Lievän ja vakavan hypoglykemian esiintyminen

Itse hoidettavia matalan verensokerin tuntemuksia voi hyvässä sokeritasapainossa esiintyä viikoittain. Jos oireita on päivittäin, on insuliiniannoksia tai niiden rytmitystä korjattava. Vakavan eli toisen henkilön apua vaativan hypoglykemian kokee vuosittain noin 30 % tyypin 1 diabeetikoista. Noin 15 % tarvitsee insuliinisokin vuoksi ambulanssin ensihoitajien tai ensiapupoliklinikan hoitoa. Eli enemmistöllä ei koskaan ole vakavia hypoglykemioita, mutta osalla henkilöistä niitä on toistuvasti. Vakavan hypoglykemian jälkeen pitää insuliiniannoksia aina pienentää ja selvittää tilanteeseen johtaneet syyt.

Hypoglykemian vaikutukset

Lievät, toistuvat hypoglykemiat luonnollisesti lisäävät syömistä ja voivat altistaa painonnousulle. Ajattelu ja keskittyminen voivat tilapäisesti häiriintyä jo alle 3,5 mmol/l arvossa (kuva «Matalan verensokerin vaikutukset elimistössä»1). Aivojen ja ääreishermojen solujen toiminta häiriintyy tilapäisesti energianpuutteen takia, kun verensokeri laskee alle 2,8–2,5 mmol/l. Tajuttomuus ja mahdollisesti myös kouristelu seuraavat yleensä verensokerin laskettua alle 2,0 mmol/l, mutta jotkut voivat olla tajuissaan, vaikka heidän verensokerinsa olisi selvästi alle 2,0 mmol/l. Tajunnan taso palautuu nopeasti (10–15 minuuttia) kun verensokeri on saatu korjaantumaan. Aikuisille hypoglykemiat eivät yleensä aiheuta pidempiaikaisia aivotoimintojen häiriöitä, mutta niihin liittyvä insuliinituntemusten heikentyminen on hankalaa.

Hypoglykemian tavallisia syitä

Liian matala verensokeri syntyy, kun sokeria poistuu verestä enemmän kuin sitä tulee vereen ruuasta tai maksan varastoista. Syynä on tarpeeseen nähden liiallinen insuliinin vaikutus, liian vähän ruokaa (hiilihydraattia) tai liikunnan lisääntyminen.

Terveellä henkilöllä insuliinin erittyminen ja vaikutus vähenevät heti, kun verensokeri alkaa laskea, ja haiman alfasolut alkavat erittää glukagonia (ks. «Veren sokeripitoisuuden säätely»2). Diabeetikolla ihon alle pistetty insuliini imeytyy ja vaikuttaa oman kaavamaisen toimintatapansa mukaan riippumatta verensokerin tasosta. Lisäksi useamman vuoden sairastamisen jälkeen glukagonin eritys saattaa heikentyä tyypin 1 diabeetikolla. Jos hypoglykemioita on päivittäin tai syödään liian vähän hiilihydraatteja, niin maksassa ei ole riittävästi varastosokeria, mikä altistaa verensokerin liialliselle laskulle.

Verensokerin liiallisen laskun tavallisia syitä on lueteltu taulukossa «Liian matalan verensokerin tavallisia syitä.»1. Syyksi voi löytyä jokin yksittäinen asia, mutta usein kyse on useamman tekijän ennakoimattomasta yhteisvaikutuksesta.

Hypoglykemian ehkäisy

Hypoglykemian riskiä lisäävien tilanteiden (ks. taulukko «Liian matalan verensokerin tavallisia syitä.»1) ennakointi on sen parasta ehkäisyä. Verensokerin omamittausten (ks. «Verensokerin omaseuranta»3) ja glukoosisensoroinnin (ks. «Jatkuva verensokerimittaus»4) avulla voi opetella erilaisten syömisten ja liikunnan vaikutuksia. Jos insuliinituntemukset ovat heikentyneet, säännölliset omamittaukset ovat entistä tärkeämpiä. Tämän ohella hiilihydraattien arviointi on edellytys tehokkaan, hyvään sokeritasapainoon pyrkivän monipistoshoidon tai pumppuhoidon käyttöön. Perusinsuliinin liian suuri määrä aiheuttaa herkästi hypoglykemiaa aterian siirtyessä ja liikunnan aikana.

Alkoholin käytön yhteydessä (ks. «Alkoholin käyttö ja diabetes»5) syömisestä huolehtiminen on erityisen tärkeää, sillä alkoholi estää varastosokerin vapautumista maksasta ja verensokeri riippuu syödyistä hiilihydraateista. Alkoholi ja tai muut päihteet voivat peittää insuliinituntemukset, jolloin matalaan verensokeriin ei reagoi. Vaarallisimmat sokit liittyvät yleensä "juhlimiseen", johon liittyy runsasta alkoholin tai muiden päihteiden käyttöä sekä ruumiillista rasitusta, kuten tanssia.

Liikunta ja hypoglykemia

Liikunta kuluttaa sokeria, herkistää solut insuliinille lisäämällä insuliinireseptorien (insuliinin kiinnittymiskohtien) määrää soluissa ja lisää insuliinin imeytymistä pistospaikasta. Liikunnassa syke tihenee ja verenkierto lisääntyy, mitkä lisäävät pistetyn insuliinin imeytymistä ja insuliinipitoisuutta verenkierrossa. Liikunta voi siten aiheuttaa liian matalaa verensokeria, mikäli insuliinivaikutus on voimakkaampi kuin hiilihydraattien tai stressihormonien verensokeria nostava vaikutus (ks. «Liikunnan ja muun hoidon yhteensovittaminen tyypin 1 diabeteksessa»6). Siksi ennen liikuntaa ja liikunnan aikana tarvitaan lisähiilihydraattia, ja myös liikunnan aikana vaikuttavan insuliinipistoksen annosta voi olla tarpeen vähentää.