Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Matkailijan rokotukset
 
 

Selkärankareuma

Lääkärikirja Duodecim
9.11.2015
sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki

Selkärankareuma on pääasiassa alaselkään paikallistuva reumaattinen sairaus, mutta oireita esiintyy myös muualla. Etenkin vaikeaa tautimuotoa on miehillä enemmän kuin naisilla. Sairaus alkaa yleensä 20–30-vuotiaana, hyvin harvoin yli 45-vuotiaana. Selkärankareuma on miltei yhtä yleinen kuin nivelreuma, mutta hankalia vaivoja siihen liittyy vain osalla potilaita.

Selkärankareuman syyt

Selkärankareumaan liittyy voimakas perinnöllinen alttius. Melkein kaikilla sairastuneilla on kudosantigeeni HLA B27, jonka omaavilla henkilöillä on alttius sairastua reumaattisiin sairauksiin (ks. «Reaktiivinen niveltulehdus»1). Läheskään kaikki kudosantigeenin omaavista eivät kuitenkaan sairastu. Edelleenkään ei tiedetä, miksi osalla heistä reumaattinen prosessi käynnistyy.

Selkärankareuman oireet

Tyypillisiä piirteitä ovat vähittäinen alku, useita kuukausia kestävät selkävaivat, etenkin aamujäykkyys. Vaivat ovat pahemmat levossa ja helpottavat liikkuessa tai muuten selkää käyttäessä.

Yleisin oire on alaselän kipu, joka tuntuu etenkin yölevon jälkeen ja voi herättää aamuyöstä. Kipu voi heijastua pakaran seutuun. Selkä on aamulla tai pitkän istumisen jälkeen jäykkä mutta notkistuu liikkuessa.

Usein oireita on myös selän ulkopuolella. Nilkoissa ja polvissa voi esiintyä niveltulehdusta. Jalkaterissä on usein kipuja nivelten ulkopuolellakin jänteiden ja nivelsiteiden kiinnityskohtien tulehduksen (insertiitti) vuoksi, mikä voi ilmetä muun muassa kantapään kipuna. Joka viidennellä selkärankareumaa sairastavalla esiintyy jossain sairauden vaiheessa silmän värikalvon tulehdusta eli iriittiä (ks. «Silmän värikalvon tulehdus (iriitti)»2). Joskus harvoin selkärankareumaan liittyy sydänhäiriöitä.

Selkärankareuma etenee hyvin hitaasti vuosien aikana. Hoitamattomana selkä jäykistyy, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että polvet suorina eteentaivutuksessa sormet jäävät kauas lattiasta. Ajan mittaan ryhti tuppaa painumaan etukumaraksi.

Selkärankareuman toteaminen

Alkuvaiheessa selkärankavaivaa voidaan epäillä oireiden perusteella, mutta tässä vaiheessa diagnoosi jää usein epävarmaksi. Muutamassa vuodessa selkärangan alaosassa olevan ristiluun ja lantion luiden väliseen liitokseen kehittyy magneettitutkimuksessa tai röntgenkuvassa näkyviä tyypillisiä muutoksia, joiden avulla tauti voidaan varmistaa.

Selkärankareuman itsehoito

Säännöllinen omatoiminen liikunta on erittäin tärkeää selkärankareumassa. Siihen kuuluu kuntoilu ja voimistelu, joilla selän lihaksisto pysyy kunnossa ja liikkuvuus säilyy. Lisäksi tehdään ryhtiharjoituksia: selkä seinää vasten pyritään kaulan ollessa suorana painamaan takaraivo seinään kiinni. Samanlaisia harjoituksia voi tehdä lattialla selällään maaten.

Liikuntaharrastuksen tulee olla pysyvää, koska sairaus on pitkäaikainen.

Selkärankareuman hoito

Tavalliset tulehduskipulääkkeet (ibuprofeeni, ketoprofeeni ym.) lievittävät varsin hyvin särkyä ja jäykkyyttä. Niiden vaikutus alkaa alle tunnissa ja kestää valmisteesta riippuen 8-24 tuntia. Silloin kuin on selviä oireita, tulehduskipulääkkeitä käytetään säännöllisesti (ks. «Kipulääkkeet – turvallinen käyttö»3).

Pitkäaikaishoidossa käytetään sulfasalatsiini-lääkettä, joka rauhoittaa taudin puolella potilaista. Alaraajojen niveltulehduksiin ja nivelsidekipuihin voidaan käyttää kortisonipistoksia. Vaikeissa tapauksissa voidaan käyttää uusia biologisia lääkkeitä, joita annostellaan pistoksina.

Hoidon tavoitteena on kipujen lievittäminen ja selän jäykistymisen estäminen. Vaikeimmissa tapauksissa omatoimiseen liikuntaharjoitteluun liitetään toistuvia kuntoutusjaksoja fysioterapeutin ohjauksessa.

Ehkäisy

Selkärankareuman ilmaantumiseen ei tiedetä ehkäisykeinoja. Taudin alkuvaiheessa kuntoilu ja voimistelu estävät tehokkaasti oireiden pahenemista ja selän jäykistymistä.

Käytettyjä lähteitä

Hakala M. Selkärankareuma (ankylosoiva spondyliitti). Lääkärin tietokannat/Lääkärin käsikirja [online]. Päivitetty 30.7.2013. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Laitinen M. Selkärankareuma. Kirjassa Martio J, Karjalainen A, Kauppi M, Kukkurainen ML, Kyngäs H (toim.) Reuma. Kustannus Oy Duodecim 2007, s. 323–351.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi