Sydäninfarktin syyt

Infarktin taustalla on käytännössä aina pitkäaikainen sepelvaltimotauti (ks. «Sepelvaltimotauti»1), joka ahtauttaa valtimoita. Kun suoni menee kokonaan tukkoon, syntyy infarkti. Tukkeuman syynä on yleensä valtimon sisäseinämässä olevan kolesterolia sisältävän pullistuman eli plakin (ks. «Valtimotauti (ateroskleroosi)»2) pinnan repeytyminen. Tällöin paikalle muodostuu verihyytymä, joka äkisti tukkii suonen (ks. kuva «Sydäninfarktin synty»2). Verihyytymän muodostumista estää asetyylisalisyylihappo ("sydänaspiriini"), jota käytetään sydäninfarktin ehkäisemisessä. Jo syntyneessä infarktissa käytetty verihyytymän liuotushoito puolestaan poistaa hyytymää ja voi palauttaa verenkiertoa suoneen.

Kuva 2. Sydäninfarktin synty
Suurenna kuva

Sydäninfarktin oireet

Tyyppioire infarktissa on kova kipu, joka tuntuu laajalla alueella rintalastan takana. Kipu on puristavaa, "painavaa", vannemaista ja voi säteillä olkavarsiin, leukaperiin, jopa selkään. Kipu on ankaraa ja jatkuu samanlaisena. Kova kipu nostaa kylmän hien pintaan. Joskus kuitenkin kipu voi olla vähäistä, jolloin infarktin aiheuttama sydämen vajaatoiminta tai muu oire vie lääkäriin.

Riippuen infarktin suuruudesta ja sijainnista sydänlihaksessa se voi aiheuttaa vaikeita rytmihäiriöitä tai äkillisen sydämen pumppaustoiminnan pettämisen ja keuhkopöhön (ks. «Sydämen vajaatoiminta»3). Rytmihäiriöistä pahin on kammiovärinä, joka on yleisin sydäninfarktiin liittyvän äkkikuoleman syy.

Sydäninfarktin hoito

Sydäninfarkti vaatii välitöntä hoitoa sairaalan päivystyspoliklinikalla. Se todetaan sydämen sähkökäyrän (EKG) ja verinäytteestä tutkittavien sydänlihaksen merkkiaineiden avulla (ks. «Troponiini ( P-TnT)»4 ja «Kreatiinikinaasi ( P-CK)»5). Jos sydäninfarktin epäily on vahva, hoito aloitetaan usein jo ambulanssissa ja sitä jatketaan sairaalassa.

Kipua lievitetään morfiinilla ja nitro-tipalla. Sepelvaltimoa tukkivaa hyytymää poistetaan liuotushoidolla ja uuden syntymistä ehkäistään asetyylisalisyylihapolla. Sydänlääkkeistä annetaan beetasalpaajaa, joka ehkäisee rytmihäiriöitä ja vähentää sydämen hapentarvetta. Useimmat lääkkeet annostellaan suoraan laskimoon nopean tehon aikaansaamiseksi. Jos oireet eivät asetu tai epäillään infarktin laajentumista, voidaan tehdä välitön sepelvaltimoiden varjoainekuvaus (ks. «Sepelvaltimoiden varjoainekuvaus»6) ja sen perusteella pallolaajennus.

Sydäninfarktiin voi liittyä lähipäivien aikana vaarallisia rytmihäiriöitä ja muita sydämen toiminnan häiriöitä, minkä vuoksi potilaan tilaa seurataan tarkasti. Hänet sijoitetaan sydänpotilaiden tarkkailuosastolle, jossa sydämen toimintaa ja verenkiertoa tarkkaillaan lukuisilla laitteilla. Sydäninfarktin sairaalahoito on nykyään paljon tehokkaampaa kuin 20–30 vuotta sitten. Silloin sairaalaan tuoduista sydäninfarktipotilaista kolme kymmenestä menehtyi, nyt luku on vähemmän kuin yksi kymmenestä.

Sydäninfarktin jälkeen potilaat saavat jatkuvaa lääkitystä. Kaikille aloitetaan säännöllinen "sydänaspiriini", useimmille beetasalpaajalääke ja monille ACE-estäjälääke riippuen infarktin aiheuttamista seurauksista sydänlihakselle. Erittäin tärkeää on sepelvaltimotaudin uusiutumisen estäminen vähentämällä valtimotaudin riskitekijöitä (ks. «Valtimotauti (ateroskleroosi)»2).

Kuntoutuminen sydäninfarktista

Sydäninfarktin jälkeen tarvitaan aikaa kuntoutumiseen 1–2 kuukautta. Sen aikana on tavoitteena entisen toimintakyvyn palautuminen. Sairaalasta saa neuvoja liikunnan aloittamiseksi ja muita ohjeita. Sydänyhdistykset ja -piirit järjestävät luentoja ja kursseja sydäninfarktista toipuville. Sydäninfarktista toivutaan yleensä entiseen kuntoon. Jos vaurio on pieni, voi kevyeen työhön palata jopa 2–4 viikon kuluttua.

Sydäninfarktin ehkäisy

Sydäninfarktin vaaraa voidaan huomattavasti vähentää ehkäisemällä valtimoiden kovettumataudin syntyä (ks. artikkeli «Valtimotauti (ateroskleroosi)»2). Valtimotaudin ehkäisyllä ehkäistään samalla sepelvaltimoiden sairastumista.