Etusivu » Keskushermoston kasvaimia

Keskushermoston kasvaimia

Lääkärikirja Duodecim
22.5.2015
Neurologian erikoislääkäri Sari Atula

Kasvaimia esiintyy kaikkialla elimistössä, niin myös keskushermostossa eli aivojen ja selkäytimen alueella. Uusia keskushermoston kasvaimia todetaan noin 1 000 vuodessa. Niistä 90 % esiintyy aivoissa, loput selkäytimessä. Melko yleinen on meningeooma, aivokalvoista lähtöisin oleva hyvänlaatuinen kasvain. Keskushermoston kasvaimia tavataan ensimmäisen kerran varhaisessa lapsuusiässä, jolloin kyseessä ovat juuri lapsille ominaiset, hyvin harvinaiset kasvaintyypit. Muuten aivokasvaimet yleistyvät vasta keski-iän jälkeen, kuten muutkin kasvaimet. Yleisin hyvänlaatuinen kasvain, meningeooma, on lähtöisin aivokalvoilta. Yleisin syöpäkasvain, gliooma, saa alkunsa aivojen tukisolukosta. Glioomia on useita eri tyyppejä, jotka voivat käyttäytyä hyvinkin eri tavoin. Keskushermoston kasvainten syntyyn ei voi itse omilla elämäntavoillaan vaikuttaa eikä myöskään tiedetä tapaa ehkäistä niitä. Kasvaimet eivät ole perinnöllisiä.

Oireet

Kasvainten aiheuttamat oireet vaihtelevat sen mukaan, missä keskushermoston osassa ne sijaitsevat. Ensioire voi olla mm. epileptinen kouristuskohtaus, halvausoire tai päänsärky. Epileptinen kohtaus on ensioire noin puolella potilaista. Päänsärky puolestaan on hyvin harvoin kasvaimen ainoa oire. Kasvaimiin voi liittyä myös psyykkisiä oireita ja käytöksen muutoksia. Sijainnista riippuvien oireiden lisäksi suuri kasvain missä tahansa aivojen osassa voi nostaa aivopainetta ja aiheuttaa yleisiä keskushermostoperäisiä oireita. Tällöin kehittyy päänsäryn ja oksentelun lisäksi vaikeimmissa tapauksissa tajunnan tason laskua. Jos kasvain on selkäytimessä, ensioire on yleensä tuntohäiriöt ja lihasheikkous alaraajoissa.

Tutkimukset

Kuvantamistutkimukset ovat kulmakivi aivokasvainten toteamisessa ja jatkoseurannassa. Mikäli ensioire on esim. kouristuskohtaus tai tajunnan tason lasku, potilas päätyy tavallisesti päivystykseen. Päivystystutkimuksena tehdään käytännössä ensin aivojen tietokonetomografia, jossa voidaan nähdä paitsi itse kasvain, myös merkkejä kohonneesta aivopaineesta. Tästä jatketaan nopeasti tarkentavalla magneettikuvauksella, joka on aivokasvainten ensisijainen tutkimusmenetelmä. Verikokeista ei ole hyötyä aivokasvaimen toteamisessa. Magneettikuvauksen lisäksi patologin tekemän kasvainkudoksen tyypitys on avainasemassa diagnostiikassa ja myös jatkohoitomuotojen valinnassa. Kudosnäyte saadaan tavallisesti kasvaimen poiston yhteydessä.

Hoito

Leikkaus on keskushermoston kasvainten ensisijainen hoito ja neurokirurgi pyrkii poistamaan kasvaimen kokonaan. Välillä on tyydyttävä kasvaimen osapoistoon, jos esim. sen sijainti on hankala tai kasvain on suuri. Jos kasvain on hyvänlaatuinen, esimerkiksi meningeooma, sen poisto parantaa sairauden. Leikkauksen jälkeisten jatkohoitojen tarve ja laatu määräytyy kasvaintyypin mukaan. Pahanlaatuisissa kasvaimissa annetaan yleensä leikkauksen lisäksi sädehoitoa ja joissakin tapauksissa solusalpaajalääkkeitä. Sädehoitotekniikat ovat viime aikoina kehittyneet suuresti. Samoin on kehitetty solunsalpaajia erityisesti aivokasvaimien hoitoon. Hoitomahdollisuudet ovatkin huomattavasti parantuneet viime vuosikymmenen aikana. Lisäksi uusia hoitomuotoja tutkitaan koko ajan.

Nykyään pystytään usein hoitamaan myös uusivia kasvaimia. Tällöin kyseeseen tulevat samat hoitomuodot kuin kasvaimen ensihoidossakin, eli voidaan harkita leikkausta, sädehoitoa ja solunsalpaajahoitoa. Hoitomuotojen valintaan vaikuttavat uuden kasvaimen koon ja sijainnin lisäksi myös kasvaimen ensihoidon yhteydessä käytetyt menetelmät. Esim. aivot eivät siedä kuin tietyn kokonaisannoksen sädehoitoa, joten sitä ei voida välttämättä enää toistaa. Oireenmukaiseen hoitoon kuuluvat epilepsialääkkeet, mikäli epileptisiä kohtauksia on esiintynyt. Lisäksi käytetään aivoturvotuksen hoitoon kortisonia. Lääkehoidon lisäksi tarvitaan useimmiten kuntoutusta: fysioterapiaa, toimintaterapiaa, puheterapiaa ja neuropsykologin arviota. Myös ammatillinen kuntoutus voi työikäisillä olla tarpeen. Kuntoutuksen tarve arvioidaan tapauskohtaisesti.

Seuranta

Hoitojen jälkeen seuranta tapahtuu erikoissairaanhoidossa. Seurantaan kuuluvat säännölliset magneettikuvaukset ja lääkärin vastaanotot. Seuranta voi jatkua vuosia, joissain tapauksissa jopa yli 10 vuotta. Pitkään jatkuva säännöllinen seuranta kannattaa, koska uusiutuvalle kasvaimellekin on nykyään monia hoitovaihtoehtoja. Lisäksi seurataan kasvainhoitojen mahdollisesti aiheuttamia haittavaikutuksia, joista osa voi tulla esiin vasta pidemmän ajan kuluttua.

Ennuste

Meningeooman ennuste on hyvä. Jos meningeooma on aiheuttanut epileptisiä kohtauksia ennen leikkausta, epilepsialääkitys päästään usein purkamaan pois leikkauksen jälkeen. Kasvain voi harvoin uusia, mutta tuolloinkin se saadaan normaalisti uusintaleikkauksella kokonaan pois. Glioomien ennuste vaihtelee suuresti niiden tyypeistä ja biologisista ominaisuuksista riippuen. Mikäli kasvain on hitaasti etenevä eikä uusimistaipumus ole korkea, elinikää voi olla jäljellä jopa kymmeniä vuosia kasvaimen toteamisen jälkeen. Kaikkein vaikeimmissakin kasvainmuodoissa osa elää nykyään jo yli viisi vuotta. Suurin osa kasvaimista sijoittuu ennusteeltaan näiden kahden ääripään väliin.

Käytettyjä lähteitä

Kallio M, Mäenpää H. Aivo- ja selkäydinkasvaimet. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 12.6.2015.

Mäenpää H. Gliooma kuriin. Duodecim 2010;126(14):1669-75 «/xmedia/duo/duo98951.pdf»1