Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Ebola
 
 

Sappikivi

Lääkärikirja Duodecim
14.1.2013
sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki

Sappikivet eli sappikivitauti on lapsilla harvinainen, mutta aikuisilla kiviä syntyy iän karttuessa hiljalleen. 75 vuoden iässä naisista kolmasosalla ja miehistä viidesosalla on ollut sappikiviä (ks. kuva «Sappikivet»1).

Sappikivi syntyy, kun sapen aineosat alkavat kiteytyä sappirakossa seisovassa sappinesteessä. Lihavuus ja sappirakon tyhjenemishäiriöt lisäävät kivien muodostumista.

Sappikivien oireet

Nykyään puolet sappikivistä todetaan sattumalta, kun vatsan aluetta tutkitaan kaikututkimuksella muusta syystä. Eräässä tutkimuksessa oireettomista sappikivipotilaista puolet saivat oireita kahdenkymmenen vuoden seurannan aikana, mutta puolet pysyivät koko ajan oireettomina.

Sappikivitaudin tyypillinen oire on melko äkisti alkanut ylävatsakipu, joka tuntuu oikean kylkikaaren seudulla tai keskellä ylävatsaa. Kipu saattaa säteillä yläselkään oikean lapaluun seutuun. Potilaan on vaikea löytää sopivaa asentoa. Pahoinvointia ja oksennuksia saattaa esiintyä. Kipu rauhoittuu yleensä itsestään 3–6 tunnin kuluttua. Ensimmäisen kipukohtauksen jälkeen noin puolet saa uuden kivun vuoden kuluessa, mutta kolmasosa pysyy oireettomina seuraavat kymmenen vuotta.

Jos sappikiviin liittyvä kipu ei väisty muutaman tunnin kuluessa, on syytä epäillä lisätauteja. Yleisimmät ovat sappirakon tulehdus ja sappitiehyeen tukos. Tällöin kivun lisäksi voi esiintyä kuumetta tai muutaman päivän kuluessa tulevaa silmänvalkuaisten ja ihon keltaisuutta (ks. «Keltaisuus ("keltatauti")»1).

Sappikivien hoito

Sappikipu kuuluu äkillisiin vatsakipuihin eli "akuuttiin vatsaan" (ks. «Äkillinen vatsakipu (akuutti vatsa)»2), jonka yhteydessä on syytä hakeutua hoitoon vuorokaudenajasta riippumatta.

Tutkimuksissa selvitetään, onko kyseessä pelkän kiven aiheuttama kipu vai onko lisätauteja. Jos lisätauteja ei ole, yhden sappikipuvaiheen jälkeen ei sappirakkoa tarvitse leikata. Jos kipukohtauksia on useita, leikkaukseen pyritään muutaman kuukauden kuluessa. Leikkauksessa poistetaan sappirakko ja sen mukana kivet. Suurin osa leikkauksista tehdään tähystysleikkauksina.

Jos sappikiviin liittyy lisätauteja, tarvitaan välitöntä hoitoa sairaalassa. Jos kivi tukkii sappitiehyen ja on keltaisuutta, leikkaus tehdään heti. Sappirakon tulehduksessa kipuun liittyy kuumeilu. Hoidoksi annetaan antibiootteja suonensisäisesti ja sappirakko poistetaan tilanteen sen salliessa.

Oireettomia sattumalta todettuja sappikiviä ei tarvitse hoitaa.

Sappikivien ehkäisy

Lihavuus lisää selvästi sappikiviä, joten painonhallinnalla niitä voidaan ehkäistä. Nopea ja voimakas laihduttaminen etenkin hyvin vähärasvaisella ruoalla lisää myös sappikivien vaaraa. Yleissääntönä on, että laihduttaessa paino ei saisi laskea enempää kuin 1,0 kg viikossa.

Ravinnon koostumuksen, esimerkiksi rasvan tai kuidun määrän, vaikutus sappikivien syntyyn on epäselvä. Siksi ei voida suositella mitään erityistä ruokavaliota, jolla voitaisiin estää sappikivien syntyä.

Vähäinen liikkuminen lisää sappikivien vaaraa ja liikunalla niiden ilmaantumistavoidaan vähentää. Erään tutkimuksen mukaan miesten liikuntaharrastus 30 minuuttia kerrallaan viidesti viikossa vähensi sappikivien aiheuttamia vaivoja yhden kolmasosan verran.

Lisää tietoa sappikivitaudista

Sairauksien ehkäisy, ks. «Sappikivitauti»3.

Sairauksien ehkäisy, ks. «Sappikivitaudin ehkäisy (lyhyt ohje)»4.

Käytettyjä lähteitä

Kellokumpu I: Sappikivitauti. Lääkärin tietokannat/Lääkärin käsikirja [online]. Päivitetty 1.3.2011. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Karvonen A-L. Sappikivien synty: riskitekijät ja ennaltaehkäisy. Suomen Lääkärilehti 2007;62:2155-2159.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi