Estrogeenituotanto vähenee voimakkaasti kuukautisten loppumisen aikoihin, koska munasolu ei enää irtoa jokaisen kuukautiskierron aikana. Silloin ei myöskään muodostu keltarauhashormonia, ja kuukautiset alkavat muuttua epäsäännöllisesti. Lopulta ne loppuvat kokonaan.

Vaihdevuosien katsotaan alkaneen, kun kuukautiskierron pituus on selvästi muuttunut aiemmasta. Vaihdevuosien alkuvaihetta ja viimeisten kuukautisten jälkeistä vuotta kutsutaan perimenopaussiksi. Perimenopaussi alkaa keskimäärin 47-vuotiaana.

Kuukautiset alkavat muuttua epäsäännöllisiksi 45. ikävuoden jälkeen. Ensin kierto lyhenee, mutta myöhemmin kierrot pidentyvät tai muuttuvat vaihtelevan epäsäännöllisiksi. Myös kuukautisvuodot voivat muuttua. Kuukautisten muuttuminen on yksilöllistä, eivätkä ne myöskään pääty minkään tietyn kaavan mukaan.

Kuumotusta ja hikoilua voi esiintyä jo silloin, kun kuukautiskierto muuttuu epäsäännölliseksi. Nämä oireet lisääntyvät ennen kuukautisvuodon alkua ja kuukautisten aikana. Samoihin aikoihin voi ilmaantua itkuisuutta, masennusta ja ärtymystä.

Kuukautisten loppumiseen liittyvät fysiologiset muutokset käynnistyvät perimenopaussin aikana, jonka keskimääräinen kesto on noin neljä vuotta. Yksikölliset erot ovat kuitenkin suuria. Kestoaika vaihtelee kahden ja kahdeksan vuoden välillä.

Perimenopaussille on tyypillistä munasarjojen toiminnan voimakas ja yllätyksellinen vaihtelu. Tämän takia estrogeenia voi olla yhtenä hetkenä liikaa ja toisena liian vähän. Tällöin on perusteltua lopettaa mahdollisesti aloitettu hormonikorvaushoito ja seurata vaihdevuosioireiden esiintymistä.