Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Ebola
 
 

Borrelioosi eli Lymen tauti

Lääkärikirja Duodecim
3.6.2013
iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Anna Hannuksela-Svahn

Borrelioosi on hämähäkkieläimiin kuuluvan puutiaisen (Ixodes ricinus -punkin), levittämän Borrelia-bakteerin aiheuttama infektio (kuva puutiaisesta, ks. «Puutianen selän ihossa»1). Joskus harvoin tartunta voi tapahtua paarmojen tai muiden pistävien tai purevien hyönteisten kautta. Noin viidesosa (10–50 %) puutiaisista kantaa Borrelia-bakteeria. Bakteeri siirtyy ihmiseen kahdessa kolmasosaa tapauksia, jos punkki on ollut pureutuneena ihoon yli vuorokauden. Bakteereja on sekä punkkien nuoruusmuodolla, nymfillä, että aikuisella punkilla. Nymfi on vain 0,5 mm:n läpimittainen, kun aikuinen punkki on 2–3 mm:n pituinen. Nymfit aiheuttavatkin suurimman osan borrelia-tartunnoista, koska ne jäävät pienen kokonsa vuoksi huomaamatta. Ainakin 4 000 suomalaista saa tartunnan vuosittain ja heistä 50–80 % kehittää oireita.

Borrelioosin oireet

Punkin puremakohtaan tulee lähes kaikille 2–3 cm:n läpimittainen punoitus, joka ei merkitse borrelia-infektiota. Yli 5 cm:n läpimittainen, laajentuva punoitus yli viikon kuluttua puremasta on varma merkki varhaisvaiheen infektiosta (ks. kuvat «Punkin purema»2 ja «Borrelia, reisi»3). Punaisen alueen keskiosa voi vaalentua läiskän kasvaessa. Muutos voi kutista hieman, mutta aristusta tai kipua siinä ei ole. Ihottuma tunnetaan nimellä erythema migrans, vaeltava punoitus. Se on tavallisin taive- ja karvoitusalueilla. Toisinaan läiskiä on useita. Jollei punoitusta hoideta, se häviää itsekseen 2–4 viikossa, mutta voi joissakin tapauksissa kestää kuukausia. Toinen, huomattavasti harvinaisempi borrelioosin varhaisvaiheen iho-oire, on sinervä, aristamaton, sileäpintainen, pehmeä kyhmy, borrelia lymfosytooma. Se esiintyy tavallisimmin korvalehdessä, kivespussissa tai nännin seudussa (ks. kuva «Borrelia lymfosytooma»4).

Hoitamattomassa borrelioosissa 10–50 %:lle potilaista tulee myöhäisoireita muutaman kuukauden, pisimmillään yli vuoden kuluttua puremasta. Oireet ovat moninaisia, iho-, nivel-, hermo-, sydän-, lihas- tai silmäoireita esiintyy vaihtelevasti. Yksi tavallisimmista on kasvohermohalvaus lapsilla ja nuorilla. Myöhäisvaiheen oireet voivat jatkua vuosia.

Taudin toteaminen

Puremakohdasta alkava vaeltava punoitus on varma merkki borrelioosista, kuten edellä on todettu. Ongelmallisimpia diagnosoitavia ovat varhain keväällä ja myöhään syksyllä ilemenvät taudit, sillä silloin tartunnan lähde ei voi olla tuore punkin purema. Tartuttajana sellaisissa tapauksissa lienee jokin pistävä hyönteinen tai tauti jostakin syystä alkaa tavallista pitemmän ajan kuluttua. Erotusdiagnoosissa tulee kyseeseen muut vaeltavat punoitukset, erityisesti rengaspunoitus (erythema annulare, ks. «Rengaspunoitus (erythema annulare)»1).

Verestä tehtävät vasta-ainetutkimukset auttavat diagnoosiin pääsyä, mutta vasta-aineita on todettavissa vasta noin 3 viikon kuluttua tartunnasta. Niiden määrittäminen ei siten auta varhaisvaiheessa. Täysin oireettomillakin henkilöillä on usein vasta-aineita veressä. Sellaisia on eri puolilla Eurooppaa noin 10 %:lla maalla asuvista ja 2–5 %:lla kaupunkilaisista. Sen takia oireettomilta henkilöiltä ei vasta-ainetutkimuksia tehdä.

Borrelioosin itsehoito

Punkki poistetaan (punkki)pinsetillä, jolla se vedetään ulos ihosta varovasti kiertäen. Rasvalla tai hyönteismyrkyllä sitä ei pidä yrittää pois. Jos punkki saadaan irroitettua vuorokauden sisään, on borrelia-tartunnan riski vähäinen.

Milloin hoitoon

Jos punkin puremakohtaan tulee noin viikon kuluessa laajentuva, yli 5 cm läpimittainen punoitus tai rengas, on 2–3 viikon antibioottihoito paikallaan. Antibioottina käytetään tavallisesti amoksisilliiniä. Jos ihottuma ei kuurilla parane tai oireita on muiden elinten taholta, on hakeuduttava lääkäriin. Myöhäisoireiden tutkiminen kuuluu niinikään lääkärille, usein sairaalan poliklinikalle.

Borrelioosin ehkäisy

Rokotetta borreliaan on yritetty kehittää jo vuosia, mutta toimivaa rokotetta ei ole vielä kaupan. Puutiaisaivokuumerokote ei suojaa borrelia-tartunnalta. Tärkeintä on välttää punkinpuremia pitämällä pitkässä, kosteassa ruohossa kumisaappaita ja pitkiä housuja. Jos punkin saaminen on ollut mahdollista, pitää koko iho tarkistaa illalla. Lapsilta on tutkittava myös päänahka.

On epäselvää, kuinka paljon hyönteiskarkotteena käytettävä dietyylitoluamidi (DEET) estää punkkitartuntoja. Ainakin sitä myydään punkkikarkotteenakin, ja sellaisessa liuoksessa DEET-pitoisuus on suurempi kuin hyttyskarkotteessa (ks. artikkeli «Hyönteiskarkotteet»2).

Käytettyjä lähteitä

Wahlberg P. Nyman D. Lymen borrelioosi. Lääkärin tietokannat/Lääkärin käsikirja [online]. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2012.

Uggeldahl P-E, Peltomaa M. Lymen borrelioosin ihomuutokset Aikakauskirja Duodecim 2010; 126: 1151–61.

Valtakunnallinen Käypä hoito-suositus "Ihon bakteeri-infektiot", ks. http://www.kaupahoito.fi

Alatalo E. Tytön korvaongelma. Duodecim 2006; 122(15); 1882.

Oksi J, Seppälä IJT, Hytönen J. Lymen borrelioosin diagnostiikka ja hoito. Duodecim 2008; 124(13); 1483–91.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi