Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Enterorokko
 
 

Veren suolapitoisuuksien muutoksia

Lääkärikirja Duodecim
27.1.2014
sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki

Ihmisen nesteissä on erilaisia suoloja, joiden väkevyyttä elimistön nesteissä säädellään tarkasti. Jos suolojen pitoisuus muuttuu liian väkeväksi tai laimeaksi, seurauksena on aineenvaihdunnan häiriöitä. Veriplasman suolojen pitoisuutta voidaan helposti mitata, ja sen avulla saadaan kuva suolatasapainosta. Tärkeimmät veren suolat ovat natrium ja kalium.

Kalium

Elimistössä kalium esiintyy pääasiassa solujen sisällä. Veriplasman kaliumpitoisuus on normaalisti 3.5–5.1 millimoolia litrassa (mmol/l) (eri laboratorioilla viitearvot voivat hieman vaihdella). Jos arvo on alle 3.5 mmol/l, se on liian alhainen. Tilaa kutsutaan hypokalemiaksi. Kun arvo on yli 5.1 mmol/l, pitoisuus on liian suuri. Tilaa kutsutaan hyperkalemiaksi.

Ravinnossa kaliumia on runsaasti hyvin monissa ruoka-aineissa. Siksi ravinnon laatu vaikuttaa veren kalium-arvoon vain vähän. Liian alhainen veren kaliumpitoisuus ei koskaan synny pelkästään yksipuolisen ravinnon vuoksi. Vastaavasti veren kalium-arvo ei kohoa pelkästään siksi, että ravinnosta saadaan tavallista enemmän kaliumia. Tämä johtuu siitä, että munuaiset pystyvät tehokkaasti säätelemään kaliumin eritystä: pienen saannin aikana munuaiset pidättävät kaliumia elimistössä, tavallista suuremman saannin aikana kaliumia eritetään runsaasti pois virtsaan.

Liian alhainen veren kaliumpitoisuus (hypokalemia) johtuu lääkkeistä tai aineenvaihdunnan häiriöistä. Yleisin hypokalemian syy on nesteenpoistolääkkeiden eli diureettien käyttö. Kohonnut veren kaliumpitoisuus (hyperkalemia) johtuu useimmiten äkillisestä munuaissairaudesta. Myös jotkut lääkkeet voivat suurentaa kalium-arvoa. Silloin kun veren kaliumpitoisuus on alentunut tai kohonnut, sen syy täytyy aina selvittää. Hoito vaihtelee sen mukaan, mikä on suolatasapainon häiriön syy.

Lisää tietoa kaliumista:

«Hypokalemia (alhainen veren kalium)»1

«Hyperkalemia (kohonnut veren kalium)»2

Natrium

Elimistössä natrium esiintyy pääasiassa solun ulkoisissa nesteissä. Siksi sitä on veressä paljon enemmän kuin kaliumia. Normaali veriplasman natriumpitoisuus on 135–145 mmol/l. Kun natriumia on veressä liian vähän (alle 135 mmol/l), tilaa kutsutaan hyponatremiaksi. Kun natriumia on liian paljon (yli 145 mmol/l), on kyseessä hypernatremia.

Tavallinen ruokasuola on kemiallisesti natriumkloridi, joten suolasta saadaan runsaasti natriumia. Sitä on myös eri ruoka-aineissa luonnostaan, mutta vain melko pieniä määriä. Suolan käyttö ei kuitenkaan vaikuta veren natriumpitoisuuteen käytännössä mitään, koska munuaiset pystyvät tehokkaasti säästämään tai erittämään pois natriumia. Runsas natriumin saanti kohottaa verenpainetta, mutta ei nosta veren natriumia (ks. «Kohonnut verenpaine (verenpainetauti)»3). Natriumin (suolan) saannista, ks. «Suola ja verenpaine - testaa tietosi»4.

Veren natriumin pitoisuus (väkevyys) liittyy tiiviisti elimistön veden määrään. Jos vettä kertyy elimistöön liikaa, nesteet laimenevat, mikä näkyy natriumarvon pienenemisenä. Tietyt lääkkeet (etenkin karbamatsepiini) ja sairaudet aiheuttavat veden kertymistä elimistöön, jolloin natriumarvo pienenee ja syntyy hyponatremia. Natriumia voidaan myös menettää liikaa pitkittyneen ripulin ja oksennusten vuoksi.

Liian korkea veren natriumpitoisuus (hypernatremia) johtuu aina elimistön kuivumisesta eli veden liiallisesta menetyksestä. Tällöin nesteet väkevöityvät ja natriumarvo on normaalia suurempi.

Lisää tietoa natriumista:

«Hyponatremia (alhainen veren natrium)»5

«Hypernatremia (kohonnut veren natrium)»6

Lisää tietoa veren suolatasapainosta

Laboratoriotutkimusten tulkinta -teoksen artikkelit:

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi