Etusivu » Adenomyoosi

Adenomyoosi

Lääkärikirja Duodecim
8.10.2017
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Adenomyoosi tarkoittaa sairautta, jossa kohdun limakalvon rauhasista muodostuneita ulokkeita kasvaa kohdun lihassyiden väliin, kohtulihaksen sisälle. Muutokset ovat joko tasaisesti sirottuneina yleensä kohdun takaseinämässä tai paikallisesti kerääntyneinä pesäkkeinä muodostaen ns. adenomyooman. Adenomyoosipesäkkeet reagoivat estrogeenille kohdun limakalvon tapaan.

Joskus adenomyoosia on pidetty endometrioosin (ks. «Endometrioosi»1) alalajina. Noin 40 %:lla endometrioosipotilaista on myös adenomyoosia. Adenomyoosi on tavallinen, muutoksia löytyy joka kymmenenneltä naiselta 40 ikävuoden jälkeen, ja se on yleisempi synnyttäneillä naisilla.

Oireet

Tavallisia oireita ovat alavatsakivut, kuukautisiin liittyvät ylimääräiset vuodot sekä joskus tihentynyt virtsaamisen tarve. Joskus voi esiintyä yhdyntäkipuja (ks. «Yhdyntäkipu»2) tai painon tunnetta alavatsalla. Adenomyoosia voi erityisesti epäillä, jos nämä oireet kehittyvät 40 vuotta täyttäneellä naisella, jolla kuukautiset aiemmin ovat olleet kivuttomat. Adenomyoosi on varsin usein oireeton ja löytyy sattumalta kohdunpoiston yhteydessä. Oireet voivat olla myös ohimeneviä. Adenomyoosi voi myös olla osatekijänä lapsettomuuteen: alkio kiinnittyy huonommin kohdun limakalvoon. Vaikeissa tautimuodoissa adenomyoosi voi lisätä raskauskomplikaatioiden riskiä.

Taudin toteaminen

Epäily adenomyoosista syntyy oireiden perusteella. Synnytykset, keskenmenot, kaavinnat ja runsaat vuodot lisäävät adenomyoosin riskiä.

Tauti on vaikea varmuudella todeta gynekologisessa sisätutkimuksessa (ks. «Gynekologinen tutkimus»3); siihen kuitenkin viittaa selvä kohdun arkuus ja tasainen suurentuminen. Kaikututkimuksella adenomyoosimuutokset eivät läheskään aina löydy. Kaikututkimuksessa paksuuntunut kohdun takaseinä ja lihasseinämässä erottuvat enintään muutaman millimetrin kokoiset rakkulat viittaavat adenomyoosin mahdollisuuteen. Kohdun magneettitutkimuksella adenomyoosi voi löytyä helpommin, mutta tutkimus on melko kallis eikä sitä käytetä rutiinisti. Diagnoosi voidaan saada myös hysteroskopian tai laparoskopian kautta otettavalla kohtulihaksen koepalalla; näitä tutkimuksia tehdään harvoin. Jos esiintyy ylimääräisiä vuotoja, on hyvä tutkia kohdun limakalvon laatu kohtuontelosta otettavassa kudosnäytteessä (ks. «Kohdun limakalvonäyte»4).

Diagnoosin varmistus saadaan vasta, jos joudutaan suorittamaan kohdunpoisto, jolloin mikroskooppinen kudostutkimus varmistaa tilanteen. Adenomyoosimuutoksia löydetään 15–20 %:lta kohdunpoistopotilaista.

Hoito

Kipuoireita voidaan hoitaa tulehduskipulääkkeillä. Tavanomaisista keltarauhashormonihoidoista ei yleensä ole apua kipuihin tai vuotoihin. Poikkeuksena on hormonikierukka (ks. «Hormonikierukka»5), joka monella helpottaa oireita. Myös ehkäisypillerit vähentävät vuotoa ja kipua. Jos kohdussa on vain pesäkkeenä adenomyoosia tai erillinen adenomyooma, voidaan raskautta toivovalta poistaa paikallinen muutos ja helpottaa oireita ja lapsettomuutta.

Lopullinen hoito vaikeissa tapauksissa on kohdunpoisto. Uusimpana hoitovaihtoehtona tutkitaan magneetti- tai kaikuohjatun ultraäänihoidon mahdollisuutta kipuoireiden helpottamisessa.

Ehkäisy

Adenomyoosin kehittymistä ei voi ehkäistä.

Käytettyjä lähteitä

Härkki P. Adenomyoosi. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online, vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 10.5.2016.

Niinimäki M, Pääkkä E, Kyllönen A, Santala M. Adenomyoosin parantunut diagnostiikka. Duodecim 2003;119(2):95–101 «/xmedia/duo/duo93379.pdf»1.

Seikkula J, Niinimäki M, Suvitie P. Kohdun adenomyoosi - diagnostinen ja hoidollinen haaste. Duodecim 2016;132(9):836-43 «/xmedia/duo/duo13126.pdf»2