Yleistä

Anaalikanava yhdistää peräsuolen peräaukkoon ja on noin 2,5–4 cm pitkä. Anaalikanavassa limakalvon alla on verisuonirakenteista ja sidekudoksesta muodostuvia tyynykkeitä, jotka yhdessä sulkijalihasten kanssa auttavat pitämään peräaukon tiiviinä estäen ilman tai ulosteen karkaamista. Pitkällinen ponnistelu esimerkiksi ummetuksen yhteydessä lisää painetta verisuonirakenteissa ja johtaa tyynykkeiden laajentumiseen eli peräpukamien muodostumiseen.

Peräpukamat ovat varsin yleinen löydös erityisesti 45–65-vuotiailla, ja niitä esiintyy sekä miehillä että naisilla. Isolla osalla pukamat eivät aiheuta oireita. Ainoastaan oireiset pukamat on syytä hoitaa. Peräpukamat luokitellaan sisäisiin ja ulkoisiin peräpukamiin. Sisäiset peräpukamat sijaitsevat peräaukon sisäpuolella. Ulkoset peräpukamat sijaitsevat peräaukon ulkopuolella ja ne voi tuntea itse sormin. Peräpukamien sijainti voi vaikuttaa hoidon valintaan.

Peräpukamien syyt ja riskitekijät

Ummetus on yksi peräpukamien merkittävimmistä aiheuttajista. Liikkumattomuus ja/tai pitkään istuminen sekä vähäkuituinen ruokavalio altistavat ummetukselle. Ummetus johtaa ponnisteluun ja pitkittyneeseen WC-pöntöllä istumiseen, mikä altistaa pukamien muodostumiselle. Toisinaan lantionpohjan laskeumat naisilla saattavat aiheuttaa ummetusta, ponnistelun tarvetta ja pitkittyneitä vessareissuja, mikä myös altistaa peräpukamille. Muita riskitekijöitä peräpukamien synnylle ovat ylipaino, raskaus ja jotkin sairaudet, kuten maksakirroosi.

Peräpukamien oireet

Kova uloste ja ponnistelu voivat vaurioittaa laajentuneita verisuonityynykkeitä eli peräpukamia anaalikanavassa ja käynnistää verenvuodon. Peräpukamien tyypillisin oire onkin kirkkaan- tai helakanpunainen verenvuoto ulostamisen yhteydessä. Verta voi näkyä ulosteen pinnalla tai vain pyyhittäessä WC-paperissa. Peräpukamat ovat harvoin kipeitä. Mikäli peräaukon kipu ja verenvuoto ovat johtavia oireita, voi oireiden taustalla olla jokin muu syy, esimerkiksi peräaukon haavauma.

Peräpukamat saattavat työntyä myös ulos peräaukosta (ulkoiset peräpukamat), jolloin peräaukolla saattaa tuntua ylimääräistä kudosta tai pattia. Nämä ulkoiset pukamat palautuvat usein anaalikanavaan ulostamisen päättymisen jälkeen itsestään tai sormella kevyesti painaen. Toisinaan ulkoiset peräpukamat eivät ole painettavissa takaisin anaalikanavaan tai ne työntyvät heti takaisin ulos sisään painamisen jälkeen. Ulkoinen peräpukama voi aiheuttaa hygieniahaittaa: siihen jää helposti ulostetta, joka aiheuttaa tuhrimista, ihoärsytystä ja kutinaa.

Toisinaan ulkoiseen pukamaan voi tulla hyytymä (ns. anaalihematooma), joka tuntuu akuuttina kivuliaana ehkä noin sormen pään kokoisena pattina peräaukolla. Kivun lisäksi se aiheuttaa usein epämukavaa tunnetta sekä kutinaa peräaukolla. Oireet helpottavat ja hyytymä alkaa sulaa pois itsestään yleensä noin 5–7 päivän kuluessa, mutta mikäli oireet ovat vaikeat, voi lääkäri tarvittaessa puuduttaa ihon, avata pukaman ja puristaa hyytymän pois.

Peräpukamien itsehoito

Oireettomia pukamia ei tarvitse hoitaa.

Peräpukamien synty ja oireiden paheneminen liittyvät usein ummetukseen ja pitkittyneeseen ponnistelutarpeeseen WC-pöntöllä. Hoidon kulmakivi on suolen toiminnan säännöllistäminen: kuitujen lisääminen ruokavalioon, liikunta ja juominen. Mikäli nämä keinot eivät riitä pitämään ulostetta riittävän pehmeänä, voi hoitoon lisätä ummetukseen tarkoitettuja apteekkivalmisteita (kuten bulkkilaksatiivia, laktuloosia, ispagulansiemenkuorta). WC-pöntöllä istumista ja ponnistelua tulee rajoittaa. Ulostamisasennon optimoimiseen voi kokeilla jakkaraa jalkojen alle.

Hygienian hoito on tärkeää, jotta ulostetta ei jäisi peräaukolle ärsyttämään ihoa ja aiheuttamaan kutinaa. Hygienian hoidossa on hyvä suosia suihkuttelua runsaan pyyhkimisen sijaan. Peräaukko pestään 1–2 kertaa päivässä sekä aina ulostamisen jälkeen ja kuivataan hyvin välttäen hankaamista. Perusvoidetta voi kokeilla oireiden lievittämiseen. Apteekeissa on saatavilla myös peräpukamavoiteita ja -puikkoja, jotka sisältävät usein kortisonia tai puudutetta. Tieteellinen näyttö näiden tehokkuudesta peräpukamien hoidossa on puutteellista. Lyhytaikaisessa hoidossa ne voivat helpottaa oireita, mutta pitkään käytettyinä ne saattavat ohentaa peräaukon ihoa sekä ärsyttää peräaukon seutua ja aiheuttaa kutinaa.

Milloin hoitoon?

Peräpukamien suhteen on syytä hakeutua lääkäriin, mikäli ne aiheuttavat toistuvaa verenvuotoa tai kovaa kipua tai ne eivät parane parin viikon itsehoidolla. Lääkärin vastaanotolle hakeutumista suositetaan erityisesti, mikäli ikää on yli 40 vuotta ja alkaa uusi verenvuoto peräaukosta. Päivystyksellisesti asiaa on syytä selvittää, mikäli verenvuoto peräaukosta on runsasta, siihen liittyy huimausta tai peräaukolla on kova kivulias patti.

Peräpukamien toteaminen ja hoito

Vastaanotolla epäily peräpukamista herää tyypillisen oirekuvan perusteella. Lääkäri tutkii peräaukon seudun ja lyhyellä tähystimellä peräsuolen loppuosan. Toisinaan verenvuodon syyn selvittämiseksi tai verenvuotoon liittyvien epätyypillisten oireiden, kuten vatsakivun tai suolen toiminnan muutoksen, vuoksi paksusuolen tähystys voidaan katsoa sopivaksi jatkotoimenpiteeksi. Paksusuolen tähystyksessä eli kolonoskopiassa voidaan sulkea pois muita suolistoperäisiä verenvuodon aiheuttajia (esim. kasvain).

Kun varmistuu, että oireet johtuvat peräpukamista, voidaan hoito aloittaa. Hoidon kulmakivi on ummetuksen ja pitkittyneen ponnistelun välttäminen. Yllä kuvattua itsehoitoa suositetaan kaikille, sillä peräpukamien uusiutuminen on tavallista. Iso osa peräpukamista hoituu itsehoidolla.

Mikäli itsehoito ei tuo riittävää helpotusta oireisiin, voidaan pukamia hoitaa kumirengashoidolla (ns. Barron-ligeeraus tai barronisaatio), joka usein onnistuu terveyskeskuslääkärin vastaanotolla (kuva). Kumirengashoito soveltuu erityisesti vuotaviin ja sisäisiin peräpukamiin. Samalla hoitokerralla voidaan kumirengashoitaa yleensä 3–4 pukamaa. Hoito voidaan toistaa muutaman kerran noin kuukauden välein, mikäli kertahoidolla pukamat eivät ole hoituneet ja oireet jatkuvat.

Mikäli pukamat ovat jatkuvasti peräaukon ulkopuolella, voi kirurginen eli leikkaushoito tulla kyseeseen. Leikkaushoitoa saatetaan tarvita myös, mikäli kumirengashoito ei tuo riittävää helpotusta oireisiin. Leikkaushoitotekniikoita on useita, ja kirurgi valitsee näistä yksilöllisesti sopivimman huomioiden potilaan oireet ja pukamien vaikeusasteen.

Peräpukamien ehkäisy

Peräpukamia voidaan parhaiten ehkäistä huolehtimalla, että uloste kulkee ilman pitkiä ponnisteluja ja suolen toiminta on säännöllistä. Tässä keskeistä on riittävä ravintokuidun saanti, juominen ja liikunta. Artikkelissa Ummetus on tarkempia ohjeita.

WC-istunto tulisi pitää vain suolen tyhjentymisen pituisena ja välttää pitkittyneitä ulostusistuntoja. Ulostamisasennon optimoimiseen voi kokeilla jakkaraa jalkojen alle.

Pitkään paikallaan istumista on hyvä välttää.

Ylipainoisilla painon pudottaminen on suositeltavaa.