Etusivu » Kalsium - liikaa (hyperkalsemia) tai liian vähän (hypokalsemia) veressä

Kalsium - liikaa (hyperkalsemia) tai liian vähän (hypokalsemia) veressä

Lääkärikirja Duodecim
27.9.2018
sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki

Elimistö säätelee nesteidensä kalsiumin ("kalkin") pitoisuutta tarkasti, sillä kalsium osallistuu lukuisiin tärkeisiin aineenvaihdunnan tapahtumiin. Säätelyyn osallistuvat kilpirauhasen pinnalla sijaitsevat pienet lisäkilpirauhaset (ks. kuva «Lisäkilpirauhaset»1) ja D-vitamiini. Ruoasta saadun kalsiumin määrä ei merkittävästi vaikuta veren kalsiumarvoihin (ks. «Kalsium (P-Ca, P-Ca-albk ja P-Ca-ion)»1), vaikka sillä on tärkeä osuus luun lujuuden kehittymisessä.

Veriplasman normaali kalsiumpitoisuus on 2,15–2,51 millimoolia litrassa (mmol/l). Muutokset veren proteiinien määrässä voivat häiritä tätä kokonaiskalsiumin määritystä. Siksi enenevässä määrin käytetään tarkempaa ionisoituneen kalsiumin mittausta, jonka viitearvot ovat 1,16–1,30 mmol/l.

Liian suuri veren kalsiumpitoisuus (hyperkalsemia)

Veren kalsiumpitoisuus voi suurentua eri syistä:

  • Yleisin syy on lisäkilpirauhashormonin liikatuotto (primaarinen hyperparatyreoosi). Se johtuu yhden tai useamman lisäkilpirauhasen liikakasvusta, jonka aiheuttajaa ei tunneta. (Ks. «Lisäkilpirauhasen liikatoiminta (hyperparatyreoosi)»2.)
  • Joskus hyperkalsemian syynä on luuhun levinnyt syöpä, jolloin luusta vapautuu kalsiumia verenkiertoon.
  • Harvinainen hyperkalsemian syy on D-vitamiinin liikasaanti. Liiallisen D-vitamiinin määrän vuoksi ravinnon kalsium imeytyy liian tehokkaasti elimistöön. Tähän tarvitaan yli kymmenkertaisesti normaalin D-vitamiinitarpeen ylittävä annos pitkän ajan kuluessa.

Lievästi suurentunut kalsiumarvo ei aiheuta oireita. Lieväänkin hyperkalsemiaan liittyy silti osteoporoosin (ks. «Osteoporoosi (luukato)»3) vaara, jos se johtuu lisäkilpirauhashormonin liikatuotannosta. Vaikeaan hyperkalsemiaan liittyy monia oireita, esimerkiksi väsymystä, ruokahaluttomuutta, vatsavaivoja, keskittymiskyvyn puutetta, joskus sekavuutta, suurentunut vaara munuaiskivien muodostumiseen ja munuaisen vajaatoimintaa.

Jos kalsiumarvo on huomattavasti suurentunut ja aiheuttaa oireita, sitä hoidetaan sairaalassa. Nestehoidolla ja lääkkeillä veren kalsiumpitoisuus saadaan nopeasti alenemaan.

Lopullinen hoito riippuu hyperkalsemian aiheuttajasta. Lisäkilpirauhashormonin liikatuotossa suurentunut rauhanen poistetaan leikkauksella, mikä normaalistaa tilanteen. Jos hyperkalsemia johtuu syövästä, sitä voidaan hoitaa lääkkeillä.

Liian alhainen veren kalsiumpitoisuus (hypokalsemia)

Lisäkilpirauhashormonin puute johtaa liian pieneen veren kalsiumpitoisuuteen. Yleisin syy hormonin puutteeseen on, että kaikki neljä lisäkilpirauhasta poistetaan vahingossa kilpirauhasleikkauksen yhteydessä. Vaara tähän on olemassa silloin, jos rauhaset sijaitsevat poikkeavassa paikassa kilpirauhasen sisällä. Hypokalsemiaa aiheuttaa myös vaikea-asteinen D-vitamiinin puute. Puutostila johtuu useimmiten siitä, että D-vitamiini ei riittävästi imeydy elimistöön ohutsuolen imeytymishäiriön, esimerkiksi keliakian (ks. «Keliakia»4) vuoksi.

Puutteellisesta ravinnosta johtuva lievä D-vitamiinin puute on melko yleinen (ks. «D-vitamiini»5). Siihen ei kuitenkaan liity hypokalsemiaa, vaan haittana on muita seuraamuksia, esimerkiksi luiden haurastuminen ja lihasheikkous. Ravinnosta johtuva vaikea D-vitamiinin puutos on hyvin harvinainen, ja sitä todetaan vain tiukkaa kasvisruokavaliota noudattavilla henkilöillä.

Yksi melko yleinen syy hypokalsemiaan on pitkälle edennyt munuaisen vajaatoiminta.

Lievä hypokalsemia ei aiheuta oireita. Jos kalsiumpitoisuus laskee alle 1,8 mmol/l, esiintyy ääreishermoston taholta ilmeneviä oireita: sormien, varpaiden ja suun ympäristön pistelyä ja puutumista. Myös lihaskramppeja esiintyy tavallista useammin. Hypokalsemia vaikuttaa myös sydämen sähköiseen toimintaan ja altistaa rytmihäiriöille.

Ensiapuna vaikeaan hypokalsemiaan annetaan sairaalassa kalsiumia tippana suoneen. Lisäkilpirauhasen vajaatoimintaa hoidetaan lisäkilpirauhashormonin kaltaisesti vaikuttavalla lääkevalmisteella (Dygratyl®). D-vitamiinin puutoksessa D-vitamiinivalmisteen antamisen lisäksi selvitetään aina puutoksen syy ja hoidetaan mahdollinen imeytymishäiriö. Munuaisen vajaatoiminnassa (ks. «Krooninen munuaisten vajaatoiminta (uremia)»6) käytetään usein kalsiumtabletteja ja fosfaatin saantia ravinnosta rajoitetaan.

Lisää tietoa hypokalsemiasta: ks. Suomen Endokrinologiyhdistyksen artikkeli Hypokalsemia.

Käytettyjä lähteitä

Matikainen N. Hyperkalsemia ja hyperparatyreoosi. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 13.6.2018.

Koski A-M. Hypokalsemia, hypoparatyreoosi ja D-vitamiinin puute. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 21.8.2018.