Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Enterorokko
 
 

Ruusu (erysipelas)

Lääkärikirja Duodecim
30.10.2012
ihotautien erikoislääkäri Matti Hannuksela

Ruusu on bakteerin, streptokokki-bakteerin (A- tai G-ryhmään kuuluva streptokokki) aiheuttama korkeakuumeinen tulehdus, jossa mukana saattaa olla myös stafylokokki. Pään alueella esiintyessään se voi olla hengenvaarallinen. Ruusu on yleisin alaraajassa, sitten yläraajassa, joskus pään alueella ja harvoin vartalolla. Se tuhoaa imusuonia ja toistuva ruusu voi aiheuttaa raajaan pysyvän imunesteturvotuksen, elefantiaasin. Taudin aiheuttaja ei yleensä läpäise tervettä ihoa. Infektioportiksi riittää varvasvälisilsa, hankauma tai pieni haava. Ruusua on eniten elo-syyskuussa. Tyypillisin potilas on marjastaja, jonka jalat ovat hautuneet kumisaappaissa tuntikausia päivässä ja jolla on hoitamaton jalkasilsa (ks. «Jalkasilsa (jalkasieni)»1).

Oireet

Ruusun ensioireita ovat pahoinvointi, vatsakipu ja mahdollisesti oksennukset. Vasta jonkin tunnin kuluttua nousee äkillisesti kova kuume ja vasta sen jälkeen tavallisesti toinen sääri alkaa punoittaa ja turvota. Seuraavan puolen vuorokauden kuluessa esimerkiksi sääreen on kehittynyt vihaisen punainen, turvonnut, arka alue, jossa saattaa olla nesterakkuloita (kuva «Ruusu (erysipelas)»1). Rintasyöpäpotilaalla, jolta on poistettu kainalosta imusolmukkeet, ruusu tulee yläraajaan. Jos hoito viivästyy, osaan ruusualueesta voi kehittyä ihokuolio.

Toistuvassa ruusussa imusuonet tuhoutuvat ja raaja jää pysyvästi turvoksiin. On syntynyt ns. elefantiaasi (ks. «Imunestekierron häiriö (lymfedeema)»2).

Taudin toteaminen

Korkea kuume ja vihaisen punainen, turvonnut ihoalue ovat niin tyypillisiä ruusulle, ettei diagnoosissa ole tavallisesti epäselvyyttä. Äkillinen kihti (ks. «Kihti»3) voi joskus muistuttaa ruusua. Ruusussa laboratorioarvoista seerumin CRP-arvo nousee nopeasti, lasko (senkka) hitaammin (ks. «CRP (P-CRP)»4 ja «Lasko (B-La)»5). Veren valkosolujen määrä nousee niin ikään nopeasti. Bakteeriviljelyssä kasvaa A-ryhmän streptokokki, joskus myös stafylokokki. Kihdissä veren uraattipitoisuus on suurentunut.

Selluliitti on syvempi bakteeritulehdus kuin ruusu. Raja selluliitin ja ruusun välillä on kuitenkin liukuva. Selluliitissa punoitus on epätarkkarajaisempi ja turvotus syvällä rasvakudoksessa. Sen aiheuttaja on tavallisesti streptokokki, joskus stafylokokki.

Alaraajan syvässä laskimotulokoksessa raaja turpoaa mutta ei sanottavasti punoita eikä kuume nouse (ks. «Laskimotukos (laskimoveritulppa)»6).

Itsehoito

Ruusualuetta voi viilentää kylmällä kääreellä. Tärkeintä on hakeutua tutkimuksiin päivystyspoliklinikkaan.

Milloin hoitoon?

Hoitoon hakeutumisessa ei saisi vitkastella. Toistuvassa ruusussa potilas osaa yleensä lähteä päivystyspisteeseen jo ensi oireiden ilmestyttyä. Infektio hoidetaan suonensisäisellä antibiootilla, joka tepsii streptokokkiin ja stafylokokkiin. Ensimmäisellä kerralla antibioottihoito kestää yleensä kuukauden. Toistuvissa ruusuissa annetaan vuosien tai loppuiän kestävä antibioottiestohoito.

Ehkäisy

Ruusun parannuttua huolehditaan siitä, että varvasväleissä ei ole sientä ja että iho pysyy muutenkin hyvässä kunnossa. Se tarkoittaa yleensä sitä, että sienilääkevoidetta laitetaan varvasväleihin pari kertaa viikossa säännöllisesti, vaikka varvasväleissä ei olisi hilseilyä tai muita mahdollisia jalkasilsan merkkejä.

Muita Ruusuun liittyviä artikkeleita

Terveet Jalat, ks. «Ruusu»7.

Käytettyjä lähteitä

Ruusu (erysipelas) ja selluliitti. Lääkärin tietokannat/Lääkärin käsikirja [online]. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 17.10.2012.

Valtakunnallinen Käypä hoito -suositus ”Ihon bakteeri-infektiot” «Ihon bakteeri-infektiot»8.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi