Etusivu » Sydämen läppäviat

Sydämen läppäviat

Lääkärikirja Duodecim
19.12.2016
kardiologian erikoislääkäri Raimo Kettunen

Sydämessä on neljä läppää: kummankin eteisen ja kammion välissä sekä aortan ja keuhkovaltimon tyvessä (ks. kuva «Sydämen läpät ja veren kierto»1). Läpät estävät veren virtaamiseen takaisinpäin eli väärään suuntaan. Sydämen vasemmassa kammiossa paine on huomattavasti korkeampi kuin oikeassa, minkä vuoksi vasemman puolen läpät rasittuvat enemmän ja siksi vioittuvat herkemmin kuin sydämen oikean puolen läpät.

Läpät aukeavat ja sulkeutuvat sydämen sykkeen tahdissa. Lääkäri kuulee stetoskoopilla läppien sulkeutumisäänet. Läppäviat voidaan kuulla sydämen sivuääninä, ylimääräisinä ääninä normaalien sydänäänten välissä. Jokaisen lapsen sydän pitäisi kuunnella stetoskoopilla 1–2 vuoden välein, ja jokaisen aikuisen sydän pitäisi kuunnella 3–5 vuoden välein. Tarkemman kuvan läppien toiminnasta saa sydämen kaikututkimuksella (ks. «Sydämen kaikututkimus»1). Läheskään aina sivuääni ei ole läppä- tai muun sydänvian aiheuttama. Tällöin puhutaan viattomasta sivuäänestä.

Läppävikoja on kahdenlaisia. Läppä voi vuotaa, "falskata", jolloin verta kulkeutuu väärään suuntaan takaisinpäin. Toinen mahdollisuus on läpän ahtaus: läppäaukko pienenee niin, että veren virtaus sen läpi hidastuu. Kummassakin tapauksessa sydän joutuu tekemään ylimääräistä työtä, jolloin sen seinämä ensin paksunee, sitten venyy, ja tuloksena voi olla sydämen laajentuma. Joskus varsinkin aorttaläppä voi olla sekä vuotava että ahdas. Läppävika voi olla synnynnäinen tai ”hankittu”. Läppätulehduksen eli endokardiitin, sydäninfarktin ja sydänlihassairauden eli kardiomyopatian aiheuttamat läppäviat ovat tyypillisesti ”hankittuja” läppävikoja. Monet synnynnäisetkin läppäviat kehittyvät merkittäviksi vasta aikuisiällä.

Hoitamattoman läppävian seurauksena sydämen voima ei ajan mittaan enää riitä, jolloin seurauksena on sydämen pumppauskyvyn aleneminen ja vajaatoiminta (ks. «Sydämen vajaatoiminta»2). Läppävikojen pääasiallinen oire on rasituksessa ilmenevä hengenahdistus ja fyysisen suorituskyvyn lasku. Viasta riippuen voi esiintyä myös muita oireita. Yleisimmät läppäviat ovat hiippaläpän vuoto ja aorttaläpän ahtauma.

Hiippaläpän vuoto

Hiippaläppä sijaitsee sydämen vasemman eteisen ja kammion välissä (ks. kuva). Sen muodostaa kaksi purjemaista kalvoa, jotka muistuttavat piispan hiippaa. "Hiipat" ovat erillään, kun veri virtaa sydämen lepovaiheen aikana eteisestä kammioon. Kun kammio supistuu, hiippapurjeet painautuvat toisiaan vasten ja estävät veren palaamisen eteiseen.

Hiippaläpän vuoto on tavallisin aikuisten läppävika. Nuorilla ja keski-ikäisillä muutoin terveillä ihmisillä se voi olla läppäpurjeiden pullistuman eli prolapsin aiheuttama. Muita syitä ovat läppärenkaan venyminen esimerkiksi sydämen laajentuman ja vajaatoiminnan seurauksena, läppärihmojen katkeaminen, läppärihmojen kiinnittymiskohdissa olevien nystylihasten toimintahäiriö tai repeäminen sydäninfarktin yhteydessä sekä läppätulehdus eli endokardiitti (ks. «Endokardiitti (sydänläppien tulehdus)»3).

Läppävuoto ei aluksi aiheuta oireita, mutta vuosien kuluessa voi tulla hengenahdistusta ja muita sydämen vajaatoiminnan merkkejä. Läppävika etenee kuitenkin hyvin vaihtelevasti, yleensä hitaasti vuosien kuluessa, harvoin äkillisesti. Koska etenemistä ei voida ennakoida, läppävikaa pitää seurata. Lievissä oireettomissa tapauksissa riittää sydämen kuuntelu ja tarvittaessa sydänfilmin (EKG:n) ja/tai röntgenkuvan tutkiminen 1–2 vuoden välein. Vähänkään merkittäviä ja oireisia läppävikoja pitää seurata kaikututkimuksella 1–2 vuoden välein, vaikea-asteisia läppävikoja 6–12 kuukauden välein ainakin silloin, kun potilasta voidaan pitää leikkaushoitokelpoisena. Osalla näistäkin potilaista läppävika ei etene terveyttä ja suorituskykyä haittaavaksi. Tarvittaessa hiippaläpän vuotovika voidaan korjata leikkaushoidolla, usein ilman tekoläpän asentamista. Jos potilas ei kestä avosydänleikkausta, läppävika voidaan joissakin tapauksissa korjata ilman leikkausta katetritekniikalla.

Aorttaläpän ahtauma ja vuoto

Aorttaläppä sijaitsee aivan aorttavaltimon tyvessä (ks. kuva). Se on kolmepurjeinen ns. taskuläppä. Sen purjeet ovat puolikuun muotoisia, joten sitä kutsutaan myös semilunaariläpäksi. Se estää sydämen pumppaaman veren paluun päävaltimosta aortasta sydämeen, jolloin veri kulkeutuu valtimopuustoa pitkin kaikkialle elimistöön. Aorttaläpän vikoja tulee erityisen herkästi sellaisille henkilöille, joiden aorttaläpässä on synnynnäisen poikkeavuuden seurauksena kolmen purjeen asemesta vain kaksi purjetta (puhutaan ns. bikuspisesta aorttaläpästä). Tällä poikkeavuudella on periytymistaipumus.

Aorttaläpän ahtauma on yleisimpiä läppävikoja. Sitä on erityisesti iäkkäillä henkilöillä. Kun läppä ahtautuu, ensioireena voi olla rasituksessa tuleva rintakipu ja/tai hengenahdistus, mutta myös huimaus- ja jopa pyörtymistaipumusta varsinkin jalkeille noustessa ja ponnistellessa. Lopulta voi kehittyä sydämen vajaatoiminta.

Aorttaläpän vuotovika ilmaantuu useimmiten jo keski-iässä. Sen tyypillisin oire on aikaisempaa helpompi väsähtäminen ja voimattomuus fyysisessä rasituksessa. Ensimmäisenä oireena voi olla vain rasituksessa helposti tuleva sydämentykytys. Lievän aorttaläpän vuodon aiheuttamaa sivuääntä ei ole helppo kuulla stetoskoopilla. Sydämen kaikututkimus on erityisen tärkeä tämän läppävian toteamisessa. Aorttaläpässä voi olla samanaikaisesti sekä ahtauma että vuotovika. Tällöin puhutaan ns. kombinoidusta aorttaläppäviasta.

Jos aorttaläppävika aiheuttaa suoritus- tai toimintakykyä rajoittavia oireita tai sydänlihasvaurion merkkejä, vika kannattaa korjata läppäleikkauksella. Jos leikkausriski on suuri, voidaan varsinkin ahtaumavika korjata katetritoimenpiteellä ilman avosydänleikkausta. Läppäleikkaus pyritään ajoittamaan tilanteeseen, jossa vika alkaa aiheuttaa oireita, mutta pysyvää sydämen toimintakyvyn alenemaa ei vielä ole ehtinyt syntyä.

Tekoläpät

Tekoläpällä sydämen toiminta voidaan yleensä palauttaa melkein normaaliksi. Tekoläppiä on kahta lajia. Biologiset läpät (bioläpät) tehdään sian tai naudan läppä- tai sydänpussikudosta hyväksi käyttäen. Mekaaniset läpät tehdään keinoaineista. Bioläpät kestävät ainakin 10–20 vuotta, mekaaniset läpät paljon pidempään. Bioläppäleikkauksen jälkeen tarvitaan läppään liittyvän verihyytymätaipumuksen takia verenohennushoitoa (antikoagulaatiohoitoa) muutamien kuukausien ajan. Mekaaninen tekoläppä sen sijaan edellyttää pysyvää hyytymistä estävää verenohennuslääkitystä (ks. «Verenohennuslääkkeet (antikoagulaatiohoito)»4). Toistaiseksi varfariini (Marevan®) on ainoa tekoläppäpotilaalle sopiva verenohennuslääke.

Läppävikojen ehkäisy

Merkittävä osa hiippaläpän vuotovioista syntyy sepelvaltimotaudin (ks. «Sepelvaltimotauti»5) tai kohonneen verenpaineen (ks. «Kohonnut verenpaine (verenpainetauti)»6) seurauksena. Näitä tiloja ehkäisemällä ja hoitamalla voidaan läppävikojen vaaraa vähentää.

Viallisiin läppiin syntyy tavallista helpommin bakteerien aiheuttama tulehdus. Tekoläppäpotilaat ja läppätulehdukselle alttiiksi todetut muut potilaat tarvitsevat joidenkin hammastoimenpiteiden, tähystysten ja leikkaustoimenpiteiden yhteydessä ehkäisevän antibioottiannoksen (ks. tarkemmin artikkeli «Endokardiitti (sydänläppien tulehdus)»3).

Käytettyjä lähteitä

Läppäviat. Kirjassa Airaksinen J, Aalto-Setälä K, Hartikainen J, Huikuri H, Laine M, Lommi J, Raatikainen P, Saraste A (toim.). Kardiologia. Kustannus Oy Duodecim 2016, s. 817 – 878.