Etusivu » Sepelvaltimotauti

Sepelvaltimotauti

Lääkärikirja Duodecim
19.12.2016
kardiologian erikoislääkäri Raimo Kettunen

Sepelvaltimot lähtevät aortan tyvestä ja sijaitsevat sydämen pinnalla ja huolehtivat sydänlihaksen hapensaannista ja ravitsemuksesta. Sepelvaltimoita on kaksi, vasen ja oikea. Sepelvaltimotauti johtuu sepelvaltimoiden ahtautumisesta. Ahtautumisen syynä on valtimotauti (valtimon kovettumatauti, ateroskleroosi), joka vaurioittaa sepelvaltimoita.

Sepelvaltimotauti on syöpien ohella Suomen tärkein kansansairaus. Se kuuluu sydän- ja verisuonisairauksiin, jotka kuormittavat eniten terveydenhuoltoa. Se on yleisempi iäkkäillä. Päinvastoin kuin usein kuvitellaan, naisia kuolee sepelvaltimotautiin yhtä paljon kuin miehiä. Viime vuosikymmeninä varsinkin työikäisten miesten sepelvaltimotautia on pystytty vähentämään erittäin paljon (kuva «Työikäisten sepelvaltimotautikuolleisuus»1).

Syyt

Sepelvaltimotauti johtuu valtimonkovettumataudista, joka ahtauttaa sepelvaltimoita (ks. «Valtimotauti (ateroskleroosi)»1). Vain yksi tai muutama ahtauma (kuva «Valtimon ahtauman kehittyminen»2) voi aiheuttaa verenkierron häiriintymisen ja hapenpuutteen osassa sydänlihasta (kuva «Sepelvaltimot»3).

Sepelvaltimotautia aiheuttavista riskitekijöistä tärkeimmät ovat tupakointi, kohonnut veren kolesteroli (ks. «Kolesteroli»2), kohonnut verenpaine (ks. «Kohonnut verenpaine (verenpainetauti)»3) ja diabetes (ks. «Diabetes ("sokeritauti")»4). Valtimotaudin kehittymisestä enemmän: ks. «Valtimotauti (ateroskleroosi)»1.

Oireet

Sepelvaltimotaudin tavallisin oire on rintakipu, joka alkaa tuntua ruumiillisessa rasituksessa (reippaasti liikkuessa, reilussa lihastyössä yms.). Kipu tuntuu yleensä keskellä rintaa laaja-alaisena ja ahdistavana tai puristavana. Kipu voi säteillä olka- ja käsivarsiin, leukaperiin, selkään lapojen väliin tai ylävatsalle. Yleensä kipu helpottuu levossa ja nitrolääkkeellä muutamassa minuutissa. Tällaista rintakipua kutsutaan nimellä angina pectoris. Kivulle on tyypillistä, että se ilmaantuu samanlaisena aina, kun ruumiillinen tai henkinen rasitus nousee sille yksilölliselle tasolle, joka kullakin aiheuttaa sydänlihakseen hapenpuutetta.

Aina sepelvaltimotautikipu ei ole näin tyypillistä. Esimerkiksi joskus kipu voi olla luonteeltaan polttavaa tai tuntua ylävatsan puolella. Tyypilliset kivun paikat sepelvaltimotaudin rintakivussa: ks. kuva «Sepelvaltimotaudin rintakivun sijainti»4.

Joskus oireena voi olla ainoastaan rasituksessa tuntuva ohimenevä hengenahdistus. Etenkin naisilla ja vanhuksilla sepelvaltimotauti voi ilmetä ilman rintakipuja, ja oireina on pelkästään rinnan ahdistusta, uupumista, huonovointisuutta tai pahoinvointia rasitukseen liittyen.

Aina sepelvaltimotauti ei "varoittele etukäteen" angina pectoris -oirein. Sen ensimmäinen ilmenemismuoto voi olla sydäninfarkti (ks. «Sydäninfarkti»5). Oireena on tällöin voimakas, levossakin tuntuva puristava rintakipu, joka ei mene aina nitro-lääkkeelläkään muutamassa minuutissa ohitse.

On huomattava, että rinnan alueella tuntuvat kiputuntemukset ovat yleisiä ja johtuvat usein muista syistä kuin sepelvaltimotaudista. Seuraavat piirteet viittaavat siihen, että kyseessä ei ole sepelvaltimotauti: kipu on aika lievää ja ilmenee levossa; liikkuminen on mahdollista kivusta huolimatta; kipu jatkuu pitkään tunti- tai päiväkaupalla; kipu liittyy hengitykseen; kipu on luonteeltaan terävää ja pienellä alueella.

Tutkimukset

Tavanomaisessa lääkärin tutkimuksessa ei rasitusrintakipuna eli angina pectoriksena ilmenevää sepelvaltimotautia sairastavalta potilaalta yleensä löydy mitään poikkeavaa. Myös sydämen sähkökäyrä eli EKG (ks. «EKG (sydänfilmi)»6) on usein normaali.

Jos oireet viittaavat sepelvaltimotautiin, tehdään yleensä ensimmäiseksi rasituskoe, jossa potilas polkee kuntopyörää asteittain lisääntyvällä vastuksella, ja samalla otetaan sydämen sähkökäyrää. Kokeen aikana syntyvät rintakipu ja EKG-muutokset viittaavat sepelvaltimotautiin. Sen perusteella aloitetaan lääkehoito. Jos lääkehoito ei riitä pitämään oireita poissa tai jos oireet ja rasituskokeessa todetut EKG- ja muut muutokset ovat alun perin vaikeat, tutkimuksia jatketaan sydänlihaksen verenkierron (perfuusion) isotooppitutkimuksella ja sepelvaltimoiden tietokonekerroskuvauksella tai varjoainekuvauksella (ks. «Sepelvaltimoiden varjoainekuvaus»7).

Hoito

Lääkehoito

Kaikille sepelvaltimotautia sairastaville aloitetaan pieniannoksinen asetyylisalisyylihappolääke ("sydänaspiriini"), joka ehkäisee valtimoveritulpan muodostumista. Se onkin sepelvaltimopotilaan tärkein lääke. Jos se ei haittavaikutusten takia sovi, tilalla voidaan käyttää yhtä tehokasta klopidogreelia.

Nopeasti vaikuttavat nitrovalmisteet (tabletti tai suihke) on tarkoitettu potilaiden itsensä annosteltavaksi tarpeen mukaan. Niillä saadaan rintakipu väistymään nopeasti tai etukäteen otettuna kokonaan estettyä.

Nitroa ei kannata pihistellä vaan käyttää aina kun tuntuu vähänkin rintakipua. Sitä kannattaa käyttää myös ennen sellaista ruumiillista rasitusta, jonka tietää helposti aiheuttavan rintakipua. Tällöin kivulta vältytään ja samalla suorituskyky ja elämänlaatu paranevat. Nitro on tehokas ja varsin vaaraton lääke.

Itse annosteltavia "pikanitroja" on kahta laatua. Suussa sulava nitrotabletti (resoribletti) asetetaan kielen alle. Se alkaa tehota jo parissa minuutissa. Jos kipu ei hellitä, otetaan uusi tabletti 2–3 minuutin kuluttua edellisestä. Näin voidaan jatkaa aina 4–5 tablettiin asti. Lääkkeen vaikutus kestää 20–30 minuuttia. Nitrosuihke suunnataan suuonteloon kielen päälle. Sen vaikutus alkaa yhtä nopeasti kuin tavallisilla nitrotableteilla. Tarvittaessa voidaan ottaa useita suihkeita minuutin parin välein. Suihkenitron vaikutus kestää muutaman tunnin.

Muita sepelvaltimotaudin oireita estäviä lääkkeitä ovat beetasalpaajat, pitkävaikutteiset nitraatit ja kalsiumkanavan salpaajat. Beetasalpaajalääke estää oireiden syntymistä estämällä sykkeen nousua ja laskemalla verenpainetta.

Sepelvaltimotaudin hoitoon kuuluvat myös valtimotaudin etenemistä ehkäisevät lääkkeet. Veren kolesterolin tavoitearvot ovat sepelvaltimotautipotilailla tiukemmat kuin terveillä. Pahan eli LDL-kolesterolin (ks. «LDL-kolesteroli eli "paha kolesteroli" (fP-Kol-LDL)»8) tavoitearvona pidetään nykyään yleisesti 1,8 millimoolia litrassa. Tämän saavuttamiseksi tarvitaan käytännössä lähes aina kolesterolilääkkeitä, joista yleisimmät ovat ns. statiineja (ks. «Kolesteroli»2). Tehokkaalla kolesterolin hoidolla jo syntyneet sepelvaltimon vauriot ja erityisesti sepelvaltimotukosten aiheuttamat sydänkohtaukset voivat jopa vähentyä. Myös kohonneen verenpaineen ja diabeteksen tehokas hoito kuuluu asiaan (ks. «Kohonnut verenpaine (verenpainetauti)»3).

Toimenpidehoito

Jos oireet eivät pysy lääkityksellä poissa tai jos taudin laatu muutoin vaatii, hoitona on sepelvaltimon pallolaajennus tai ohitusleikkaus. Hoitomuodon valinta riippuu siitä, millaisia ahtaumia varjoainekuvauksessa todetaan.

Pallolaajennuksessa viedään reisi- tai rannevaltimon kautta sepelvaltimoon ohut letku (katetri), jonka päässä olevaa pallukkaa laajentamalla suonen ahtaumaa levitetään (kuva «Sepelvaltimon pallolaajennus»5). Suonen sisälle voidaan lisäksi asettaa pieni metalliverkkoputki (stentti), jonka avulla vaara ahtautuman uusiutumiseen vähenee. Sepelvaltimoiden ohitusleikkauksessa ahtaiden kohtien ohitse johdetaan muualta (alaraajoista, kyynärvarresta tai rintaontelon sisältä) otetut verisuonisiirrännäiset, joita pitkin veri ohittaa tukkeutuneet kohdat (kuva «Ohitusleikkaus»6).

Sepelvaltimotaudin ja sen etenemisen ehkäisy

Sepelvaltimotaudin syntyä voidaan tehokkaasti ehkäistä vähentämällä valtimotautia aiheuttavia riskitekijöitä. Näistä tärkeimmät ovat tupakointi, kohonnut verenpaine ja kohonnut veren kolesteroliarvo (ks. «Valtimotauti (ateroskleroosi)»1). Myös diabeteksen ehkäisy ja hoito liikunnalla, painon hallinnalla ja terveellisellä ruokavaliolla ehkäisee samalla sepel- ja muun valtimotaudin syntyä. Vaikuttamalla näihin jo nuorella iällä voidaan myöhemmällä iällä syntyvän sepelvaltimotaudin vaaraa huomattavasti pienentää.

Sepelvaltimotauti ja muut valtimotaudit johtuvat yleensä useiden vaaratekijöiden yhteisvaikutuksesta. Siten päätökseen ryhtyä ehkäiseviin toimenpiteisiin, varsinkin lääkehoitoihin, vaikuttaa arvio kokonaisvaarasta sairastua valtimotauteihin. Sepelvaltimotautia tulee ehkäistä erityisen pontevasti sellaisilla potilailla, joilla on jo todettu muu valtimotauti (aivovaltimoissa tai alaraajavaltimoissa), diabetes tai munuaisten vajaatoiminta. Enemmän ohjeita artikkelissa Valtimotauti (ks. «Valtimotauti (ateroskleroosi)»1).

Kun sepelvaltimotauti on todettu, ehkäisytoimet ovat entistä tärkeämmät, sillä sepelvaltimotaudilla on etenemistaipumus. Etenemistä ja sydänkohtausten uusiutumista voidaan estää vähentämällä valtimotaudin riskitekijöitä. Tämä tapahtuu ennen kaikkea elämäntapoja muuttamalla, mutta myös lääkkeillä. Ruokavaliossa on kiinnitettävä erityistä huomiota energiamääriin ja rasvojen laatuun. Säännöllisellä kuntoliikunnalla on mahdollista vähentää kohtausten uusiutumista ja sepelvaltimotautiin liittyviä oireita. Ks. liikuntaohje «Sepelvaltimotauti – liikuntaohje»9.

Käytettyjä lähteitä

Kettunen R. Sepelvaltimotauti ja sydäninfarkti. Kirjassa: Mäkijärvi M, Kettunen R, Kivelä A, Parikka H, Yli-Mäyry S (toim.). Sydänsairaudet. Kustannus Oy Duodecim 2014, s. 239–276 (sähköinen versio: Terveysportti/Pitkäaikaissairaudet-tietokanta «http://www.terveysportti.fi/dtk/pit/koti»1 [vaatii käyttäjätunnuksen]).