Hae TerveyskirjastostaVoit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää » |
Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Ravinnon ja ravintoaineiden tarveDiabetes 18.3.2011 Hyvän ruokavalion tavoitteena on turvata tasapainoinen ravintoaineiden saanti ja pitää energian saanti ja kulutus sekä verensokeripitoisuus tasapainossa. Tavoitteena on, että ihminen kuluttaa sen, mitä syö ja säilyttää näin normaalipainonsa. Ylipainoisen on hyvä syödä kulutustaan vähemmän, jotta paino alenisi (ks. «Painonhallinnassa onnistuminen on mahdollista»1). EnergiantarveSuurin osa ruuasta saatavasta energiasta kuluu peruselintoimintojen ylläpitoon eli perusaineenvaihduntaan, johon kuuluvat esimerkiksi hengittäminen ja verenkierto. Päivittäin perusaineenvaihduntaan kuluu noin 60–80% energian kokonaiskulutuksesta. Energiantarpeeseen vaikuttaa painon ja pituuden ohella myös se, miten paljon ihminen liikkuu (fyysinen rasitus). Paljonkin liikkuvalla henkilöllä se on korkeintaan 30–40% energian kokonaiskulutuksesta. Myös raskaus ja imettäminen lisäävät energiantarvetta, joka muutenkin vaihtelee yksilöllisesti. Energiaa kuluu myös aterioiden jälkeen ruoan pilkkoutumiseen, ravintoaineiden imeytymiseen, kuljetukseen ja varastointiin. Tämän osuus energian kokonaiskulutuksesta on noin 10 %. Karkeasti ottaen voidaan arvioida, että kevyttä työtä tekevän energiantarve on noin 105–125 kJ eli 25–30 kcal normaalipainokiloa kohden. Fyysisen rasituksen lisääntyessä energiantarve tietenkin lisääntyy, ja esimerkiksi metsurilla tai jääkiekkoilijalla se voi olla jopa 210–250 kJ eli 50–60 kcal normaalipainokiloa kohden. Esimerkiksi normaalipainoltaan 60-kiloisen henkilön energiantarpeen suuruusluokka keskimäärin kevyissä olosuhteissa voidaan laskea seuraavasti: 125 kJ eli 30 kcal/kg × 60 kg = 7,5 mJ eli 1800 kcal vuorokaudessa. Energiantarvettaan ei tarvitse eikä voikaan ihan tarkkaan tietää, ja se vaihtelee riippuen siitä mitä tekee. Pitkällä aikavälillä on hyvä löytää tasapaino syödyn ruuan ja kulutuksen välille. Yleensä vaaka ja verensokerimittari sekä kylläisyyden tunne kertovat, onko syöty ruokamäärä ollut sopiva. Normaalipainon arvioinnissa käytetään kilojen lisäksi kehon painoindeksiä (BMI, Body Mass Index, ks. taulukko «Laihduttamisen tarpeellisuus»2). Painoindeksi lasketaan jakamalla henkilön paino pituuden neliöllä (kg/m2). Normaalipainon vaihteluvälin saa selville painoindeksitaulukosta oman pituuden ja painoindeksilukujen 18,5–25 kohdalta. Oman energiatarpeen arvioinnissa voi käyttää apuna internetissä olevia maksuttomia laskureita, joita on esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston ylläpitämällä EnergyNet-sivustolla (www.energynet.net) sekä kalorilaskuri.fi-sivustolla. Laskureiden antamat tiedot ovat suuntaa antavia, koska yksilölliset vaihtelut energiantarpeessa ovat suuria. EnergiaravintoaineetEnergiaravintoaineita ovat hiilihydraatit, rasvat ja alkoholi sekä proteiinit eli valkuaisaineet. Taulukkoon « Ruokien ravintosisältö: hiilihydraatit, rasvat ja kalorit. Tyypin 2 diabeetikoille ja painoaan tarkkaileville kalorit ovat tärkeämpiä kuin hiilihydraatit. Tyypin 1 diabeetikolle hiilihydraatit ovat t»3 on koottu tietoja erilaisten ruokien ja ruoka-aineiden kalori-, hiilihydraatti- ja rasvamääristä. HiilihydraatitHiilihydraatit ovat kasvikunnan tuotteissa ja maidossa esiintyvää luonnollista sokeria ja ovat elimistön pääasiallinen energianlähde. Vaikka juuri hiilihydraatit imeytyvät vereen sokerina eli kokonaisuudessaan sokeristuvat, on suositeltavaa saada noin puolet energiantarpeesta hiilihydraattipitoisesta ruuasta (ks. «Mihin diabeetikon ravintosuositukset perustuvat?»3). Hiilihydraattien minimitarpeena aikuiselle pidetään 130 g/vrk. Aikuinen, kohtalaisesti liikkuva henkilö tarvitsee helposti 250–300 g hiilihydraatteja päivittäin. Esimerkkejä hiilihydraattimääristä grammoina erilaisissa ruokavalioissa on esitetty taulukossa « Hiilihydraattimäärät grammoina energiasisällöltään erilaisissa ruokavalioissa. Kun hiilihydraatteja on 55 E %, proteiinia 15 E % ja rasvaa 30 E % (sarake 1) tai kun hiilihydraatteja on 45 E %, protei»1. Hiilihydraattipitoisen ruuan syömisestä pitkin päivää sopivan kokoisina aterioina on etua, koska se tasoittaa verensokerin vaihtelua ja ehkäisee liian matalia verensokereita erityisesti tyypin 1 diabeetikoilla. Nykyaikainen ateriainsuliinien käyttötapa kuitenkin mahdollistaa ateriakokojen suurenkin vaihtelun, kun ateriainsuliini annostellaan aterian hiilihydraattimäärä huomioon ottaen. Kun hiilihydraattipitoista ruokaa syödään riittävästi, rasvaisen ruuan määrä pystytään pitämään kohtuullisena. Yhdestä grammasta hiilihydraatteja elimistö saa energiaa 17 kJ eli 4 kcal. Taulukossa «Hiilihydraattien arvioiminen tyypin 1 diabeetikon ruokailussa»4 on esitetty ruokien hiilihydraattipitoisuuksia painoprosentteina. RasvatRasvoja suositellaan käytettävän kohtuullisesti, koska ne sisältävät paljon energiaa. Yhdestä grammasta rasvaa elimistö saa 37 kJ eli 9 kcal. Kuitenkin pieni määrä välttämättömiä rasvahappoja on saatava päivittäin. Omega-3-rasvahapotMonityydyttymättömät omega-3-rasvahapot ovat monissa tutkimuksissa osoittautuneet sydänterveyden kannalta edullisiksi. Lisäksi pieni määrä välttämättömiä rasvahappoja on saatava päivittäin. Omega-3-rasvahappojen tarve on vähintään 1 E % eli 1800 kilokaloria vuorokaudessa kuluttavalla henkilöllä noin 2,2 g/vrk. Näistä kasviperäinen alfalinoleenihappo on välttämätön, koska sitä ei elimistö pysty valmistamaan itse. Sen sijaan kalasta saatavia omega-3 -rasvahappoja (EPA ja DHA) elimistö pystyy jossain määrin valmistamaan juuri alfalinoleenihaposta. Omega-3-rasvahappoja saadaan öljymäisistä ja pehmeistä rasvoista ja rasvaisesta kalasta. Kalaa on hyvä syödä 2–3 kertaa viikossa ja lisäksi on hyvä käyttää öljypohjaisia salaatinkastikkeita sekä ruuanlaitossa hieman öljyä. Rypsiöljy sopii mainiosti kotiin yleisöljyksi sekä ruuanlaittoon että salaatinkastikkeisiin. Rypsiöljy sisältää välttämättömiä rasvahappoja sopivassa suhteessa ja se on erinomainen alfalinoleenihapon lähde. Oliiviöljy puolestaan ei sisällä juuri lainkaan alfalinoleenihappoa, vaikka se muuten on pääosin hyvää, öljymäistä rasvaa. Rasvojen laadun merkitystä käsitellään artikkelissa «Rasvan laadun merkitys diabeetikon ruokavaliossa»5. ValkuaisaineetValkuaisaineet eli proteiinit ovat pääasiassa elimistön solujen ja kudosten jatkuvan uudistamisen rakennusaineita. Jos hiilihydraatteja ja rasvoja ei saada tarpeeksi, elimistö käyttää valkuaisaineita myös energiana muuttamalla verensokeriksi niiden aminohapporakenneosia. Yhdestä grammasta valkuaisaineita elimistö saa energiaa 17 kJ eli 4 kcal. Tietyt valkuaisaineiden aminohapot ovat ihmiselle välttämättömiä, koska elimistö ei kykene itse niitä rakentamaan. Niitä saa kuitenkin helposti ja riittävästi normaalista ruuasta, eikä diabeetikko tarvitse valkuaisaineita enemmän kuin muutkaan. Valkuaisaineiden saantisuositus on 0,8 g painokiloa kohti vuorokaudessa. Myös kasvaville lapsille riittää normaali ruokavaliosuosituksen mukainen valkuaisainemäärä. Valkuaisaineiden päivittäinen saanti on riittävä, jos nauttii päivittäin maitoa, piimää, viiliä tai jogurttia (noin) 2–3 lasillista ja syö 1–2 kertaa päivässä liha- tai kalaruokaa. Silloin leivän päällä ei tarvita valkuaisainepitoisia leikkeleitäkään. Runsasta valkuaisaineiden käyttöä suositellaan vähentämään, jos munuaisten toiminta on häiriintynyt diabeteksen tai jonkin muun syyn takia. Myös lakto-vegetaarinen ruokavalio sopii hyvin, siinä ei käytetä lainkaan lihaa. Valkuaista saadaan riittävästi maitotuotteista. AlkoholiElimistössä maksa muodostaa varastoitavaa rasvaa paitsi ravinnon rasvoista myös niistä ylimääräisistä hiilihydraateista, valkuaisaineista ja alkoholista, joita ei kuluteta. Alkoholi on energiaravintoaineena lähes rasvaan verrattavaa, koska yhdestä grammasta puhdasta alkoholia elimistö saa energiaa 29 kJ eli 7 kcal. RavintokuidutHiilihydraattipitoisesta ruuasta saadaan myös ravintokuitua. Ravintokuidulla on monia myönteisiä vaikutuksia, vaikka se kulkee ihmisen ruuansulatuskanavan läpi sulamattomana. Ravintokuitu voi olla joko vesiliukoista tai kiinteää selluloosakuitua. Vesiliukoinen ravintokuitu hyytelöityy ruuansulatuskanavassa. Erityisesti hyytelökuitu hidastaa hiilihydraattipitoisen ruuan pilkkoutumista suolistossa ja siten sen imeytymistä vereen sokerina sekä samalla parantaa veren rasva-arvoja. Hiilihydraattipitoiset ruuat on hyvä valita enimmäkseen kuitupitoisten hiilihydraattilähteiden joukosta. Ruoka-aineiden kuitupitoisuuksista on enemmän tietoa taulukossa « Joidenkin ruokien kuitupitoisuuksien vertailua. Taulukossa elintarvikkeen kuitupitoisuus on ilmaistu esitettyä ruoka-annosta kohti. Kuidun saantisuositus on noin 35–40 grammaa päivässä. Lähde:»2. Hyytelökuidun saantia voidaan tehostaa käyttämällä guarkumivalmistetta (Guarem®, ks. «Guarkumikuitu»6) hoitohenkilökunnan kanssa sovittavien periaatteiden mukaisesti. Valmisteen guarkumikuitu eristetään eräästä palkokasvista. Ravintokuituja olisi hyvä saada ruuasta 35–40 grammaa vuorokaudessa. Riittävä kuitumäärä kertyy esimerkiksi seuraavista ruoka-annoksista: lautasellinen kauralesepuuroa marjojen kera (8–12 g kuitua), 5–6 viipaletta täysjyväleipää (12–15 g), lautasmallin mukainen kasvisannos (ks. kuva «Aterian lautasmalli»1) kerran päivässä (3–5 g) ja 2–3 hedelmää tai 3–4 dl marjoja (5–10 g). Suojaravintoaineiden tarveValkuaisaineet ja rasvat ovat paitsi energiaravintoaineita myös suojaravintoaineita, koska ne sisältävät välttämättömiä amino- ja rasvahappoja. Myös vitamiinit ja kivennäisaineet ovat suojaravintoaineita. Niiden tarve elimistössä on usein erittäin vähäinen, mikro- ja milligrammoissa mitattavissa. Osa näistä toimii elimistössä antioksidantteina. Antioksidantit todennäköisesti estävät rasvojen happeutumista, ja niitä saa erityisesti värikkäistä kasviksista, hedelmistä ja marjoista. Turvallisin tapa huolehtia riittävästä ravintoaineiden saannista on monipuolinen syöminen ja kasvisten, hedelmien ja marjojen runsas käyttö. Kasviksia, hedelmiä ja marjoja on suositeltavaa syödä vähintään noin puoli kiloa päivittäin. Joissakin tutkimuksissa magnesiumin vajaus on liitetty huonoon sokeritasapainoon diabeetikoilla. Riittävää näyttöä sille, että magnesiumia pitäisi suositella lisäravinteena ei kuitenkaan ole saatu. Nykyisin D-vitamiinilisää suositellaan käytettäväksi lähes kaikille Suomessa asuville, varsinkin monille erityisryhmille, kuten vanhuksille, lapsille, raskaana oleville ja imettäville (ks. www.thl.fi > ravitsemus). Tutkimuksiin perustuen katsotaan, että D-vitamiinilla on monenlaisia myönteisiä vaikutuksia terveyteen. D-vitamiinin saantisuosituksia onkin viime aikoina varovaisesti lisätty. D-vitamiinilisiä käytettäessä tulee muistaa, että liikasaannista voi olla haittaa. Jos syystä tai toisesta ruokavalio yksipuolistuu ja esimerkiksi jokin ruokaryhmä jää kokonaan pois, on hyvä arvioida ravintolisien tarve yksilöllisesti ruuankäyttöhaastattelun tai ruokakirjanpidon perusteella ravitsemusterapeutin kanssa. Pitkään jatkunut huono sokeritasapaino, jolloin virtsan eritys on runsasta, voi myös altistaa liian vähäiselle suojaravintoaineiden saannille. Tällöin monivitamiinivalmisteiden käyttö voi olla paikallaan. Taulukkoon « Ruokien ravintosisältö: hiilihydraatit, rasvat ja kalorit. Tyypin 2 diabeetikoille ja painoaan tarkkaileville kalorit ovat tärkeämpiä kuin hiilihydraatit. Tyypin 1 diabeetikolle hiilihydraatit ovat t»3 on kerätty ruokien erilaisten annosten keskimääräiset kalori- (kcal), hiilihydraatti- ja rasvasisällöt (grammoina).
Taulukon lähteet ja lisätietoja Paganus Aila ja Palva-Alhola Marjatta, 2007. Käsikirja ruokien hiilihydraattimääristä. Novoinfo. THL. Fineli® elintarvikkeiden koostumustietopankki: www.fineli.fi. Elintarvikkeiden valmistajilta saatu tuotetieto. Useimmilla valmistajilla on nettisivut, joilta saa tuotekohtaisia ravintosisältötietoja. Sydänliiton ruoka-ainetaulukko, 2009. Alkoholijuomista löytyy tietoa Alkon hinnastosta ja osoitteesta www.alko.fi. Aro E. toim. Diabetes ja ruoka -kirja. Suomen diabetesliitto, 2008. www.diabetes.fi. Etusivu -> Diabetestietoa -> Ruoka -> Tietoa elintarvikkeista -> Hiilihydraattitaulukko, Herkkujen hiilarit Sääksjärvi K, Reinivuo H. Ruokamittoja. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja. Helsinki, 2004. KTL. Elintarviketaulukko. Tiedot ravintokoostumuksesta (toim. Reinivuo, Bingham, Korhonen ja Pakkala). Otava. 2008. Diabeteksen hyvä hoitoDiabeetikon aktiivisuus ja vastuu oman hoitonsa asiantuntijana ovat tärkeitä diabeteksen hoidossa. Tähän tarvitaan tietoa, taitoa ja motivaatiota sekä hoitopaikan ammattitaitoa ja tukea. |
Kotikuntasi terveyspalvelutValitse kotikuntasi
Katso myösUutta Terveyskirjastossa |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
© 2013 Kustannus Oy Duodecim • Kaivokatu 10 A, 00100 Helsinki • Puh: (09) 6188 51 • terveyskirjasto@duodecim.fi
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||



