Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Borrelioosi
 
 

Keliakia

Lääkärikirja Duodecim
17.3.2014
sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki

Keliakia on tauti, jossa viljatuotteiden sisältämä valkuaisaine gluteeni vaurioittaa ohutsuolen limakalvon nukkaa henkilöillä, joilla on perinnöllinen alttius taudille. Osalla potilaista on myös iho-oireita (ks. «Ihokeliakia (dermatitis herpetiformis)»1).

Väestötutkimuksissa keliakiaa on todettu noin 2 prosentilla suomalaisista. Ihokeliakian yleisyys on noin kuudesosa suolen keliakian yleisyydestä.

Suolen keliakiaa sairastavista kaksi kolmasosaa on naisia, ihokeliakiaa on yhtä paljon miehillä ja naisilla. Keliakia ilmenee usein perheittäin. Jos jollakulla perheessä on keliakia, muilla perheenjäsenillä keliakian mahdollisuus on yksi kymmenestä.

Keliakian oireet

Keliakia voi ilmetä erilaisina oireina missä iässä tahansa. Se voi ilmetä jo pikkulapsilla, eniten sitä todetaan aikuisiässä, mutta se voi ilmaantua vasta vanhuudessa.

Tyypillisimmät oireet ovat ripuli, löysät ulosteet, ylävatsan turvotus, ilmavaivat, painon lasku ja lapsilla kasvun hidastuminen. Monilla oireet ovat lieviä, ja osalla niitä ei ole lainkaan.

Viime vuosina on todettu, että keliakiaan liittyy myös monia vaivoja, jotka eivät liity suolistoon. Melkein puolella potilaita maksaentsyymit ovat koholla, mutta vain harvoin esiintyy vakavaa maksan häiriötä. Keliakiaa sairastavilla on todettu tavallista enemmän hermostoon liittyviä oireita, kuten muistihäiriöitä, ja lapsettomuutta.

Sairauteen liittyy usein ravintoaineiden imeytymishäiriö, jonka seurauksena voi esiintyä joidenkin ravintoaineiden puutosta. Yleisimmät ovat raudanpuute, joka aiheuttaa anemiaa, ja D-vitamiinin puute, joka aiheuttaa kalsiumin aineenvaihdunnan häiriön ja osteoporoosia.

Ihokeliakiassa (ks. «Ihokeliakia (dermatitis herpetiformis)»1) esiintyy voimakkaasti kutisevia rakkuloita kyynärpäissä, polvissa ja pakaroissa. Melkein kaikilla ihokeliakiaa sairastavilla on myös "suolikeliakia", mutta se on usein lieväoireinen tai oireeton.

Keliakian syyt

Keliakian aiheuttaa vehnässä, rukiissa ja ohrassa esiintyvä valkuaisaine gluteeni. Perinnöllisesti alttiilla henkilöillä se vaurioittaa, ilmeisesti immunologisen reaktion kautta, ohutsuolen sisäpintaa verhoavan limakalvon soluja. Sen seurauksena limakaljon nukkakerros surkastuu, jolloin ravintoaineiden imeytyminen suolesta solujen kautta verenkiertoon häiriintyy, ks. kuva «Limakalvon nukka»1.

Keliakia on yhteydessä niin sanottuihin autoimmuunitauteihin (ks. «Autoimmuunisairaudet»2). Siksi keliakiaa sairastavilla esiintyy muuta väestöä useammin muita autoimmuunitauteja, esimerkiksi nuoruustyypin diabetesta ja kilpirauhasen sairauksia.

Keliakian toteaminen

Keliakiatutkimukset ovat aiheelliset, jos esiintyy siihen sopivia vatsaoireita, ravinnon imeytymishäiriöitä tai ihokeliakiaa. Alkututkimuksena voidaan käyttää verikoetta, josta tutkitaan keliakiavasta-aineita Niistä luotettavin on niin sanottu endomysiini-vasta-ainetutkimus, jolla tyyppillsessä tapauksessa diagnoosi voidaan tehdä ilman ohutsuolen tähystystä. Usein keliakia edelleenkin varmistetaan suolinäytteen mikroskooppisella tutkimuksella. Näyte otetaan mahalaukun tähystyksessä (ks. «Ruokatorven, mahalaukun ja pohjukkaissuolen tähystys (gastroskopia)»3), jonka yhteydessä tähystin viedään ohutsuolen puolelle. Ihokeliakia varmistetaan terveeltä iholta otetun näytepalan perusteella.

Keliakian hoito

Hoitona on pysyvästi gluteeniton ruokavalio, jossa vältetään vehnää, ruista ja ohraa sisältäviä ruokia. Hoito on elinikäinen, ja siinä tulee pyrkiä mahdollisimman tiukasti karttamaan mainittuja viljoja. Kaura soveltuu keliakiaa sairastaville kohtuullisesti käytettynä.

Hoidon aikana vatsaoireet yleensä häviävät vähitellen muutamassa viikossa tai kuukaudessa. Tarvittaessa hoidon teho varmistetaan tähystyksessä otetun koepalan tutkimuksella yleensä noin vuoden kuluttua ruokavalion aloittamisesta.

Ihokeliakiaan (ks. «Ihokeliakia (dermatitis herpetiformis)»1) on tehokas lääke dapsoni, jota saa vain ihotautilääkärin määräyksellä. Lääkkeen ohella noudatetaan samaa ruokavaliota kuin suolistokeliakiassa. Ruokavalion avulla iho-oireet häviävät, mutta hitaasti, minkä vuoksi dapsoni-lääkettä voidaan tarvita 1–2 vuotta.

Keliakiaa sairastavat voivat saada yhteiskunnan tukea. Alle 16-vuotiaat lapset saavat Kelan korotettua hoitotukea. Aikuiset saavat korvausta ruokavalion kustannuksista, jota varten tarvitaan lääkärin lausunto (B-todistus).

Joskus tiukkakaan ruokavalio ei paranna keliakiaa. Tilasta käytetään nimitystä refraktaarikeliakia. Tällöin erikoislääkäri tutkii, onko syynä jokin muu suoliston sairaus vai jokin harvinanen keliakian alatyyppi.

Keliakian seulonta

Seulontaa (keliakian tutkimista vakkei ole oireita) verikokeen avulla suositellaan henkilöille, joilla riski sairastua on tavallista suurempi. Heitä ovat seuraavat henkilöt: jollakin perheenjäsenellä on keliakia, tyypin 1 diabetes, autoimmuunipohjainen kilpirauhastauti (vajaatoiminta, liikatoiminta, krooninen tulehdus), Sjögrenin oireyhtymää sairastavat, Downin syndroomassa, pälvikaljupotilaat ja veren immunoglobuliini A:n puutoksesta kärsivät.

Seulontakokeena käytetään veritutkimusta (kudostransglutaminaasivasta-aineiden määritystä) .

Keliakian ehkäisy

Keliakia syntyy perinnöllisesti alttiille henkilöille, eikä siiihen tunneta ehkäisyä. Taudin toteamisen jälkeen sairauden ohutsuolimuutoksien synty voidaan kokonaan estää gluteenittomalla ruokavaliolla. Myös ihokeliakian oireita voidaan ehkäistä ruokavaliolla.

Gluteeniherkkyys ilman keliakiaa tai vilja-allergiaa

Viime aikoina on havaittu, että jotkut ihmiset saavat oireita gluteenista, vaikka heillä ei ole todettu keliakiaa tai vilja-allergiaa. Koska ilmiön toteamiseksi ei ole olemassa mitään luotettavaa testiä, ilmiön yleisyyttä ei tunneta. Arvioina on esitetty, että tällaisia gluteeniherkkiä on on väestössä 0,5 - 6 sataa henkilöä kohden.

Gluteenittoman ruokavalion terveysvaikutuksista puhutaan paljon. Asiantuntijoiden varoittavat liian herkästi siirtymästä gluteenittomaan dieettiin, koska se usein muuttuu muuten epäterveellisempään suuntaan. Gluteenitonta dieettiä noudattavilla on todettu kuidun ja mineraalien saannin vähentyneen ja sokerin käytön lisääntyneen.

Lisää tietoa keliakiasta

Valtakunnallisen Käypä hoito -suosituksen potilasversio, ks. «Keliakia»4.

Keliakialiiton kotisivut, ks. www.keliakialiitto.fi «http://www.keliakialiitto.fi/»1.

Terve Suu, ks. artikkeli «Keliakia ja suun terveys»5.

Käytettyjä lähteitä

Collin P: Keliakia. Lääkärin tietokannat/Lääkärin käsikirja [online]. Helsinki. Päivitetty 8.6.2009. Kustannus Oy Duodecim.

Valtakunnallinen Käypä hoito -suositus "Keliakia", ks. «http://www.kaypahoito.fi/kh/kaypahoito?suositus=hoi08001»2.

Kaukinen K, Collin P. Oireita viljoista ilman keliakiaa - mitä gluteeniherkkyydestä tiedetään? Suomen Lääkärilehti 2014;69: s. 531–532.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi