Syyt

Aivohalvauksen yleisin syy on aivovaltimon veritulppa. Sen syynä on yleensä valtimoiden kovettumatauti eli ateroskleroosi, sama tauti joka aiheuttaa sepelvaltimotautia (ks. «Valtimotauti (ateroskleroosi)»1 ja «Sepelvaltimotauti»2). Siksi sydäninfarktilla ja aivoinfarktilla on yhteiset riskitekijät, joista tärkeimmät ovat tupakointi, suurentunut veren kolesterolipitoisuus ja kohonnut verenpaine. Valtimotaudin kaventamaan suoneen syntyy verihyytymä, joka lopullisesti tukkii suonen.

Noin neljännes aivoinfarkteista syntyy sydämestä lähtöisin olevasta verihyytymästä eli emboliasta. Tällöin verihyytymä kulkeutuu veren mukana valtimoita pitkin kunnes kiilautuu johonkin aivovaltimon haaraan. Verenkierto loppuu tässä aivojen osassa, minkä seurauksena syntyy kuolio eli infarkti. Yleisin syy emboliaan on eteisvärinä (ks. «Eteisvärinä»3), jolloin hyytymien muodotusta voidaan tehokkaasti hoitaa antikoagulaatoihoidolla (ks. «Verenohennuslääkkeet (antikoagulaatiohoito, Marevan-hoito)»4).

Viisitoista sadasta aivohalvauksesta johtuu aivovaltimon puhkeamisesta ja sitä seuranneesta verenvuodosta aivokudoksen sisään. Vuodon yleisin syy on kohonnut verenpaine (ks. «Kohonnut verenpaine (verenpainetauti)»5), joka vuosien mittaan aiheuttaa muutoksia aivovaltimoiden seinämiin. Joskus aivosuonessa voi olla synnynnäisiä muutoksia, jotka lisäävät vuotovaaraa.

Oireet

Aivohalvaus syntyy yleensä äkisti. Aivoinfarktin yleisin oire on toisen tai molempien raajojen halvaus toisella puolella kehoa. Mukana on usein puutumisia ja muita tuntohäiriöitä sekä häiriöitä puhumisessa (ks. «Afasia (aivosyntyinen puhehäiriö)»6). Riippuen infarktin paikasta voi esiintyä monenlaisia muita oireita, esimerkiksi vinossa oleva suupieli (ks. «Kasvohalvaus (Bellin pareesi)»7), näköhäiriöitä tai kaksoiskuvia, huimausta tai sekavuutta. Päänsärkyä ei yleensä ole.

Aivoverenvuodossa halvausoireet kehittyvät yleensä hieman hitaammin. Toispuoleinen halvaus on usein laaja ja tajunta heikkenee. Vuodon alkuvaiheessa päänsärkyä esiintyy usein, mutta ei aina.

Milloin hoitoon

Jos epäilee itsellään tai omaisellaan aivohalvauksen oireita, pitää hakeutua välittömästi lähimpään hoitopaikkaan.

Itsehoito

Aivohalvauksen yllättäessä sitä ei saa jäädä hoitamaan omin päin, vaan on mentävä heti hoitoon.

Aivohalvauksen hoidon jälkeisessä toipumisessa oma aktiivisuus on erittäin tärkeää. Kuntoutushoidon aloittavat fysioterapeutti ja muut ammattilaiset, mutta itse toteutettu päivittäinen harjoittelu varsinaisen kuntoutushoidon lisäksi parantaa huomattavasti tulosta. Harjoitteluohjeita saa fysioterapeutilta.

Hoito

Aivohalvauksen ilmaantuessa tulee hakeutua välittömästi lähimmän sairaalan päivystyspoliklinikalle. Nykyään mahdollisuuksien mukaan osalle potilaista annetaan veritulpan liuotushoito. Se edellyttää välitöntä aivojen magneetti- tai tietokonekerroskuvausta (ks. «Magneettikuvaus»8 ja «Tietokonekerroskuvaus»9), joiden perusteella ratkaistaan, voidaanko liuotushoitoa käyttää. Liuotushoidosta ei ole hyötyä, jos oireen alkamisesta on kulunut enemmän kuin 4–5 tuntia. Muita välittömiä hoitoja ovat kohonneen verenpaineen hoito ja elintoimintojen turvaaminen.

Kuntoutus

Sairaalassa aivohalvauspotilaat pyritään hoitamaan neurologian (hermoston sairauksien) osastolla. Kuntoutus aloitetaan välittömästi. Potilas siirtyy kotiin heti, kun hän selviytyy kotioloissa. Kotoa käsin potilas käy kuntoutuksessa poliklinikalla 2–3 kertaa viikossa. Tehokasta kuntoutusta jatketaan niin kauan kun edistystä tapahtuu. Sen jälkeen siirrytään harvemmin tapahtuvaan ylläpitävään kuntoutukseen, joka voi jatkua 6–12 kuukautta.

Koska halvaukseen voi liittyä monia häiriöitä, tarvitaan usein monenlaista kuntoutusta. Fysioterapiassa harjoitellaan raajojen ja lihasten toimintaa fysioterapeutin avustuksella. Lihasvoiman lisäksi tarvitaan usein virheellisten asentojen ja liikkeiden korjaamista. Lihastoiminnan aktivoimisessa voidaan käyttää apuna sähköstimulaatiota. Toimintaterapiassa opitut taidot pyritään siirtämään päivittäisiin toimintoihin. Samalla selvitetään apuvälineiden tarve. Jos halvaus on aiheuttanut puheeseen liittyviä häiriöitä, tarvitaan puheterapeutin apua. Joskus tarvitaan myös neuropsykologista kuntoutusta, erityisesti silloin, kun esiintyy muistihäiriöitä tai tarkkaavaisuuden tai muita toiminnan häiriöitä.

Ehkäisy

Elämäntavoilla voi vähentää huomattavasti aivohalvauksen vaaraa. Käytännössä se merkitsee kohonneen verenpaineen hoitoa, kohonneen kolesteroliarvon alentamista, tupakoitsijoilla tupakoinnin lopettamista ja riittävää liikuntaa. Enemmän tietoa valtimokovettumataudin ehkäisystä artikkelissa «Valtimotauti (ateroskleroosi)»1.

Tärkeä ehkäisykeino on antikoagulaatiohoito ("verenohennushoito", ks. «Verenohennuslääkkeet (antikoagulaatiohoito, Marevan-hoito)»4) silloin, kun sairastaa sydämen rytmihäiriötä eteisvärinää (ks. «Eteisvärinä»3).