Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Syyskampanja
 
 

Eteisvärinä (flimmeri)

Lääkärikirja Duodecim
17.3.2014
sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki ja yleislääketieteen erikoislääkäri Markku Ellonen

Eteisvärinä on yleisin sydämen rytmihäiriö. Eteisvärinän lääketieteellinen diagnoosi on fibrillatio atriorum, mutta lääkärislangissa sitä nimitetään flimmeriksi.

Eteisvärinässä eteiset eivät supistu säännöllisesti, vaan eri kohdat supistelevat eri tahdissa, eteiset ikään kuin värisevät. Sähköimpulssit kulkeutuvat sattumanvaraisesti kammioiden puolelle, minkä vuoksi syke on epäsäännöllinen ja epätasainen. Tämän vuoksi eteisvärinässä digitaaliset verenpainemittarit antavat usein vääriä painearvoja.

Eteisvärinä yleistyy iän mukana, yli 65-vuotiaista yksi kymmenestä sairastaa sitä kohtauksittain tai pysyvästi. Eteislepatus on hoitoperiaatteiltaan eteisvärinän kaltainen. Eteisvärinää ei pidä sekoittaa vaaralliseen kammiovärinään, eikä se siihen myöskään johda.

Eteisvärinässä sydämen pumppausteho hieman heikkenee, mutta sykkeen hidastuessa taloudelliseksi, se ei ole paljoa haittaa tavallista liikuntaa eikä muutakaan normaalia elämää. Suurin vaara ovat verihyytymät, joita etenkin suuren riskin potilaille syntyy herkästi sydämen eteisiin. Sieltä ne voivat lähteä liikkeelle ja aiheuttaa aivohalvauksia (ks. «Aivohalvaus (aivoinfarkti ja aivoverenvuoto)»1). Veritulppien muodostusta estetään antikoagulaatio- eli verenohennushoidolla (Marevan, ks. «Verenohennuslääkkeet (antikoagulaatiohoito)»2).

Syyt

Neljäsosalla eteisvärinäpotilaista sydämestä ei löydy mitään muuta vikaa. Useimmiten taustalla on jonkinasteinen sydänsairaus tai riskitekijä. Taustalla oleva sairaus on usein korkeaan verenpaineeseen, läppävikaan, sepelvaltimotautiin tai sydäninfarktiin liittyvä laajentunut sydän. Runsas alkoholin käyttö voi aiheuttaa tervesydämiselle eteisvärinäkohtauksen. Joskus taustalla on kilpirauhasen liikatoiminta ja tunnetaan myös harvinainen perinnöllinen eteisvärinä.

Oireet

Oireet eteisvärinässä vaihtelevat suuresti. Jotkut eivät lainkaan huomaa rytmin epäsäännöllisyyttä, vaan rytmihäiriö todetaan lääkärissä sattumalta. Useimmat tuntevat epäsäännöllisen sykkeen rinnassaan.

Usein eteisvärinän syke on alkuun tiheä, jolloin oireena on ahdistavaa oloa, huimauksen tunnetta ja suorituskyvyn heikkenemistä. Eteisvärinä voi olla kohtauksittainen jolloin se on usein nopea ja häiritsevä. Jatkuessaan pitempään rytmi hidastuu. Eteisvärinän liian tiheää sykettä voidaan hidastaa lääkkeillä, jolloin oireet vähenevät.

Aivohalvausvaara

Pelätyin eteisvärinän seuraus on verihyytymän muodostuminen värisevään sydämen vasempaan eteiseen. Hyytymä lähtee eteisestä helposti liikkeelle ja kulkeutuu veren mukana pahimmassa tapauksessa aivovaltimoihin. Seurauksena on usein vaikea aivohalvaus.

Ilman verenohennushoitoa keskimäärin viisi sadasta eteisvärinäpotilaasta saisi vuoden aikana aivoverenkiertohäiriön. Riski vaihtelee suuresti (sataa potilasta kohden 1–10 verenkiertohäiriötä vuodessa) riippuen taustalla olevan sydäntaudin laadusta ja muista riskitekijöistä. Riskiä lisäävät sydämen vajaatoiminta, kohonnut verenpaine, korkea ikä ja muut verisuonisairaudet. Alle 65-vuotias sydämeltään muuten terve ei tarvitse verenohennushoitoa.

Verihyytymän muodostumista voidaan ratkaisevasti vähentää antikoagulaatiohoidolla (ks. «Verenohennuslääkkeet (antikoagulaatiohoito)»2), joka vähentää veren hyytymistaipumusta. Aivohalvausriskin suuruus on tärkeä tietää, jos ohennushoitoa jostain syytä tauotetaan. Myös vuotoriski täytyy arvioida päätettäessä verenohennushoidosta. Vuotojen vaara lisääntyy esimerkiksi, jos on taipumusta kaatuiluun tai elämäntavat ovat epävakaat. Monet sairaudet ja lääkkeet voivat lisätä vuotovaaraa.

Eteisvärinän hoito

Tuore eteisvärinä pyritään yleensä palauttamaan normaaliksi rytminsiirrolla. Tavallisesti rytmi käännetään sähköisesti lyhyessä nukutuksessa. Myös lääkkeillä voidaan rytmi usein palauttaa. Yleensä normaali rytmi palautuu helposti, mutta eteisvärinällä on taipumus uusiutua.

Rytminsiirron jälkeen normaali rytmi pyritään säilyttämään beetasalpaajalla tai muilla rytmihäiriölääkkeillä. Yleisimmin käytettyjä ovat flekainidi (Tambocor) ja dronedaroni (Multaq). Näillä varsinaisilla rytmihäiriölääkkeillä on vaaroja, jotka rajoittavat niiden käyttöä. Lääkkeet eivät ole kovin tehokkaita eteisvärinän estämisessä. Näin ollen kohtauksittainen eteisvärinä useimmiten muuttuu pysyväksi. Tämän takia ikäihmisten rauhallista eteisvärinää ei aina edes yritetä kääntää.

Toistuvat eteisvärinäkohtaukset, jotka menevät ohi itsestään tai lääkkeillä, on usein kiusallinen ja pelottava, mutta ei onneksi vaarallinen vaiva. Potilaat joutuvat käymään paljon ensiapupolinikalla, koska sydämen rytmi on usein kiusallisen nopea. Usein eteisvärinäpotilaat tottuvat rytmihäiriökohtauksiin ja oppivat, ettei heti tarvitse lähteä sairaalan ensiapuun, jos yleiskunto säilyy hyvänä. Kuitenkin, jos eteisvärinä kestää yli vuorokauden, on syytä lähteä hoitopaikkaan, jossa värinärytmiä hidastetaan tai käännetään normaaliksi rytmiksi. Toistuvista itsealkuisista kohtauksista kärsiville on helpotus, jos eteisvärinä jää pysyväksi, jolloin rytmihäirökohtaukset jäävät pois.

Kohtauksia estäviä ja sydämen normaalia rytmiä vakauttavia lääkkeitä on kehitetty (Tambocor, Multaq), mutta ne sopivat vain tietyille melko terveille eteisvärinäkohtauksia saaville potilaille. Sydänsairaille ne voivat olla vaarallisia.

Erityistapauksissa eteisvärinää on mahdollista hoitaa katkaisemalla sydämen eteisten ja kammioiden välinen yhteys ja asettamalla sydämen tahdistin, jolla rytmi säädetään sopivaksi.

Jos eteisvärinä toistuvasti uusiutuu rytminsiirtojen jälkeen, niitä ei kannata jatkaa. Tällöin eteisvärinärytmi jää pysyväksi, mikä on usein helpotus toistuvista rytmihäiriökohtauksista kärsineelle potilaalle. Pysyvässä eteisvärinässä leposyke säädetään lääkkeillä sopivaksi 60–80 minuutissa.

Verenohennushoito eteisvärinässä

Kaikille potilalle joilla on pysyvä eteisvärinä tai toistuvia eteisvärinäkohtauksia, aloitetaan verenohennushoito eli antikoagulaatio-hoito. Siinä käytetään kahdenlaisia lääkkeitä (ks. «Verenohennuslääkkeet (antikoagulaatiohoito)»2). Jo pitkään käytetyssä varfariini-hoidossa (Marevan-hoidossa) lääkeannos säädetään INR-laboratoriokokeen avulla sopivaksi ja hoidon toteutumista seurataan säännöllisillä laboratoriokäynneillä tai INR-kotimittauksilla. Uusilla paljon kalliimmilla lääkkeillä (dabigatraani, rivaroksabaani ja apiksabaani) hyytymisen estoteho on samaa luokkaa kuin varfariinilla (Marevanilla) eikä laboratoriomittauksia tarvita.

Jos varfariini-hoito (Marevan-hoito) toteutuu hyvin, sitä voidaan turvallisesti jatkaa eikä siis uusiin lääkkeisiin ole syytä siirtyä. Jos varfariini-hoidon aikana INR-arvo pyrkii jatkuvasti heittelehtimään tai sen toteutuksessa on muita ongelmia, yleensä uusiin lääkkeisiin siirtyminen on aiheellista. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean tekemä varfariini-hoidon ja dabigatraani-hoidon vertailu, ks. potilastiivistelmä.

Sepelvaltimotaudin ja aivoverenkiertohäiriöiden yhteydessä käytetään asetyylisalisyylihappoa ("sydänaspiriini"). Sen teho eteisvärinässä on paljon heikompi kuin varfariinin ja uusien verenohennuslääkkeiden. Eteisvärinässä sydänaspiriinia on käytetty, jos aivohalvausten vaara arvioidaan hyvin pieneksi. Aikaisemmin käytössä ollut sydänaspiriini tavallisesti lopetetaan, kun aloitetaan verenohennushoito, koska lääkkeitä yhdessä ohennushoidon kanssa käytettynä vuotovaara suurenee ilman, että se näkyisi INR-arvoissa.

Ennuste

Asianmukaisesti hoidettu pysyvä eteisvärinä ei merkittävästi lisää kuolleisuutta, ja sen kanssa tullaan yleensä hyvin toimeen. Eteisvärinällä on taipumus iän myötä hidastua, jolloin rytmiä hidastavaa lääkettä vähennetään tai se lopetetaan. Suomessa on kymmenillä tuhansilla ihmisillä pysyvä eteisvärinärytmi ja sen ohella Marevan-hoito tai uudempi verenohennushoito, joista huolimatta he viettävät kutakuinkin normaalia elämää.

Ehkäisy

Koska eteisvärinä syntyy yleensä eri tavoin vaurioituneeseen sydämeen, ehkäisemällä sydäntauteja ehkäistään samalla etesivärinää. Yleisimpiä sydäntauteja voidaan ehkäistä kohonneen verenpaineen tehokkaalla hoidolla (ks. «Kohonnut verenpaine (verenpainetauti)»3), sepelvaltimotaudin ehkäisyllä (ks. «Sepelvaltimotauti»4) ja sydämen läppävikojen hoidolla (ks. «Sydämen läppäviat»5).

Jos alkoholin käyttö on runsasta, sen vähentämisellä voidaan suuresti vähentää eteisvärinän vaaraa. Runsas alkoholin käyttö vaurioittaa vähitellen sydäntä, ja etenkin sen lopettamisvaiheessa kehittyy usein eteisvärinä, vaikka muuta sydänvikaa ei olisikaan.

Käytettyjä lähteitä

Pekka Raatikainen. Eteisvärinän hoitolinjan valinta - sykkeen vai rytmin hallinta. Lääkärin tietokannat/Lääkärin käsikirja [online]. Päivitetty 27.5.2013. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Pekka Raatikainen. Eteisvärinän estohoito. Lääkärin tietokannat/Lääkärin käsikirja [online]. Päivitetty 27.5.2013. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Pekka Raatikainen. Antikoagulaatiohoidon aiheet ja toteutus eteisvärinässä. Lääkärin tietokannat/Lääkärin käsikirja [online]. Päivitetty 18.5..2012. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Eteisvärinän käypä hoito -suositus 2012, Duodecim, ks. «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50036»1.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi