Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Hyvä Mina
 
 

MS-tauti

Käyvän hoidon potilasversiot
10.12.2012
Teija Riikola, Irina Elovaara ja Sari Atula

Käypä hoito -suositus «MS-tauti»1

MS-tauti (multippeliskleroosi) on keskushermoston sairaus, joka aiheuttaa oireita eri puolille kehoa. Oireet ja niiden voimakkuus vaihtelevat. Yleisimpiä oireita ovat näköhäiriöt, yhden tai useamman raajan heikkous, tuntohäiriöt, liiallinen lihasjänteys, koordinaation ja tasapainon säilyttämisvaikeudet, kivut sekä häiriöt virtsarakon toiminnassa. MS-tautia ja sen oireita hoidetaan lääkkeillä ja kuntoutuksella.

Mikä on MS-tauti?

MS-taudissa keskushermoston valkeaan aineeseen kehittyy tulehduspesäkkeitä tai myeliinikatoa (demyelinaatio). Myeliiniä on keskushermoston hermosäikeiden ympärillä, ja sitä tarvitaan nopeuttamaan sähköisten viestien kulkua aivojen ja muun elimistön välillä. Myeliinipitoinen valkea aine peittää aivojen sisäosaa ja selkäytimen ulkokerrosta.

MS-taudin oireet

MS-tauti alkaa useimmiten ns. kliinisesti eriytyneenä oireyhtymänä eli KEO:na, jolloin ensimmäisen pahenemisvaiheen oireisto paikantuu joko yhdelle tai usealle keskushermoston alueelle. Oireet vaihtelevat sen mukaan, millä hermoston alueella myeliinivaurio on tapahtunut.

Yleisimpiä MS-taudin oireita ovat

  • näköhäiriöt (näön hämärtyminen, kaksoiskuvat)
  • yhden tai useamman raajan heikkous tai hallintavaikeudet
  • tuntohäiriöt, puutuminen ja epätavalliset tuntemukset, liiallinen lihasjänteys
  • koordinaation ja tasapainon säilyttämisvaikeudet
  • häiriöt virtsarakon toiminnassa
  • kivut, erityisesti hermovauriokivut eli neuropaattiset kivut
  • poikkeuksellinen uupumus
  • häiriöt kognitiivisissa toiminnoissa (esimerkiksi muistin, tarkkaavuuden ja keskittymisen häiriöitä, reaktionopeuden hidastumista)
  • heikentynyt lämmönsieto.

Miten MS-tauti todetaan?

MS-tauti todetaan selvittämällä sairauden kulku, erityisesti pahenemisvaiheet, ja tekemällä neurologinen tutkimus. Näiden lisäksi tehdään aivojen magneettikuvaus, jonka avulla nähdään parhaiten muutokset aivojen valkeassa aineessa sekä selkäydinnestetutkimus, joka tuo esille MS-taudin mahdollisesti aiheuttaman immunologisen poikkeavuuden.

Riskipotilaat

Vaikka KEO-potilailla (KEO = kliinisesti eriytynyt oireyhtymä) on magneettikuvauksessa nähty demyelinaatiomuutoksia ja immunologinen poikkeavuus selkäydinnesteessä, eivät MS-taudin muut kriteerit välttämättä vielä täyty. Tulokset viittaavat kuitenkin suureen riskiin sairastua MS-tautiin. Tällöin suositellaan magneettikuvausta 3 kuukauden kuluttua. Matalamman riskin potilaita seurataan ainakin yhdellä kuvauksella 3–12 kuukauden ajan. Jos MS-tauti varmentuu, aloitetaan hoito.

MS-taudin alatyypit

I Aaltomaisesti etenevä MS-tauti (relapsoiva-remittoiva)

Oirejaksojen välillä vointi on vakaa ja oireeton. Oirejaksossa (pahenemisvaihe eli relapsi) uusi hermostollinen oireisto tai vanhojen oireiden äkillinen, selvä paheneminen kestää vähintään 24 tuntia ja enintään 4 viikkoa. Oireista toipuu usein täydellisesti, mutta rajujen pahenemisvaiheiden jälkeen ehkä vain osittain, jolloin saattaa jäädä jäännösoireita, kuten liikunta- ja toimintakyvyn häiriöitä.

Toissijaisesti etenevä MS-tauti (toissijaisesti paheneva, sekundaarisesti progressiivinen)

Aaltomainen MS-tauti muuttuu useimmiten myöhemmin kulultaan toissijaisesti eteneväksi, jolloin toimintakyky heikkenee tasaisesti riippumatta pahenemisvaiheista.

II Ensisijaisesti etenevä MS-tauti (primaaris-progressiivinen)

Toinen, harvinaisempi muoto on ensisijaisesti etenevä (primaaris-progressiivinen) tauti, jossa oireisto etenee tasaisesti heti alusta lähtien.

Lääkehoito

Aaltomaisen MS-taudin ensisijainen lääkehoito ovat pistoksena annettava beetainterferoni tai glatirameeriasetaatti. Jos ne osoittautuvat tehottomiksi, suositellaan suun kautta otettavaa fingolimodia tai sairaalassa tiputuksena annettavaa natalitsumabia.

Jos MS-tauti on alkanut poikkeuksellisen aktiivisena ja heikentänyt toimintakykyä huomattavasti, hoito voidaan aloittaa suoraan fingolimodilla tai natalitsumabilla.

Toissijaisesti ja ensisijaisesti etenevään aaltomaiseen MS-tautiin ei ole toistaiseksi tehokasta hoitoa tarjolla, mutta uusia lääkkeitä tutkitaan jatkuvasti.

Äkillisten pahenemisvaiheiden ensisijaisena hoitona on laskimon tai suun kautta otettava kortikosteroidi. Hoito on yhtä tehokasta ja turvallista kummalla tavalla tahansa otettuna. Kortikosteroidihoito käy myös raskauden ja imetyksen aikana. Mikäli kortisonihoito ei auta vaikeisiin ja akuutteihin pahenemisvaiheisiin, kokeillaan plasmanvaihtoa tai laskimoon tiputettavaa immunoglobuliinia.

Lääkityksen haittavaikutukset

Interferonihoidon haittavaikutuksia voivat olla flunssan kaltaiset oireet, paikalliset ihon pistoreaktiot, päänsärky, masennus, maksaentsyymiarvojen suureneminen ja valkosolujen vähäisyys (leukopenia). Flunssankaltaisia voimakkaita oireita voidaan lievittää tulehduskipulääkkeillä.

Glatirameeriasetaatin pistokohdissa saattaa ilmetä ärsytystä.

Fingolimodihoito aloitetaan poliklinikalla, koska se voi hidastuttaa pulssia ja aiheuttaa joskus johtumishäiriöitä ensimmäisen tabletin oton yhteydessä.

Natalitsumabin tavallisimpia haittavaikutuksia ovat uupumus ja allergiset reaktiot; joskus esiintyy myös ahdistuneisuutta, ylähengitystietulehduksia ja turvotusta. Vakavin haitta liittyy progressiiviseen multifokaaliseen leukoenkefalopatiaan, joka voi kehittyä, jos hoito on jatkunut pitkään ja potilas on altistunut JC-virukselle (JC-virus on yleinen virus, jota on monen ihmisen elimistössä, mutta yleensä se ei aiheuta havaittavaa sairautta). Tietoja haittavaikutuksista löytyy varsinaisen suosituksen sähköisestä tausta-aineistosta Immunomoduloivien hoitojen yleisimmät haittavaikutukset «Immunomoduloivien hoitojen yleisimmät haittavaikutukset»1.

Jos lääkehoitona on beetainterferoni, fingolimodi tai natalitsumabi, hoidon mahdollisia haittavaikutuksia seurataan myös verikokein. Joskus verikokeiden tulosten perusteella lääkitystä joudutaan vaihtamaan.

Kuntoutus

Kuntoutus on tärkeä osa MS-taudin kokonaisvaltaista hoitoa, johon kuuluvat hyvä ensitieto sairaudesta, riittävä ja oikea-aikainen sopeutumisvalmennus, lihashuolto- ja liikuntaneuvonta sekä yksilöllinen kuntoutus. Kuntoutuksessa otetaan huomioon sairauden erityispiirteet, erityisesti uupumus, ja kuntoutuksen kuormittavuus tulee sovittaa niihin.

Seuraavista kuntoutusmuodoista voi olla MS-tautia sairastavalle hyötyä: kestävyysharjoittelu, fysioterapia, jooga, lantionpohjan lihasten harjoittaminen, psykologinen ja neuropsykologinen kuntoutus sekä elämäntapoja ohjaava neuvonta.

Sairastuneella on oikeus hänen työ- ja toimintakykyään kohentavaan kuntoutukseen. Lääkinnällisen kuntoutuksen järjestäminen on kuntien vastuulla, ja sitä tehdään sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa. Vaikeavammaisen alle 65-vuotiaan MS-potilaan kuntoutuksen järjestää lakisääteisesti Kansaneläkelaitos (Kela «http://www.kela.fi»1).

MS-taudin yleisyys

MS-tautiin sairastuu Suomessa vuosittain noin 250 henkilöä. Suomessa MS-taudin yleisyys on maailman suurimpia ja se on työkyvyttömyyseläkkeiden kolmanneksi suurin päädiagnoosiryhmä 16–44-vuotiailla. Aaltomaisesti etenevä MS-tauti on yleisin: 80–85 prosenttia sairastuneista sairastuu taudin tähän alatyyppiin.

MS-tauti on kaksi kertaa yleisempi naisilla kuin miehillä, ja se on yleisempi maan länsi- kuin itä- tai eteläosissa. Tuoreimman tutkimuksen mukaan MS-tauti on lisääntynyt ja paikalliset erot kasvaneet entisestään.

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta päivittänyt lääketieteen toimittaja Teija Riikola. Sen ovat tarkistaneet suosituksen laatineen asiantuntijaryhmän puheenjohtaja, professori Irina Elovaara Tampereen yliopistosta (TAYS:n neurologian ja kuntoutuksen vastuualue) ja kokoavana kirjoittajana toiminut neurologian erikoislääkäri Sari Atula HYKS:n neurologian klinikasta.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi