Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Borrelioosi
 
 

MS-tauti (multippeliskleroosi)

Lääkärikirja Duodecim
16.1.2012
neurologian erikoislääkäri Sari Atula

MS-tauti on yleisin nuorten aikuisten liikunta- ja toimintakykyyn vaikuttava keskushermoston sairaus. Suomessa sitä sairastaa noin 7000 henkilöä. MS-tautia on naisilla lähes kaksi kertaa enemmän kuin miehillä, yleisin sairastumisikä on noin 20-40 vuotiaana.

Kyseessä on autoimmuunitauti, jossa elimistö hyökkää omia kudoksia vastaan muodostamalla vasta-aineita. MS-taudissa vasta-aineet kohdistuvat aivojen valkean aineen hermohaarakkeita kohtaan.

MS-taudin aiheuttavia tekijöitä ei vieläkään tunneta kunnolla erittäin runsaasta tutkimustyöstä huolimatta. Sen katsotaan syntyvän monen tekijän yhteisvaikutuksena, perintötekijöiden ohella vaikuttavat myös ympäristötekijät. Arvellaan, että jotkut lapsuudessa sairastetut virusinfektiot olisivat mukana laukaisemassa sairastumisen myöhemmällä iällä. Lisäksi uskotaan, että auringonvalon vähyys ja siitä johtuva D-vitamiinin vähäinen saanti talviaikaan vaikuttavat, koska tautia on enemmän pohjoisilla leveysasteilla. Samoin tupakointi on osoittautunut sairauden riskitekijäksi. Perintötekijöillä on myös osuutta, sillä suomalaisten MS-potilaiden sisaruksilla on 25-kertainen vaara sairastua tautiin. Perimän lisäksi tarvitaan kuitenkin vielä muita taudin laukaisevia tekijöitä, kuten yllä mainitut ympäristötekijät. Todennäköisesti kaikkia taudin syntyyn vaikuttavia tekijöitä ei vielä tunneta.

MS-taudin oireet

Taudin oireet johtuvat aivojen, selkäytimen ja näköhermon paikallisista tulehdusmuutoksista, joita kutsutaan demyelinisaatioksi. Demyelinaatiossa hermojen tuoja- tai viejähaarakkeita ympäröivä eristekerros, myeliiniproteiinivaippa, vaurioituu paikallisen tulehdusprosessin myötä. Siitä johtuvat oireet ovat hyvin vaihtelevat ja riippuvat siitä, missä keskushermoston osassa demyelinisaatiopesäkkeet sijaitsevat. Proteiinivaipan luonnollisen korjaantumisen myötä oireetkin tavallisesti häviävät.

Koska sairauspesäkkeitä voi olla monissa paikoissa keskushermostossa, oireita voi esiintyä eri puolilla kehoa. Yleisimmät alkuoireet ovat näön hämärtyminen toisessa silmässä ja tuntoaistin häiriintyminen, joka ilmenee puutuiluna tai outoina tuntemuksina. Lisäksi voi esiintyä jonkin raajan tai raajojen lihasheikkoutta, kaksoiskuvia, tasapainovaikeutta, huimausta, puhehäiriöitä, suolen ja virtsarakon toimintahäiriöitä sekä uupumusta.

Tyypillistä oireissa on aaltomaisuus, kun vanhat oireet pahenevat välillä tai syntyy uusia oireita. Tämä johtuu vanhojen tulehduspesäkkeiden sammumisesta niiden korjaantumisen tai arpeutumisen myötä ja uusien muodostumisesta. Usein vanhojen oireiden korostuminen liittyy juuri sairastettavaan tulehdukseen, kuten flunssaan tai virtsatulehdukseen. Mikäli vanhojen oireiden selvä paheneminen tai uuden tyyppisten oireiden ilmaantuminen tapahtuu vasta pari viikkoa sairastetun tulehduksen jälkeen, puhutaan varsinaisesta taudin pahenemisvaiheesta. Pahenemisvaiheet ovat yleisimpiä taudin alkuvaiheessa.

Aaltomaisessa taudissa vuosien kuluessa pahenemisvaiheet tavallisesti jäävät pikku hiljaa pois ja tilalle tulee hidas mutta tasainen heikentyminen liikunta- ja toimintakyvyssä. Taudista on myös toisenlainen muoto, jossa tasaista heikentymistä ja liikuntakyvyssä tapahtuu heti taudin toteamisesta asti. Tämä muoto on selvästi harvinaisempi. Tunnetaan vielä myös hyvin vähäoireinen MS-tauti, joka saattaa aiheuttaa vaikkapa vain yhden oireisen pahenemisvaiheen koko elämän aikana. MS-tauti on näin ollen hyvin monimuotoinen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että suurella osalla potilaista tauti on melko vähäoireinen eikä juuri vaikuta normaalielämään moniin vuosiin sairastumisen jälkeen. Tauti ei myöskään juuri lyhennä elinikää muutamia harvinaisia, hyvin vaikeita tilanteita lukuun ottamatta.

MS-taudin toteaminen

MS-taudin epäily herää oireiden ja lääkärin tutkimuksen perusteella. MS-taudin toteaa hermotauteihin perehtynyt lääkäri, neurologi. Diagnoosi varmistetaan magneettikuvauksella (ks. «Magneettikuvaus»1) ja tarvittaessa selkäydinnesteen tutkimuksella. Magneettikuvauksessa nähdään taudilla tyypilliset pesäkemäiset tulehdusmuutokset aivojen valkeassa aineessa, usein taudille tyypillisissä paikoissa. Selkäydinnestenäytteestä taas voidaan tutkia, onko keskushermoston puolustusaktiivisuus lisääntynyt, kuten MS-taudissa tapahtuu, ja myös sulkea pois muiden keskushermoston tautien mahdollisuus. Verikokeista ei ole hyötyä tautia epäiltäessä.

MS-taudin diagnoosin toteamiseksi täytyy useammankin ehdon täyttyä. Selvän, MS-tautiin sopivan oireiston lisäksi vaaditaan taudille tyypilliset magneettikuvamuutokset sekä selkäydinnesteessä havaittavat muutokset. Mikäli kaikki nämä ehdot eivät täyty, jäädään tilannetta aktiivisti seuraamaan. Tällöin sovitaan tavallisesti tietyn ajan kuluttua uusi magneettikuvaus ja potilaan pitäisi ottaa heti yhteyttä, mikäli uusia hermoperäisiä oireita tulee. Näin pyritään pääsemään lääkityksen aloitukseen mahdollisimman varhain diagnoosin jälkeen.

MS-taudin hoito

Tautiin ei ole parantavaa hoitoa, mutta nykyisillä hoidoilla sairauden kulkuun voidaan paljon vaikuttaa.

Pistoksena annettavan puolustusjärjestelmään ja sitä kautta taudinkulkuun vaikuttavien lääkkeiden, beeta-interferonin ja glatirameeriasetaatin, on todettu vähentävän sekä taudin pahenemisvaiheita että uusia, magneettikuvassa näkyviä tulehdusmuutoksia. Siksi nämä hoidot pyritään aloittamaan heti, kun MS-taudin kriteerit täyttyvät. Ennen hoidon aloitusta järjestetään sairaanhoitajan antama pistoskoulutus potilaan itse antamien lääkepistosten onnistumiseksi. Hoidon aikana seurataan säännöllisesti verikokeita sivuvaikutusriskin vuoksi. Jos taudinkulku vaikuttaa alusta asti poikkeuksellisen nopeasti etenevältä, jo ensilinjan lääkkeenä voidaan käyttää laskimoon tiputettavaa natalitsumabi-lääkettä.

Hoitoon voidaan käyttää myös muitakin lääkkeitä, jos yllä mainitut pistoslääkkeet eivät tehoa riittävästi, vaan pahenemisvaiheita ilmaantuu niitä käytettäessä. Tuolloin valitaan laskimoon annettavien lääkkeiden, natalitsumabin ja mitoksantronin, väliltä. Niiden käyttö ja seuranta on vielä tiukemmin seurattua kuin ensisijaislääkkeiden, koska haittavaikutukset voivat olla vakavia.

Hoitoon kuuluu myös bakteeritulehdusten, kuten virtsateiden, hampaiden tai poskiontelotulehdusten hyvä hoito, koska tulehdukset altistavat pahenemisvaiheille. Jos äkillinen MS-taudin pahenemisvaihe ilmaantuu ja liikunta- tai toimintakyky selvästi heikkenee tai näöntarkkuus toisessa silmässä heikentyy näköhermon tulehduksen vuoksi, annetaan suuriannoksinen kortisonihoito joko laskimoon tai nykyään joskus myös tablettimuotoisena. Tällaisen kortisonihoidon tiedetään lyhentävän pahenemisvaiheen kestoa, mutta se ei vaikuta taudinkulkuun pitkällä aikavälillä.

Tärkeää itsehoitoa on liikunta. Liikunta vaikuttaa myönteisesti MS-taudin oireisiin ja pitää yllä lihaskuntoa ja tasapainoa. Lisäksi sillä on suotuisa vaikutus mielialaan. Oman liikunnan lisäksi kuntoutuksella voidaan tarvittaessa puuttua sairauden tuomiin vaikeuksiin. Kuntoutukseen kuuluu tapauskohtaisesti fysioterapia, puheterapia, neuropsykologinen kuntoutus ja toimintaterapia. Myös oikeat liikkumisen apuvälineet auttavat potilaan selviytymistä, mikäli liikkuminen on heikentynyt. Samoin voidaan hankkia pienapuvälineitä käyttöön, jos esimerkiksi keittiötöissä on ongelmia. Joskus tarvitaan ammatillista kuntoutusta tai työkykyselvittelyjä. Kuntoutusasioita pohditaan säännöllisesti ja pyritään vastaamaan kulloinkin esiin tuleviin tarpeisiin. Suuri osa potilaista selviää kuitenkin pitkään toiminta- ja liikuntakykyisenä sekä työelämässä lähes normaalisti.

Hoitavat sairaalat järjestävät tavallisesti ensitietokursseja. Sopeutumisvalmennusta, tietoa MS-potilaiden kursseista sekä muuta apua on mahdollista saada Suomen MS-liitosta ja sen jäsenjärjestöiltä «http://www.ms-liitto.fi/»1.

MS-taudin ehkäisy

MS-tautiin ei tunneta ehkäisyä. Tupakointi näyttää vaikuttavan MS-taudin puhkeamiseen, joten tupakoimattomuudesta voi olla hyötyä. Nykyään suositellaan myös D-vitamiinilisiä aikuisillekin ainakin talviaikaan, koska veren korkean D-vitamiinipitoisuuden tiedetään vähentävän MS-taudin riskiä.

Lisää tietoa MS-taudista

Tietoa MS-taudista, kuntoutuksesta ja vertaistuesta saa Suomen MS-liiton sivuilta, ks. «http://www.ms-liitto.fi/»1.

Käytettyjä lähteitä

Tienari P: Multippeliskleroosi (MS-tauti). Lääkärin tietokannat/Lääkärin käsikirja [online]. Päivitys 15.9.2010. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Healy BC, Ali EN, Guttmann CR, Chitnis T ym. Smoking and disease progression in multiple sclerosis. Archives of Neurology 2009; 66[7]:858-864

Vantakunnallinen Käypä hoito -suositus "MS-taudin diagnoosi, lääkehoito ja kuntoutus", ks. http://www.kaypahoito.fi «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi36070»2

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi