Kihdin syyt

Uraatti on elimistön niin sanottujen puriiniemästen aineenvaihduntatuote. Puriiniemäksiä on soluissa ja etenkin DNA:ssa, josta ihmisen tumassa sijaitsevat geenit muodostuvat. Puriiniemäksistä muodostunut uraatti erittyy virtsan kautta pois elimistöstä.

Kihti syntyy tilanteessa, jossa elimistön uraattimäärä suurenee liikaa. Tämä näkyy yleensä veren suurentuneena uraattipitoisuutena (ks. «Uraatti (P-Uraat)»1). Uraattia voidaan saada liikaa ravinnosta tai sen muodostuminen kiihtyy erilaisten aineenvaihduntahäiriöiden seurauksena. Myös uraatin vähentynyt erittyminen virtsaan voi lisätä sen määrää elimistössä.

Veren uraatti-arvojen normaalialue on miehillä 230–480 µmol/l (mikromoolia litrassa) ja naisilla 155–350 µmol/l. Koska miehillä uraattia on enemmän kuin naisilla, he sairastuvat selvästi herkemmin kihtiin kuin naiset. Suurentunut uraatti-arvo on yleinen, eikä se läheskään johda kihdin puhkeamiseen. Mutta mitä suurempi arvo, sitä helpommin kihti syntyy. Kun uraatti-arvo on yli 590 µmol/l, seuraavan viiden vuoden aikana kolmasosalla ilmaantuu kihti.

Eniten kihdin syntyyn vaikuttavat seuraavat tekijät:

• Alkoholi, etenkin olut suurentaa uraattipitoisuutta lisäämällä uraatin tuotantoa elimistössä.
• Ylipaino (ks. «Lihavuus»2) lisää myös uraatin tuotantoa, minkä vuoksi ylipainoisilla on kihtiä muita enemmän. Se liittyy erityisesti vyötärölihavuuteen (ks. «Vyötärölihavuus (keskivartalolihavuus, omenalihavuus)»3) ja metaboliseen oireyhtymään (ks. «Metabolinen oireyhtymä (MBO)»4).
• Tärkeä tekijä on kihtiä aiheuttavat, runsaasti puriineja sisältävät ruoka-aineet (ks. alla).
• Nesteenpoistolääkkeet eli diureetit vähentävät uraatin erittymistä virtsaan ja siten lisäävät kihdin vaaraa etenkin iäkkäillä.
• Henkilöillä, jotka käyttävät runsaasti tavallisella sokerilla ja hedelmäsokerilla (fruktoosilla) makeutettuja juomia, esiintyy kihtiä muita enemmän.

Perinnöllisellä taipumuksella on myös osuutensa kihdin syntyyn, minkä vuoksi toiset ovat tavallista herkempiä sairastumaan.

Kihdin oireet

Yleisimmin kihti ilmenee ajoittaisina kipeinä niveltulehduksina, useimmiten isovarpaan tyvinivelessä. Ne alkavat nopeasti, yleensä yöllä, ja kiihtyvät huippuunsa puolessa vuorokaudessa. Usein öinen kihtikohtaus alkaa runsaasti puriinineja sisälrävän ruuan, runsaan alkoholin käytön tai ruumiillisen rasituksen jälkeen. Alussa vaivat kestävät muutamia päiviä, kihdin toistuessa kesto pitenee.

Kihdin mielipaikka on isovarpaan tyvinivel. Ensimäinen oire on yleensä tyvinivelen kivulias tulehdus. Nivel on punoittava ja erittäin arka. Oireet laukaisee usein edeltävänä iltava nautittu alkoholi ja runsas puriinipitoinen ateria.

Kihtiä voi olla myös muissa nivelissä, useimmiten nilkoissa ja polvissa. Kihtikohtauksen yhteydessä voi esiintyä myös kohtalaista kuumetta. Kihtioireet esiintyvät jaksottaisina. Ne alkavat melko äkisti, piinaavat päiväkausia, kunnes vähitellen väistyvät.

Vuosien tai vuosikymmenten mittaan kihti voi hoitamattomana kehittyä pitkäaikaiseksi (krooniseksi), jolloin nivelet ovat kipeitä ja kyhmyisiä kihtikohtausten väliaikoinakin. Ihon alle voi muodostua kipeitä patteja.

Kihdin itsehoito

Kipeää kihtiniveltä voidaan helpottaa jääpussilla ja levolla. Ilman reseptiä saatavat tulehduskipulääkkeet (esim. ibuprofeeni) toimivat aika tehokkaasti, mutta tehokkaimmat ovat reseptilääkkeitä.

Hoitoon kuuluu aina puriiniemäksiä runsaasti sisältävien ruokien vähentäminen. Ruokavalion avulla voidaan kihtikohtauksia tehokkaasti hoitaa. Ruokavalio-ohjeet ovat alempana.

Tärkeä hoitokeino on ylipainon vähentäminen laihduttamalla. Tutkimusten mukaan pelkkä laihdutus pienentää veren uraattipitoisuutta yhtä tehokkaasti kuin hyvin toteutettu kihdin ruokavalio.

Ravinnon ohella kihdin hoidossa on tärkeää alkoholijuomien, etenkin oluen, käytön rajoittaminen. Alkoholijuomat eivät sisällä suuria määriä puriiniemäksiä, mutta ne lisäävät elimistön omaa uraatin tuotantoa.

Kihtiruokavalion teho

Äskettäin ilmestyi laaja yhdysvaltalainen tutkimus, jossa selvitettiin ruokavalion vaikutusta yli kuuden sadan kihtipotilaan oireisiin. Vuoden aikana ruuasta eniten puriiniemäksiä saaneilla oli lähes viisi kertaa enemmän kihtivaivoja verrattuna vähän puriinia saaneisiin. Ruokavalio tehosi myös niillä, jotka käyttivät säännöllisesti kihtilääkkeitä. Koehenkilöt saivat selvästi eniten puriineja eläinperäisistä ruuista, pääasiassa runsaista lihatuotteista.

Kihdin toteaminen

Tyypilliset oireet ja veren suurentunut uraattipitoisuus (ks. «Uraatti (P-Uraat)»1) viittaavat kihtiin. Koholla oleva veren uraattiarvo ei yksinään merkitse kihtiä, se todetaan monilla ilman mitään kihtioireita. Lopullinen varmistus kihtidiagnoosille saadaan, kun kipeästä nivelestä imetyn nesteen mikroskooppitutkimuksessa todetaan tyypillisiä uraattikiteitä.

Kihdin hoito

Ensiapuna lääkäri tyhjentää kipeän ja turvonneen nivelen liikanesteestä ja ruiskuttaa sinne kortisonia. Lääkkeeksi voidaan antaa reseptillä saatavaa tulehduskipulääkettä, joista tehokkain on indometasiini. Näillä toimenpiteillä kihtikohtaus yleensä nopeasti asettuu.

Hoitoon kuuluvat toimenpiteet veren uraattipitoisuuden pienentämiseksi. Jos potilas käyttää nesteenpoistolääkettä, lääkäri harkitsee, voidaanko se lopettaa tai vaihtaa toiseen. Kaikille potilaille suositellaan ruokavaliota, jossa vältetään veren uraattia lisääviä ruoka-aineita (ks. itsehoito). Jos oireet uusiutuvat eikä veren uraattipitoisuutta ruokavaliolla ja muilla elintapojen muutoksilla saada riittävästi pienentymään (tavoite alle 350 µmol), voidaan aloittaa lääke, joista tavallisin on allopurinoli. Lääke vähentää uraatin muodostumista elimistössä ja sitä nautitaan säännöllisesti ainakin vuoden ajan, jonka jälkeen voidaan kokeilla, pysyvätkö kihtikohtauksen poissa ilman sitä.

Kihdin ehkäisy

Kihtiä voidaan tehokkaasti ehkäistä elämäntapoja muuttamalla. Ehkäisyn kulmakiviä ovat veren uraattipitoisuutta pienentävä ruokavalio (ks. itsehoito), painonhallinta ja alkoholijuomien, etenkin oluen, runsaan käytön välttäminen.