Etusivu » Valtimotauti (ateroskleroosi)

Valtimotauti (ateroskleroosi)

Lääkärikirja Duodecim
11.4.2016
sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki

Mikä valtimotauti on

Valtimotauti (valtimonkovettumatauti, ateroskleroosi) tarkoittaa verta kuljettavien valtimoitten ahtautumista, jonka seurauksena veren kulku suonessa häiriintyy. Taudista käytetään myös kansanomaista nimeä "verisuonten kalkkeutuminen", vaikka ahtauma ei johdu kalkista.

Tauti alkaa valtimoiden sisäpintaa verhoavasta ohuesta sisäkalvosta, jonka alle alkaa kertyä pääasiassa veren pahasta kolesterolista (LDL-kolesteroli ks. «Kolesteroli»1) peräisin olevaa materiaalia. Kertyminen on hyvin hidasta ja voi alkaa jo nuoruudessa. Ammattikielelä kolesterolikertymästä käytetään nimitystä plakki.

Vuosien kuluessa plakki kasvaa ja alkaa pullistua sisäänpäin. Tällöin valtimon sisätila kapenee, jolloin veri ei virtaa valtimossa yhtä vapaasti kuin normaalisti. Plakin yläpinta on pehmeää ja haurasta kudosta. Usein pinta repeää, jolloin paikalle kertyy verihyytymä, joka nopeasti ahtauttaa tai tukkii valtimon (kuva «Valtimon ahtauman kehittyminen»1). Sen seurauksena veren virtaus valtimossa äkisti heikkenee tai pysähtyy kokonaan.

Valtimotauti aiheuttaa monia vaarallisia sairauksia, joista yleisimmät ovat sydäninfarkti, aivohalvaus ja katkokävely.

Valtimotaudin seurauksia

Kudokset tarvitsevat jatkuvasti happea ja ravintoa, joita ne saavat valtimoiden kuljettamasta verestä. Kun valtimon ahtautuminen hidastaa veren virtausta, hapen saanti vähenee. Seurauksena on häiriöitä siinä elimessä, jonka verenkierrosta valtimo huolehtii.

Jos valtimon tukkeutuminen on osittainen, liian vähäinen hapen saanti aiheuttaa ruumiillisen rasituksen aikana kipua alueella, jonka verenkierrosta valtimo huolehtii. Yleensä kipu hellittää levon aikana. Jos valtimo tukkeutuu kokonaan, se tuntuu kovana jatkuva kipu, joka tuntuu levossakin. Seurauksena on kudoksen solujen kuolema eli kuolio verisuonen alueella. Täysi tukos syntyy usein siksi, että revenneeseen kolesteroliplakkiin syntyy verihyytymä (ks. kuva «Sydäninfarktin synty»2).

Elimistön valtimoiden herkkyys sairastua vaihtelee. Herkimpiä ovat sepelvaltimot, jotka kulkevat sydänlihaksen pinnalla ja tuovat verta itse sydänlihakselle. Osittainen tukos aiheuttaa rasituskipua rinnassa (angina pectoris) «Sepelvaltimotauti»2, täysi tukos johtaa sydäninfarktiin (ks. «Sydäninfarkti»3), jolloin osa sydänlihaksesta menee kuolioon. Valtimotauti kehittyy usein myös aivovaltimoihin, joiden tukkeutuminen johtaa aivohalvaukseen (ks. «Aivohalvaus (aivoinfarkti ja aivoverenvuoto)»4). Alaraajojen valtimoiden ahtautuminen aiheuttaa katkokävelyn (ks. «Katkokävely (alaraajojen valtimoahtauma)»5), ja pahimmassa tapauksessa valtimon tukkeutuessa kokonaan jalkaterä menee kuolioon.

Mikä aiheuttaa valtimotaudin?

Valtimotaudin kehittyminen on yhteydessä riskitekijöihin, joista useimmat liittyvät elämäntapoihin. Myös perinnöllisellä alttiudella on osuutta.

Useimmilla ihmisillä elintapoihin liittyvät riskitekijät määräävät valtimotaudin riskin suuruuden. Naisilla valtimotaudin riski on selvästi pienempi kuin miehillä. Samoilla riskitekijöillä naiset sairastuvat noin kymmenen vuotta myöhemmin kuin miehet. Joillakin harvoilla ihmisillä, esimerkiksi periytyvän kohonneen veren kolesterolin (FH-tauti) yhteydessä, perimän osuus on huomattava (ks. «Kolesteroli»1).

Kolme pääasiallista valtimotaudin riskitekijää ovat tupakointi, suurentunut veren "pahan" eli LDL-kolesterolin (ks. «Kolesteroli»1) määrä ja kohonnut verenpaine. Veren rasvoista riskiä lisäävät myös pieni "hyvän" eli HDL- kolesterolin ja suurentunut triglyseridi-rasvojen määrä (ks. «Veren triglyseridit (rasvat)»6). Muita vaaratekijöitä ovat sairastuminen aikuistyypin (tyypin 2) sokeritautiin ja lihavuus. Valtimotaudin vaara lisääntyy jyrkästi, jos samalla henkilöllä on useita riskitekijöitä. (ks. kuva «Aivoverenkiertohäiriöt»3).

Kaikkia valtimotaudin syntyyn liittyviä tekijöitä ei tunneta. Joissakin suvuissa esiintyy sepelvaltimotautia tavallista nuoremmalla iällä, vaikka tunnettuja riskitekijöitä ei olisikaan. Näiden sukujen jäsenillä vaara sepelvaltimotautiin on suurempi kuin ihmisillä yleensä.

Valtimotaudilta suojaavia tekjöitä

Joidenkin tekijöiden on todettu suojaavan valtimotaudin synnyltä. Tavallista suurempi veren hyvän kolesterolin määrä pienentää taudin vaaraa. Tiettyjen ruoka-aineiden käyttöön liittyy tavallista pienempi valtimotaudin vaara. Näitä ovat etenkin kala, jonka vaikutus liittynee edullisiin rasvoihin, sekä vihannesten ja hedelmien runsas käyttö. Säännöllinen kuntoliikunta vähentää myös valtimotaudin vaaraa.

Valtimotaudin riskilaskuri

Valtimotautiin liittyvien sairauksien esiintymistä on tutkittu paljon. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on parin vuosikymmenen aikana tutkinut suomalaisten sairastumista sydäninfarktiin ja aivohalvaukseen. Tulosten perusteella on voitu laatia riskilaskuri, jonka perusteella jokainen voi laskea keskimääräisen riskinsä sairastua seuraavana 10 vuotena. Löydät riskilaskurin ja saat siihen liittyvää tietoa artikkelista «Riskilaskuri: sydäninfarkti ja aivohalvaus»7.

Mitä riski tarkoittaa?

Finriski-laskurin mukaan 60-vuotiaan miehen sairastumisriski ilman riskitekijöitä (ei tupakoi, veren kokonaiskolesteroli on 5 mmol/l ja systolinen eli yläverenpaine on 130 elohopeamillimetriä)i on 7 prosenttia. Seuraavan 10 vuoden aikana sadasta hänen kaltaisesta miehestä 7 sairastuu sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen. Mutta jos 60-vuotias mies tupakoi ja jos hänen kokonaiskolesterolinsa on 7 mmol/l ja yläverenpaine 180 elohopeamillimetriä, hänen riskinsä on 32 prosenttia eli sadasta hänen kaltaisesta miehestä 32 sairastuu kymmenen vuoden aikana.

Tilannetta voidaan havainnoida maljalla, jossa on sata palloa (ks. kuva «Sydän- ja verisuonitautiriskin havainnollistaminen»4). Silloin kun riski on 7 sadasta, palloista seitsemän on mustaa ja 93 valkoista. Maljasta otetaan silmät kiinni yksi pallo. Käteen osuu todennäköisesti valkoinen pallo, mutta huonolla onnella maljasta voi nousta musta. Ilman riskitekijöitä mahdollisuus valtimotautikuolemaan seuraavan kymmenen vuoden aikana on pieni, mutta riskitekijöiden puuttuminen ei takaa sataprosenttista varmuutta terveydestä.

Kun riski on 32 sadasta, maljassa on 32 mustaa ja 68 valkoista palloa. Mustan pallon nouseminen on melkein viisi kertaa todennäköisempää kuin edellä, mutta silti useimmiten nousee valkoinen pallo. Suuri määrä riskitekijöitä ei merkitse, että väistämättä sairastuu, mutta sairauden mahdollisuus on paljon suurempi kuin ilman riskitekijöitä.

Finriski-laskuri ottaa huomioon myös muita riskitekijöitä. Jos edellä olevassa esimerkissä korkean kolesterolin, huomattavasti kohonneen verenpaineen ja tupakoinnin lisäksi isällä tai äidillä on ollut sydäninfarkti, kuolemanriski on 41 prosenttia. Tämä kuvaa epäedullisten perintötekijöiden vaikutusta. Jos näiden lisäksi henkilö sairastaa diabetestä, riski on 71 prosenttia.

Valtimotaudin ehkäiseminen

Elintavoilla voidaan erittäin paljon vaikuttaa valtimotaudin riskitekijöihin ja sairastumisvaaraan. Seuraavassa listassa on elämäntapoihin liittyviä seikkoja, jotka tutkimusten perusteella vähentävät valtimotaudin riskiä:

  • Tupakoinnin lopettaminen (ks. «Tupakoinnin lopettaminen (tupakasta vieroitus)»8)
  • Ravintoon liittyvät seikat:
    • Ruoan kovan (tyydyttyneen) rasvan vähentäminen ja pehmeän rasvan (tyydyttymättömän) lisääminen. Tavoite on, että kovasta rasvasta saadaan alle 10 prosenttia päivittäisestä energiasta.
    • Ruoan kuitumäärän lisääminen. Tavoite on 25–35 grammaa päivässä.
    • Kalaruokien nauttiminen, tavoite kaksi kertaa viikossa.
    • Hedelmien ja kasvisten runsas käyttö. Tavoitteena on 400 grammaa päivässä (perunaa ei lasketa mukaan).
    • Suolan käytön vähentäminen.
  • Liikunta: Minimitavoite on vähintään 30 minuuttia liikuntaa useimpina päivinä viikossa. Runsaampi liikunta on suositeltavaa. Liikunnan tehon tulisi olla sellainen, että sen aikana lievästi hengästyy. (Ks. «Terveysliikunta – kuntoa, terveyttä ja elämänlaatua»9)
  • Painonhallinta: Painon ja etenkin vyötärönympäryksen (ks. «Vyötärölihavuus (keskivartalolihavuus, omenalihavuus)»10) pitäminen normaaleissa rajoissa (vyötärö miehillä alle 100 cm ja naisilla alle 90 cm). Laihduttaminen ja painonhallinta silloin, jos on jo kehittynyt keskivartalolle painottunut lihavuus eli vyötärön mitat ovat lukuja suuremmat.

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita

Lääkärikirja Duodecimin artikkelit:

Duodecim-lehden artikkeli ruokavaliosta, avaa tästä

Käytettyjä lähteitä

Kervinen H. Sepelvaltimotauti. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 22.9.2016.

Kovanen P. Sepelvaltimoiden ateroskleroosin patologia ja molekulaariset syntytavat. Kirjassa Heikkilä J ym. (toim.) Kardiologia. Kustannus Oy Duodecim 2008, s. 299-318.