoidon toteutus

Taudinkulkuun vaikuttava eli immunomoduloiva lääkitys aloitetaan viipymättä diagnoosin jälkeen, mikäli MS-tauti on aktiivinen. MS-taudin erittäin aktiivinen aaltomainen tautimuoto tunnistetaan kliinisten pahenemisvaiheiden ja/tai magneettikuvauksessa todettujen muutosten runsauden perusteella. Tässä tautimuodossa on erityisen tärkeää aloittaa korkeatehoinen lääkehoito jo diagnoosivaiheessa.

Kaikki MS-taudin hoitoon käytettävät lääkkeet vähentävät taudin pahenemisvaiheita ja uusia magneettikuvassa näkyviä tulehdusmuutoksia. Hoidot eroavat tehon ja toisaalta turvallisuusseurannan tarpeen osalta. Varhain aloitettu korkeatehoinen lääke saattaa suojata myöhemmältä toimintakyvyn heikkenemiseltä paremmin kuin kohtalaisen tehon lääkkeet.

MS-taudin lääkehoidosta vastaa neurologi.

Ennen hoidon aloitusta tulee tarkistaa, että potilaan rokotussuoja on voimassa ja vaadittavat laboratoriotutkimukset ovat viiterajoissa.

Päätös lääkkeen valinnasta tehdään yhdessä potilaan kanssa.

Lääkehoidon valinnassa huomioitavia seikkoja ovat sairauden aktiivisuus, potilaan ikä, muut sairaudet, lapsitoiveet, mahdolliset lääkitykseen liittyvät haittavaikutukset sekä lääkitykseen liittyvä turvallisuusseuranta.

Erilaiset lääkitykset, hoidon toteutus ja lääkkeisiin liittyvät haittavaikutukset on käyty kunkin lääkeaineen kohdalta läpi varsinaisessa Käypä hoito -suosituksessa MS-tauti.

Lääkityksen lopetus

Lääkityksen lopettamista suositellaan, jos MS-taudin oireet etenevät tasaisesti eikä tulehduksellista aktiviteettia enää ole, ja yleensä viimeistään silloin, kun potilas on yli 60-vuotias, sillä MS-taudin pahenemisvaiheet ovat hyvin harvinaisia yli 60-vuotiailla. Hoito voidaan aloittaa uudelleen, jos hoidon lopettamisen jälkeen ilmenee uusia pahenemisvaiheita.

Kantasolusiirto

Käypä hoito -työryhmän mukaan nykyisin käytössä olevilla korkeatehoisilla MS-lääkkeillä tulehduksellinen tautiaktiivisuus saadaan useimmiten talttumaan, joten kantasolusiirron rooli MS-taudin hoidossa on toissijainen.

MS-taudin omahoito

  • Tupakasta vieroitus on keskeinen osa MS-taudin hoitoa, sillä tupakointi on sekä MS-tautiin sairastumisen että taudin etenemisen riskitekijä. Myös passiivinen tupakointi lisää MS-taudin etenemisen riskiä.
  • Säännöllinen liikunta on omahoidossa keskeistä: harrasta säännöllistä liikuntaa 3 kertaa viikossa vähintään 1/2 tuntia.
  • Riittävästä D-vitamiinin saannista tulee huolehtia (suositusannos 50 µg/vrk), sillä D-vitamiinin puute on tunnistettu yhdeksi MS-taudin riskitekijäksi.
  • Suuhygieniasta tulee huolehtia, sillä suun terveys saattaa vaikuttaa MS-tautiin.
  • Kaikille MS-potilaille suositellaan kansallisen rokotusohjelman mukaisia rokotuksia. Lisäksi pneumokokkirokotusta suositellaan kaikille yli 50-vuotiaille MS-potilaille ja korkeatehoisia lääkehoitoja aloittaville. Vyöruusurokotettakin voi olla tarpeen harkita.
  • MS-tautiin ei ole olemassa tiettyä ruokavaliota, joten nykytietämyksen mukaan tällä ei ole suoraa vaikutusta sairauden kulkuun.

Kuntoutus

Kuntoutus on tärkeä osa MS-taudin kokonaisvaltaista hoitoa. Siihen kuuluvat hyvä ensitieto sairaudesta, riittävä ja oikea-aikainen sopeutumisvalmennus, liikuntaneuvonta sekä yksilöllinen ja moniammatillinen tarpeiden mukainen kuntoutus.

Kuntoutussuunnitelma laaditaan yhdessä potilaan kanssa.

Seuraavista kuntoutusmuodoista saattaa olla MS-tautia sairastavalle hyötyä: liikunta, kävelyharjoittelu, yksilöllinen fysioterapia, lantionpohjan lihasharjoittelu, moniammatillinen laitoskuntoutus, etäkuntoutus tietoteknisten välineiden (tietokone, tabletti, puhelin) avulla, neuropsykologinen kuntoutus ja toimintaterapia.

Myös erilaiset apuvälineet tukevat potilaan selviytymistä arjen toiminnoissa.

Sairastuneella on oikeus hänen työ- ja toimintakykyään kohentavaan ja ylläpitävään kuntoutukseen. Lääkinnällisen kuntoutuksen järjestäminen on hyvinvointialueiden vastuulla.

Kela järjestää lakisääteisesti alle 65-vuotiaan MS-potilaan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen, kun sen yleiset myöntökriteerit täyttyvät, sekä harkinnanvaraista kuntoutusta (Kela ).

Kela järjestää myös MS-tautia sairastaville sopeutumisvalmennus- ja kuntoutuskursseja .

Ammatillisella kuntoutuksella pyritään löytämään sellaisia keinoja, joilla voidaan tukea sairastuneen työhön pääsyä sekä työssä suoriutumista ja jatkamista.

Työkyvyn arvioinnissa työterveyshuolto ja perus- ja erikoissairaanhoito tekevät yhteistyötä. Työkykyarvion tekee työterveyslääkäri.

Työn mukauttaminen – esimerkiksi kulkemisen esteettömyys, työtilojen viilentäminen, WC-tilojen käytettävyys, etätyön mahdollisuus – ovat hyvin yksinkertaisia asioita, joilla kuitenkin saattaa olla ratkaiseva merkitys työkyvyn ylläpitämisessä.

Joissakin tapauksissa saattaa oikea ratkaisu olla myös lyhennetty työaika määräaikaisen osasairauspäivärahan, osakuntoutustuen tai osatyökyvyttömyyseläkkeen avulla.

Seuranta

Lääkitystä käyttävien MS-potilaiden seuranta toteutetaan erikoissairaanhoidossa. Mikäli potilaalla ei ole immunologista lääkitystä, seuranta toteutetaan perusterveydenhuollossa tai työterveyshuollossa.

Sairauden alkuvaiheessa kuvantamisseuranta on tiheämpää: ensimmäinen kuvantaminen tehdään 6 kuukauden kuluttua lääkehoidon aloituksesta, seuraava 6–12 kuukauden kuluttua ja sen jälkeen yleensä vuosittain ainakin ensimmäisten 3–5 vuoden ajan.

Raskaus ja imetys

MS-tauti ei vaikuta haitallisesti raskauden kulkuun tai kehittyvään sikiöön.

Raskaussuunnitelmista on hyvä keskustella hoitavan neurologin kanssa heti diagnoosin jälkeen, jotta lääkehoito voidaan suunnitella oikein.

Ehkäisyvalmisteet ovat MS-potilaille turvallisia. Lapsettomuushoidot eivät lisää MS-tautia sairastavien naisten pahenemisvaiheiden riskiä. D-vitamiinia ja foolihappolisää suositellaan jo 3 kuukautta ennen ehkäisyn lopettamista. Imetys ei merkittävästi vaikuta MS-taudin aktiivisuuteen.

Synnytyksen jälkeen MS-taudin pahenemisvaiheen riski on kuitenkin selvästi koholla. Käytettävissä on immunologisia korkeatehoisia lääkehoitoja, joilla tämä riski voidaan minimoida ja joiden käyttö imetysaikanakin on turvallista.

MS-tauti lukujen valossa

MS-tauti todetaan yleensä 20–40-vuotiaana. MS-tautia esiintyy enemmän naisilla kuin miehillä. Suomessa MS-taudin yleisyys on maailman suurimpia.

Suomessa on noin 12 000 MS-tautia sairastavaa henkilöä (lähde: Neuroliitto).

Lisätietoa aiheesta

Neuroliitto on MS-tautia ja harvinaista neurologista sairautta sairastavien sekä heidän läheistensä oma järjestö. Neuroliitto edistää ja valvoo heille tärkeitä asioita yhteiskunnallisessa päätöksenteossa sekä tarjoaa neuvonta-, kuntoutus- ja asumispalveluja.

Kiitämme Neuroliittoa tämän potilasversion kommentoinnista sekä yhteistyössä toteutetusta kyselystä, jonka sisällöstä on kerrottu tarkemmin suosituksen lisätietoartikkelissa Kysely MS-tautia sairastavien ja heidän läheistensä näkemyksistä Kysely MS-tautia sairastavien ja heidän läheistensä näkemyksistä.

  • Neuroliiton sivustolle Tietoa sairauksista on koottu tietoa myös MS-taudista .
  • Neuroliitto: MS-tauti – käsikirja vastasairastuneelle
  • Neuroliiton sopeutumista tukevat kurssit
  • Neuroliiton videot YouTubessa: Mikä on MS-tauti? (kesto 2:02 minuuttia) ja MS-taudin oireet (kesto 1:33 minuuttia)
  • Terveyskirjasto: MS-tauti
  • Myös Terveyskylän Aivotalosta löytyy tietoa MS-taudista .

Potilasversiossa mainitut organisaatiot antavat lisätietoa aiheeseen liittyen. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Käypä hoito -toimitus ei vastaa muiden organisaatioiden antaman tiedon laadusta tai luotettavuudesta.

Tekijät

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen MS-tauti pohjalta päivittänyt potilaiden osallisuutta tukeva toimittaja Kirsi Tarnanen.

Tekstin ovat tarkistaneet Käypä hoito -työryhmän puheenjohtaja, professori, neurologian erikoislääkäri, ylilääkäri Hanna Kuusisto Tays:n neurologian klinikasta ja kokoava kirjoittaja, neurologian erikoislääkäri, Suomen Akatemian kliininen tutkija Sini Laakso HUS Aivokeskuksen neurologian klinikasta ja Helsingin yliopistosta sekä Käypä hoito -toimittaja, neurologian erikoislääkäri, osastonlääkäri Krista Nuotio HUS Aivokeskuksen neurologian klinikasta ja Suomalaisesta Lääkäriseurasta Duodecimista.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.