Etusivu » Borrelioosi eli Lymen tauti

Borrelioosi eli Lymen tauti

Lääkärikirja Duodecim
4.12.2016
iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Anna Hannuksela-Svahn

Borrelioosi on hämähäkkieläimiin kuuluvan puutiaisen (Ixodes ricinus -punkin) levittämän Borrelia-bakteerin aiheuttama infektio (kuva puutiaisesta «Puutiainen selän ihossa»1). Joskus harvoin tartunta voi tapahtua paarmojen tai muiden pistävien tai purevien hyönteisten kautta. Noin viidesosa (10–50 %) puutiaisista kantaa borreliabakteeria. Bakteeri siirtyy ihmiseen kahdessa kolmasosaa tapauksia, jos puutiainen on ollut pureutuneena ihoon yli vuorokauden. Bakteereja on sekä puutiaisen nuoruusmuodolla, nymfillä, että aikuisella puutiaisella. Nymfi on vain 1–2 mm:n läpimittainen, kun aikuinen puutiainen on 5–10 mm:n pituinen. Nymfit aiheuttavatkin suurimman osan borreliatartunnoista, koska ne jäävät pienen kokonsa vuoksi huomaamatta. Ainakin 6 000 suomalaista saa tartunnan vuosittain ja heistä 50–80 % kehittää oireita.

Borrelioosin oireet

Puutiaisen puremakohtaan tulee lähes kaikille 2–3 cm:n läpimittainen punoitus, joka ei merkitse borreliainfektiota. Yli 5 cm:n läpimittainen, laajentuva punoitus yli viikon kuluttua puremasta on varma merkki varhaisvaiheen infektiosta (kuvat «Punkin purema»2 ja «Borrelia, reisi»3). Punaisen alueen keskiosa voi vaalentua läiskän kasvaessa. Muutos voi kutista hieman, mutta aristusta tai kipua siinä ei ole. Ihottuma tunnetaan nimellä erythema migrans, vaeltava punoitus. Se on tavallisin taive- ja karvoitusalueilla. Toisinaan läiskiä on useita. Jollei punoitusta hoideta, se häviää itsekseen 2–4 viikossa, mutta voi joissakin tapauksissa kestää kuukausia. Toinen, huomattavasti harvinaisempi borrelioosin varhaisvaiheen iho-oire on sinervä, aristamaton, sileäpintainen, pehmeä kyhmy, borrelia lymfosytooma. Se esiintyy tavallisimmin korvalehdessä, kivespussissa tai nännin seudussa (kuva «Borrelia lymfosytooma»4).

Hoitamattomassa borrelioosissa 10–50 %:lle potilaista tulee myöhäisoireita muutaman kuukauden, pisimmillään yli vuoden kuluttua puremasta. Oireet ovat moninaisia, iho-, nivel-, hermo-, sydän-, lihas- tai silmäoireita esiintyy vaihtelevasti. Yksi tavallisimmista on kasvohermohalvaus lapsilla ja nuorilla. Myöhäisvaiheen oireet voivat jatkua vuosia.

Myöhäisvaiheen borrelioosissa esiintyvä iho-oire on hitaasti etenevä surkastuttava ihotulehdus eli acrodermatitis chronica atrophicans (akrodermatiitti). Se oireilee tavallisesti toisessa raajassa alkaen sen kärkiosasta, jalkaterästä tai kädenselästä. Iho muuttuu väriltään sinipunervaksi ja ohenee, ja ihon pinta rypistyy (kuva «Myöhäisborrelioosiin liittyvä krooninen ihotulehdus kämmenselässä»5). Raajassa, jossa ihomuutos sijaitsee, voi olla nivelkipua ja turvotusta, poikkeavaa ihon arkuutta tai tunnottomuutta. Pitkälle edenneet akrodermatiittimuutokset eivät korjaannu, vaikka borreliainfektio saadaan hoidettua antibiootilla.

Taudin toteaminen

Puremakohdasta alkava vaeltava punoitus on varma merkki borrelioosista, kuten edellä on todettu. Ongelmallisimpia diagnosoitavia ovat varhain keväällä ja myöhään syksyllä ilmenevät taudit, sillä silloin tartunnan lähde ei voi olla tuore punkin purema. Tauti alkaa jostakin syystä tavallista pidemmän ajan kuluttua. Erotusdiagnoosina tulevat kyseeseen muut vaeltavat punoitukset, erityisesti rengaspunoitus (erythema annulare, ks. «Rengaspunoitus (erythema annulare)»1).

Verestä tehtävät vasta-ainetutkimukset auttavat diagnoosiin pääsyä, mutta vasta-aineita on todettavissa vasta noin 3 viikon kuluttua tartunnasta. Niiden määrittäminen ei siten auta varhaisvaiheessa. Täysin oireettomillakin henkilöillä on usein vasta-aineita veressä. Sellaisia on eri puolilla Eurooppaa noin 10 %:lla maalla asuvista ja 2–5 %:lla kaupunkilaisista. Sen takia oireettomilta henkilöiltä ei vasta-ainetutkimuksia tehdä.

Myöhäisvaiheen akrodermatiitti-ihottuman diagnostiikassa otetaan veren borreliavasta-aineiden lisäksi ihokoepala borreliabakteerin DNA:n osoittamiseksi.

Borrelioosin itsehoito

Puutiainen poistetaan (punkki)pinsetillä, jolla se vedetään ulos ihosta tasaisella ylöspäin suuntautuvalla liikkeellä. Puutiaisesta otetaan kiinni mahdollisimman läheltä ihon pintaa. Rasvalla tai hyönteismyrkyllä sitä ei pidä yrittää pois. Jos puutiainen saadaan irrotettua vuorokauden sisällä puremasta, on borreliatartunnan riski vähäinen.

Milloin hoitoon

Jos puutiaisen puremakohtaan tulee noin viikon kuluessa laajentuva, yli viiden senttimetrin läpimittainen punoitus tai rengas, on 2–3 viikon antibioottihoito paikallaan. Antibioottina käytetään tavallisesti amoksisilliinia. Jos ihottuma ei kuurilla parane tai oireita ilmenee muissa elimissä, on hakeuduttava lääkäriin. Myöhäisoireiden tutkiminen kuuluu niin ikään lääkärille, usein sairaalan poliklinikalle.

Borrelioosin ehkäisy

Tärkeintä on välttää puutiaisen puremia pitämällä pitkässä, kosteassa ruohossa kumisaappaita ja pitkiä housuja. Jos puutiaisen pureman saaminen on ollut mahdollista, pitää koko iho tarkistaa illalla. Lapsilta on tutkittava myös päänahka.

Hyönteiskarkotteina käytettävät dietyylitoluamidi (DEET), ikaridiini ja IR3535 sekä vaatteiden permetriinikäsittely antavat lisäsuojaa puutiaisilta Rokotetta borreliaan on yritetty kehittää jo vuosia, mutta toimivaa rokotetta ei ole vielä kaupan. Puutiaisaivokuumerokote ei suojaa borreliatartunnalta.

Koira ja kissa voivat tuoda puutiaisen ihmiseen. Tämä on kuitenkin harvinainen syy borrelioosiin. Koiriin puutiaiset tarttuvat eniten pään, niskan, kaulan ja rinnan alueelle, mikä on vihje lemmikkien punkkitarkastuksen tekijälle.

Käytettyjä lähteitä

Wahlberg P, Nyman D. Lymen borrelioosi. Lääkärin tietokannat/Lääkärin käsikirja [online]. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2012.

Uggeldahl P-E, Peltomaa M. Lymen borrelioosin ihomuutokset. Aikakauskirja Duodecim 2010; 126: 1151–61.

Valtakunnallinen Käypä hoito-suositus "Ihon bakteeri-infektiot", ks. http://www.kaypahoito.fi

Alatalo E. Tytön korvaongelma. Duodecim 2006; 122(15); 1882.

Oksi J, Seppälä IJT, Hytönen J. Lymen borrelioosin diagnostiikka ja hoito. Duodecim 2008; 124(13); 1483–91.