Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Verkkokauppa
 
 

Kolesteroli

Lääkärikirja Duodecim
14.1.2013
sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki

Suurentunut veren kolesterolimäärä on merkittävä valtimotaudin riskitekijä (ks. «Valtimotauti (ateroskleroosi)»1). Sen vuoksi vaara sairastua sydäninfarktiin ja aivohalvaukseen suurenee. Siksi veren kolesteroli mitataan usein ja suurentunutta kolesteroliarvoa pyritään pienentämään.

Veren kolesteroli ja lipoproteiinit LDL ja HDL

Koska kolesteroli on rasvan kaltainen aine, se ei liukene veteen. Jotta se voisi kulkea verenkierrossa, se täytyy pakata erityisien kuljetusproteiinien (lipoproteiinien) sisään. Näitä kolesterolin kuljetuspakkauksia on kahdenlaisia. LDL-pakkaukset kuljettavat suurinta osaa veren kolesterolista, ja niissä kolesteroli kulkee verestä kudoksiin. Jos LDL-kolesterolia on paljon, sitä siirtyy haitallisia määriä valtimoiden sisäkalvon alle. Toinen kuljetuspakkaus on HDL-kolesteroli. Veressä HDL-pakkauksia on vähemmän, ja ne kuljettavat kolesterolia pois kudoksista, esimerkiksi valtimon seinämästä.

Koska suurentunut LDL-kolesteroli aiheuttaa haittaa, sitä kutsutaan pahaksi kolesteroliksi, ja hyödyllistä HDL-kolesterolia kutsutaan hyväksi kolesteroliksi.

Veren kolesterolin mittaaminen

Nykyään laboratoriossa mitataan kokonaiskolesteroli ja HDL-kolesteroli. Tuloksista laboratorio laskee automaattisesti tietyn kaavan avulla LDL-kolesterolin määrän. Koska kolesterolista suurin osa on LDL-kolesterolia, kokonaiskolesteroliarvo kuvastaa melko tarkasti pahan kolesterolin määrää. Veren rasva-arvot mitataan yön paaston jälkeen.

Suomalaisten kokonaiskolesteroli on keskimäärin 5,3 millimoolia litrassa (mmol/l). Siitä noin 70 % on pahaa -kolesterolia ja 20–25 % hyvää kolesterolia, pieni osa kulkee veressä muussa muodossa. Kolesterolin määrään vaikuttaa etenkin ravinto, mutta myös perinnöllisillä ominaisuuksilla on merkitystä.

Ravinto ja veren kolesteroli

Ravinnossa kolesteroliin vaikuttaa ruuan sisältämä kolesteroli ja etenkin ruuan rasvojen laatu. "Kova" rasva eli tyydyttynyt rasva vaikuttaa haitallisesti ja pehmeät eli tyydyttymättömät rasvat hyödyllisesti. Rasvat ovat rasvahappojen seoksia. Kovia rasvahappoja sisältävät rasvat ovat huoneenlämmössä kiinteitä, minkä vuoksi niitä nimitetään koviksi rasvoiksi. Pehmeät rasvat ovat huoneenlämmössä juoksevia.

Kovia rasvoja on etenkin eläinperäisissä rasvoissa. Maitorasvasta (esimerkiksi voin ja juuston rasvasta) kovia rasvahappoja on kaksi kolmasosaa. Kasviöljyissä paljon pehmeitä rasvoja ja kovia rasvoja on vähän. Erityisen edullinen on rypsiöljy, jossa kovaa rasvaa on vain 5 % ja jonka pehmeät rasvat vaikuttavat edullisesti veren kolesteroliin. Rasvoista enemmän, ks. «Ravinnon rasvat – laatu määrää tärkeämpi»2.

Suomalaisten kovien rasvojen käyttö on selvästi vähentynyt viimeisten 30 vuoden aikana. Sen ansiosta väestön keskimääräinen kolesterolipitoisuus on pienentynyt arvosta yli 6,5 mmol/l vuoden 2007 arvoon 5,3 mmol/l eli 20 prosenttia. Sen jälkeen keskimääräinen kolesteroliarvo on hieman noussut (ks. kuva «Seerumin kolesteroli miehillä»1). Kolesterolin nousun syynä pidetään voin ja muiden kovien eläinrasvojen käytön lisääntymistä viimeisten vuosien aikana, ks. THL:n tiedote.

Edelleenkin suomalaisten ruoasta peräisin olevista kaloreista keskimäärin 14 % on peräisin kovasta rasvasta. Se merkitsee, että useimmilla suomalaisilla kovan rasvan saanti ruoasta ylittää terveellisen tavoitteen 10 % ruoan kaloreista.

Hyvään kolesteroliin vaikuttaminen

Veren hyvän HDL-kolesterolin määrään ravinnon laatu ei suoraan vaikuta. Sen sijaan kuntoliikunta lisää hyvän kolesterolin määrää, mikä on hyödyllistä. Vyötärölihavuus (ks. «Vyötärölihavuus (keskivartalolihavuus, omenalihavuus)»3) pienentää HDL-kolesterolia, mikä on haitallista ja lisää valtimotaudin varaa. Tällöin HDL-kolesteroli voidaan palauttaa normaaliksi laihduttamalla.

Ruokaohjeita

Merkittävimmät kovan rasvan lähteet ovat maitotuotteet, rasvaiset liharuoat ja juustot. Tietyissä leipomotuotteissa, esimerkiksi viinereissä, pasteijoissa ja kekseissä on paljon kovaa rasvaa. Myös monissa valmiissa eineksissä kovaa rasvaa on runsaasti. Kovan (tyydyttyneen) rasvan määrä mainitaan yleensä ruokapakkausten tuoteselosteissa. Kova rasva vähenee, kun siirtyy vähärasvaisempiin tuotteisiin, joita nykyään on saatavissa suuri valikoima.

Yksi mahdollisuus veren kolesterolin pienentämiseksi on käyttää kasvisteroleita tai -stanoleita sisältäviä valmisteita (Benecol ja ProActiv), jotka vähentävät ravinnon kolesterolin imeytymistä suolesta verenkiertoon. Niitä on leipälevitteissä ja nykyään muissakin ruoka-aineissa. Jos valmisteita käyttää ohjeiden mukaan säännöllisesti, veren kolesteroliarvo pienenee keskimäärin 12–15 %.

Ruoan mukana on myös varsinaista kolesterolia. Siihen ei tarvitse paljoa kiinnittää huomiota, sillä ruoan kolesterolin määrä pienenee samalla, kun kovaa rasvaa vähennetään. Eniten kolesterolia on kananmunissa, mutta niillä ei ole juuri vaikutusta veren kolesteroliin. Ravinnon kuidun lisääminen on hyödyllistä, vaikka sillä on pienempi vaikutus veren kolesteroliin kuin kovilla rasvoilla. Eniten kuitua saadaan kokojyväviljatuotteista. Kalaöljyt eivät vaikuta veren kolesterolipitoisuuteen, vaikka ne ovat muuten hyödyllisiä verisuonitautien kannalta (vähentävät veren hyytymistä ja pienentävät veren triglyseridirasvojen määrää) (ks. «Omega-3, astma ja allergia»4).

Kohonneen veren kolesterolin hoito

Ennen hoitoa veren kolesteroli tulisi mitata vähintään kahdesti, jotta hoitoratkaisu voi perustua luotettaviin tuloksiin. Hoidon valintaan vaikuttavat kolesteroliarvo ja samanaikaiset muut valtimotaudin riskitekijät (ks. «Valtimotauti (ateroskleroosi)»1). Kolesterolin aiheuttamaa riskiä ja kokonaisriskiä voi arvioida riskilaskurilla, ks. «Riskilaskuri: sydäninfarkti ja aivohalvaus»5.

Hoidon yleisenä tavoitteena on saada kokonaiskolesterolin arvo alle 5 mmol:n/l (LDL-kolesteroli alle 3,0). Kolesterolin haitallisuus kuitenkin riippuu muista verisuonten riskitekijöistä (tupakointi, verenpaine, vähäinen liikunta). Siksi arvon 5.0 lievä tai kohtalainen ylittyminen on monilla muuten terveillä haitaton.

Jos henkilöllä on jo todettu valtimosairaus tai hänellä on aikuistyypin (tyypin 2) diabetes, tavoite on tiukempi, kokonaiskolesteroli alle 4,5 mmol/l (LDL-kolesteroli alle 2,5).

Jos terveellä ihmisellä ei ole muita riskitekijöitä, ja kolesteroliarvo on 5,0–6,4 mmol/l (LDL-kolesteroli 3,0–4,9), voidaan tyytyä ruokavalion muutoksiin ja seurata tilannetta rauhassa, koska valtimotaudin riski ei ole paljoa suurentunut (ks. «Riskilaskuri: sydäninfarkti ja aivohalvaus»5). Jos arvot ovat korkeammat, tällöinkin aina katsotaan, paljonko kolesteroliarvo pienenee ruokavalion muutoksilla. Uusi mittaus 3–6 kuukauden kuluttua kertoo, kuinka hyvin ruokavalio on tehonnut.

Jos ruokavaliohoidolla kolesteroliarvo ei pienene riittävästi, harkitaan lääkehoitoa. Hoitoratkaisu tehdään yksilöllisesti ja siihen vaikuttaa kolesteroliarvon lisäksi valtimotaudin kokonaisriski, johon vaikuttavat muutkin valtimotaudin riskitekijät, varsinkin tupakointi ja kohonnut verenpaine (ks. «Valtimotauti (ateroskleroosi)»1). Hoitona käytetään statiinilääkkeitä, jotka vähentävät kolesterolin synteesiä elimistössä. Statiineja on useita erilaisia ja niillä on pieniä keskinäisiä eroja. Lääkkeitä nautitaan kerran päivässä ja ne on tarkoitettu jatkuvaan käyttöön. Lääkehoito aloitetaan yleensä pienellä annoksella, jota tarvittaessa suurennetaan.

Statiinit pienentävät veren pahaa LDL-kolesterolia 30–40 prosenttia. Jos LDL-kolesteroli on 4,5 mmol/l, se saadaan keskimäärin pienenemään arvoon 2,9. Statiinit suurentavat hieman HDL-kolesterolia (5–10 prosenttia), mikä myös on hyödyllistä. Jos statiinilääkkeen teho ei riitä, mukaan voidaan liittää etsetimibi-lääke, joka vähentää kolesterolin imeytymistä suolesta. Nikotiinihappo on toinen lääke, jolla voidaan lisätä vaikutusta, jos pelkkä statiini ei riitä.

Veren kolesteroli voi kohota myös lapsilla. Hoitona ovat samat ruokavalion tarkistukset kuin aikuisilla. Kolesterolilääkitystä ei lapsilla käytetä, paitsi joskus perinnöllisen kolesterolitaudin yhteydessä (ks. alla).

Perinnöllinen FH-tauti

FH-tauti eli familiaalinen hyperkolesterolemia on perinnöllinen veren kolesterolia suurentava sairaus. Se periytyy vallitsevasti eli sitä sairastavien lapsista puolet perii taudin (ks. kuva «Periytyminen vallitsevasti»2). Suomessa FH-tautia sairastaa noin 10 000 henkilöä.

FH-taudissa veren kolesteroli on usein yli 10 mmol/l. Hoitamattomana siihen liittyy aikainen sepelvaltimosairaus, miehillä yleensä 40–50 vuoden iässä, naisilla noin kymmentä vuotta myöhemmin. FH-taudissa ruokavalio ei vaikuta kolesteroliarvoon. Tarvitaan aina tehokas statiinilääkehoito ja usein lisäksi jokin muu täydentävä lääke, joilla kolesteroliarvo on mahdollista saada lähelle normaalia.

Liian pieni hyvän HDL-kolesterolin määrä

Pienentynyt hyvän HDL-kolesterolin määrä lisää valtimotaudin vaaraa. Hyvän eli HDL-kolesterolin määrä veressä pienenee vyötärölihavuudessa (ks. «Vyötärölihavuus (keskivartalolihavuus, omenalihavuus)»3). Laihduttaminen palauttaa määrän normaaliksi. Vähäinen liikunta pienentää HDL-määrää ja vastaavasti liikunta suurentaa sitä. Kohtuullinen alkoholinkäyttö voi hieman suurentaa määrää, mutta sen hoitamiseksi alkoholia ei suositella, koska runsaammassa käytössä haitat ovat suuremmat kuin hyödyt.

HDL-kolesteroliin ei ole tehokkaita lääkkeitä, mutta statiini-lääkkeet suurentavat jonkin verran sen määrää veressä.

Anaboliset steroidit (ks. «Anaboliset steroidit ja terveys»6) pienentävät erittäin voimakkaasti hyvän kolesterolin määrää veressä. Koska samalla paha eli LDL-kolesteroli nousee selvästi, anaboliset setroidin lisäävät huomattavasti valtimotaudin riskiä. Rasva-arvot palaavat asteittain normaaliksi anabolisten steroidien lopettamisen jälkeen.

Muita veren rasvoihin liittyviä artikkeleita

Käytettyjä lähteitä

Vanhanen H, Strandberg T: Dyslipidemioiden luokittelu. Lääkärin tietokannat/Lääkärin käsikirja [online]. Päivitetty 10.6.2009. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Standberg T, Vanhanen H: Dyslipidemioiden hoito. Lääkärin tietokannat/Lääkärin käsikirja [online]. Päivitetty 18.5.2011. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Vantakunnallinen Käypä hoito -suositus "Dyslipidemiat", ks. http://www.kaypahoito.fi «Dyslipidemiat»18.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi