Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Ebola
 
 

Myelooma (plasmasolusyöpä)

Lääkärikirja Duodecim
1.1.2013
veritautien erikoislääkäri Jonna Salonen

Myelooma on veren ja luuytimen plasmasoluihin liittyvä syöpäsairaus. Siihen sairastuu vuodessa 3–4 henkeä sataa tuhatta suomalaista kohden. Yleisin sairauden ilmaantumisikä on 50–70 vuotta. Myelooman aiheuttajaa ei tunneta.

Oireet

Myelooma ilmenee eri tavoin. Yleisin oire on luustokipu jossain päin kehoa, koska myelooma voi levitä luustoon ja aiheuttaa murtumia. Luustomuutoksia syntyy tavallisimmin selkänikamiin, kylkiluihin, kalloon, lantioon ja raajojen pitkiin luihin.

Luusta vapautunut kalsium voi johtaa veren suurentuneeseen kalsiumpitoisuuteen (ks. «Kalsium - liikaa (hyperkalsemia) ja liian vähän (hypokalsemia) veressä»1). Ensioireena saattaa olla voimakas väsymys tai vaikea tulehdussairaus. Joskus munuaisten vajaatoiminta on sairaiden ensimmäinen ilmenemismuoto. Sairauden yhteydessä todetaan usein myös anemiaa. Lasko eli "senkka" (ks. «Lasko (B-La)»2) on yleensä huomattavasti koholla. Osalla potilaista myelooma todetaan sattumalta, kun selvitetään laboratoriotutkimuksissa todetun kohonneen laskon tai anemian syitä.

Potilaiden veressä tai virtsassa todetaan usein "myeloomaproteiinia" ("M-komponentti"), plasmasolujen tuottamaa erityistä valkuaisainetta. Myeloomavalkuainen on useimmiten immunoglobuliini G (IgG) -tyyppiä.

Hoito

Sairauden toteamiseksi ja sen luonteen selvittämiseksi tarvitaan luuydinnäyte, veri- ja virtsakokeita sekä luustosta röntgenkuvia.

Oireettomassa myeloomassa ei tarvita hoitoa. Tällöin potilaan tilaa seurataan säännöllisesti poliklinikkakäynneillä. Liian varhaisen hoidon on todettu aiheuttavan turhia haittavaikutuksia ilman, että ne pidentäisivät elämää.

Hoidon aloittamista suositellaan, mikäli potilaalla todetaan selviä oireita tai löydöksiä, kuten luustomuutoksia tai munuaisten vajaatoimintaa. Nykyään käytetään yleensä eri lääkkeiden yhdistelmiä. Hoito valitaan yksilöllisesti ottaen huomioon esimerkiksi potilaan muut sairaudet. Useimmin käytetty lääke on kortisoni isoina annoksina yhdessä muiden lääkkeiden kanssa. Muita lääkkeitä ovatbortetsomibi talidomidi ja sen sukulainen lenalidomidi, sekä erilaiset solunsalpaajat, kuten syklofosfamidi ja melfalaani. Suurin osa potilaista saa myös bisfosfonaattilääkitystä luunmurtumien ja uusien luustomuutosten syntymisen ehkäisemiseksi sekä alentamaan veren suurta kalsiumpitoisuutta. Luustokipujen hoidossa käytetään vahvoja kipulääkkeitä ja tarvittaessa myös sädehoitoa.

Solunsalpaajien lisäksi pyritään mahdollisuuksien mukaan käyttämään kantasolusiirtoja, tavallisimmin omien kantasolujen (autologista) siirtoa.

Lähes kaikki myelooman lääkehoidot voidaan toteuttaa kotona tai polikliinisilla käynneillä. Hoidot kestävät yleensä useita kuukausia. Niiden aikana potilaan vointia ja hoidon tehoa seurataan tarkasti. Tavallisin seurantamenetelmä on M-komponentin tutkiminen verinäytteestä. Hoidoilla tauti saadaan usein hyvin hallintaan ja jopa kokonaan pois näkyvistä (ns. remissioon). Hoidot aloitetaan uudelleen taudin edetessä merkittävästi.

Keskimääräinen elinaika myelooman toteamisen jälkeen on noin neljä vuotta, mutta vaihtelee paljon tapauksesta toiseen niin, että osa potilaista elää yli kymmenen vuotta taudin toteamisen jälkeen.

Ehkäisy

Sairauteen ei tunneta ehkäisyä.

Lisää tietoa myeloomasta

Suomen syöpäpotilaat ry «http://www.syopapotilaat.fi/verkostot/myelooma-potilasverkosto/»1

Käytettyjä lähteitä

Kyle R.A, Rajkumar S.V. Multiple myeloma. Blood 2008; 111: 2962–72.

Remes, K. Multippeli myelooma. Kirjassa: Ruutu T, Rajamäki A, Lassila R, Porkka K, toim. Veritaudit. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2007, s. 454–70.

http://www.cancer.fi/syoparekisteri/

http://www.myeloma.org.uk/ (englanninkielinen)

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi