Ihmisen suoli tyhjenee normaalisti 8–72 tunnin välein. Ummetus on kyseessä, kun suoli tyhjenee harvemmin kuin kolme kertaa viikossa tai jos uloste on niin kiinteää, että ulostaminen on useimpina kertoina vaikeaa.

Terveistä aikuisista ummetusta esiintyy 8–26 %:lla. Ummetus on naisilla yleisempää kuin miehillä, ja vaiva yleistyy iän myötä. Vähän liikkuvista vanhuksista jopa 80 % kärsii ummetuksesta.

Ummetus on usein yhtenä oireena ärtyneen suolen oireyhtymässä.

Ummetuksen syyt

Elämäntavat vaikuttavat ratkaisevasti suolen tyhjenemiseen. Ummetusta aiheuttavat vähäinen liikunta, ruoan vähäinen kuitupitoisuus ja ilmeisesti myös liian vähäinen nesteiden saanti. Toistuva ulostuksen pidättäminen saattaa myös johtaa ummetukseen siksi, että suoli ”oppii” tyhjenemään harvoin.

Monet lääkkeet aiheuttavat ummetusta. Voimakkaat opioidi-kipulääkkeet kovettavat vatsaa. Muita ummetukselle altistavia lääkkeitä ovat eräät sydänlääkkeet, monet psyykenlääkkeet, eräät Parkinsonin taudin lääkkeet, rauta- ja kalsiumvalmisteet ja nesteenpoistolääkkeet (diureetit).

Ummetus voi liittyä myös moniin sairauksiin. Ummetusta voi esiintyä monissa aineenvaihduntasairauksissa (esim. diabeteksessa ja kilpirauhasen vajaatoiminnassa), neurologisissa sairauksissa (aivoinfarkti, MS-tauti, Parkinsonin tauti), psyykkisissä sairauksissa (mm. masennus ja anoreksia nervosa) sekä paksu- ja peräsuolisyövässä. Ummetus on yksi oire toiminnallisissa vatsavaivoissa (ks. Ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS)).

Ummetuksen itsehoito

Ummetus vaatii hoitoa vain, jos se aiheuttaa vaivoja. Ummetuksen hoidon perustana ovat sopivan kuitupitoinen ruokavalio, riittävä nesteen nauttiminen, riittävä liikunta ja säännöllinen ulostamisrytmi. Lääkkeet ja muut toimenpiteet ovat aina toissijaisia hoitomuotoja.

Jokaisen ummetuspotilaan tulisi pyrkiä vakavissaan toteuttamaan alla esitettyjä itsehoidon ohjeita. Ne eivät vaikuta välittömästi; vaikutus voidaan arvioida vasta 1–2 kuukauden kuluttua. Muutosten tulee olla pysyviä, jotta niiden ummetusta ehkäisevä teho säilyisi.

Kuitupitoinen ruokavalio

Ravinnon kuidut vähentävät ummetusta, koska ne lisäävät suolen sisältöä sekä sitovat suolessa vettä ja siten kuohkeuttavat ulostetta.

Kaikissa kasvikunnan tuotteissa, viljassa, kasviksissa, hedelmissä ja marjoissa, on kuituja. Tehokkaimmin suolen sisältöä lisää viljan kuitu, jota on täysjyväleivissä ja -puuroissa. Keskimäärin suomalaiset saavat ravinnosta runsas 20 grammaa kuituja. Ummetuspotilaan pitää saada ruoasta vähintään 30–35 grammaa kuitua päivässä. Usein ummetuksen hoitamiseen tarvitaan vielä enemmän kuituja.

Ylimääräisiä kuituja saa kaura-, vehnä- tai ruisleseistä tai pellavansiemenrouheista. Kuitulisä voi aiheuttaa aluksi väliaikaisesti kaasunlisäystä ja vatsavaivoja. Siksi kuitupitoiseen ruokavalioon siirtyminen tai leseen käyttö kannattaa aloittaa vähitellen: aluksi 1–2 teelusikallista päivässä, minkä jälkeen annosta lisätään päivittäin, kunnes lesemäärä on 3–6 ruokalusikallista päivässä. Leseen voi liuottaa veteen tai sekoittaa muuhun ruokaan.

Luumut ja viikunat sisältävät kuitujen lisäksi suolen toimintaa lisääviä aineita. Sopiva annos on 6–7 vedessä liotettua luumua liotusvesineen aamulla.

Nestettä juodaan runsaasti, vähintään kaksi litraa päivässä, etenkin jos käyttää kuitulisänä leseitä tai apteekkivalmisteita.

Ummetuksen ravitsemushoidosta on oma artikkeli.

Liikunta

Vähän liikkuvalla suoli toimii laiskasti, mikä altistaa ummetukselle. Liikuntaa lisäämällä on mahdollista helpottaa ummetusta. Liikunnan laadulla ei ole väliä, esimerkiksi reipas kävely sopii mainiosti joko erillisinä kävelylenkkeinä tai pienempinä annoksina hyötyliikuntana.

Säännöllinen ulostamisrytmi

Suolta voidaan opettaa säännöllisemmäksi. Aamulla juodaan lasi vettä (luumut voivat olla mukana) ja aamupalan jälkeen käydään ”istunnolla”. Harjoittelua jatketaan vähintään useita viikkoja, vaikka aluksi ulostusta ei tulisikaan.

Hyvä ulostamisasento auttaa peräsuolen tyhjenemistä. Paras asento on silloin, kun pöntöllä istuessa polvet ovat lonkkien tasoa korkeammalla. Suomalainen WC-istuin on tähän yleensä liian korkea. Silloin voi käyttää koroketta jalkojen alla.

Apteekkilääkkeiden käyttö ummetukseen

Apteekista saa ilman reseptiä useilla eri tavoilla vaikuttavia ummetuslääkkeitä. Niitä annostellaan eri tavoin. Pakkausselosteessa annettuja ohjeita pitää noudattaa.

Jos oireet ovat häiritseviä eivätkä lääkkeettömät hoidot riitä avuksi, suositellaan ensisijaisesti makrogolia (Pegorion®, Movicol®). Se näyttää olevan tehokkain, ja sen käyttöön liittyy vähän haittavaikutuksia.

Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää laktuloosia (Levolac®, Duphalac®) tai kuituvalmisteita (Vi-Siblin®). Annostusta voidaan säätää siten, että ummetus helpottuu, mutta ei muutu ripuliksi. Ylläpitoannos on usein pienempi kuin ummetuksen hoitoon tarvittava aloitusannos. Vaikutus alkaa yleensä muutaman tunnin kuluttua mutta näkyy joskus vasta 1–2 päivän kuluttua. Näitä lääkkeitä ei ole tarkoitettu säännölliseen käyttöön, mutta hankalassa ummetuksessa niitä voi käyttää pitkiäkin aikoja.

Suolta stimuloivia laksatiiveja, kuten sennaglykosideja (Aqiolax®, Pursennid Ex-Lax®), bisakodyyliä (Toilax®) ja natriumpikosulfaattia (Picorion®, Laxoberon®) suositellaan vasta, jos muut keinot eivät auta. Ne on tarkoitettu vain tilapäiseen muutaman päivän käyttöön. Niitä on tabletteina, peräpuikkoina tai pienoisperäruiskeina. Näitä lääkkeitä voi vaaratta käyttää pahaan mahan umpeen väliaikaisesti muutaman päivän. Pitkäaikaisessa käytössä suoli tottuu niihin, jonka jälkeen suoli ei enää toimi ilman lääkkeitä.

Hankalan ummetuksen laukaisemiseen voi käyttää apteekista saatavia pienoisperäruiskeita. Niitä ei ole tarkoitettu säännölliseen käyttöön. Peräruiskeella laukaistun ummetuksen hoitoa jatketaan usein makrogolilla tai laktuloosilla.

Ärtyvän suolen oireyhtymään liittyvän ummetuksen hoidossa (mukana ilmavaivoja ja mahan turvottelua) on psylliumin siemeniä sisältävillä valmisteilla (ispaghula) paras näyttö tehosta. Apteekkihenkilökunta neuvoo niiden hankinnassa ja käytössä.

Katso Käypä hoito -suosituksen taulukko: Aikuisten ummetuksen itsehoidossa käytössä olevat lääkeaineet ja itsehoitoannokset.

Milloin hoitoon?

  • Itsehoidosta huolimatta ummetus häiritsee jokapäiväistä elämää.
  • Ilmenee pahenevia vatsakipuja tai ulostamiseen liittyvää kipua.
  • Ummetuksen lisäksi on muita oireita, esimerkiksi veriulosteita, mustia ulosteita, jatkuvaa väsymystä, laihtumista tai outoja vatsakipuja.
  • Vuosia jatkunut suolen normaali toiminta muuttuu suhteellisen nopeasti (muutamassa viikossa) ummetukseksi.

Ummetuksen tutkiminen ja muu hoito

Lääkäri selvittää aluksi, onko ummetuksen syynä jokin muu sairaus tai käytetty lääke. Lääkäri tutkii vatsan, peräaukon seudun ja peräsuolen loppuosan. Taustalla olevia syitä poissuljetaan laboratoriokokeilla. Perä- ja paksusuoli voidaan tähystää ja katsoa muita kuvantamistutkimuksia tapauskohtaisesti. Jos taustalla olevaa sairautta ei löydy, voidaan ummetuksen lääkehoitoa tehostaa. Hankala ummetus voidaan laukaista peräruiskeella.

Uudempia reseptilääkkeitä (prukalopridi, linaklotidi) lääkäri voi harkinnan mukaan määrätä niille sopiviin käyttötarkoituksiin.

Lantionpohjan lihasten harjoittelu fysioterapeutin ohjauksessa auttaa tilanteessa, jossa alueen lihaksissa on kouristelutaipumusta (spastisuutta). Joskus itse ulostamistapahtumassa on häiriöitä, jolloin annetaan biopalautehoitoa. Siinä peräsuoleen asetetun pallon avulla harjoitellaan ulostamista ja samalla rekisteröidään lihaksiston toimintaa.

Ummetuksen ehkäisy

Ummetusta voidaan ehkäistä liikkumalla säännöllisesti, käyttämällä runsaasti kuitupitoisia viljatuotteita, kasviksia, hedelmiä ja marjoja, juomalla riittävästi ja totuttelemalla säännölliseen ulostusrytmiin.

Kirjallisuutta

  1. Arkkila P. Aikuisen ummetus. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 14.4.2020.
  2. Luukkonen P, Hillilä M. Vaikean ummetuksen hoito. Duodecim 2012;128:1869-76. Lue artikkeli.
  3. Punkkinen J. Uusia lääkkeitä ummetuksen hoitoon. Suomen Lääkärilehti 2013;68:1113-1117.
  4. Käypä hoito -suositus Itselääkitys.