Etusivu » Allerginen nuha lapsella

Allerginen nuha lapsella

Lääkärikirja Duodecim
2.12.2017
lastentautien erikoislääkäri Hannu Jalanko

Yleisin hengitystieallergian muoto on allerginen nuha (heinänuha), jota potee yli 10 % lapsista. Allerginen nuha alkaa tavallisesti leikki- tai kouluiässä, ja näillä lapsilla on imeväisenä usein esiintynyt atooppista ihottumaa (maitorupea; ks. «Atooppinen ekseema (ihottuma)»1). Pieni osa potilaista on myös astmaattisia tai kehittää myöhemmin astmaoireita. Nuhan ohella monilla esiintyy samanaikaisesti allergista silmän sidekalvotulehdusta (ks. «Allerginen silmätulehdus lapsella»2).

Aiheuttajat

Tärkeimmät allergeenit ovat siitepölyt, eläinhilse, höyhenet sekä home- ja hiivasienet. Tärkeimmät allergisia reaktioita aiheuttavat kasvit ovat koivu, leppä, heinät ja pujo. Niiden kukinta-ajat osuvat Suomessa melko lailla peräkkäin huhtikuusta syyskuuhun. Harvinaisempia aiheuttajia ovat esim. päivänkakkara ja voikukka. Siitepölyallergiset lapset voivat reagoida myös juureksia ja hedelmiä kohtaan erityisesti siitepölykautena. Jos oireilu on ympärivuotista, tulevat aiheuttajina kyseeseen ennen kaikkea kotieläimet, ja joskus myös ruoka-aineet.

Kiistanalainen huonepölystä löytyvä allergeeni on pölypunkki, joita esiintyy eniten vuoteissa ja makuuhuoneissa muutenkin. Sitä pidettiin aiemmin merkittävänä allergian aiheuttajana, mutta sittemmin kotipölyn ja pölypunkin merkitys on kyseenalaistettu (ks. «Pölypunkki»3). Varastopunkkeja on runsaasti maatalousympäristössä ja kosteusvaurioituneissa rakennuksissa. Kotieläinten allergeenit löytyvät syljestä, virtsasta, ihon hilseestä ja talieritteestä.

Oireet

Allergisen nuhan oireet ovat vetistävä nenäerite, tukkoisuus, aivastelu ja nenän kutina. Nenäoireisiin voi liittyä silmien vetistely, punoitus ja kutina. Aina oireet eivät ole näin selvät, vaan ongelmana voi olla esimerkiksi pitkittynyt nenän tukkoisuus ja yskiminen tai jatkuva paksu nuha. Nenän tukkoisuuden syynä voi olla suurentunut kitarisa, ei allergiaoireisto. Allerginen nuha aiheuttaa nenän limakalvon turvottelua, mikä puolestaan voi johtaa nenän sivuontelotulehdukseen tai välikorvatulehdukseen (ks. «Sivuontelotulehdus (poskiontelotulehdus) lapsella»4).

Hoito

Tehokkain tapa allergisen nuhan hoidossa on luonnollisesti allergeenien välttäminen. Eläinallergiassa tämä on periaatteessa helppoa, mutta siitepölyallergiassa jo huomattavasti vaikeampaa.

Jos lapsella esiintyy edellä kuvattuja oireita, on aina syytä hakeutua hoitoon. Jatkuva niiskuttaminen ei ole kenellekään normaalia. Allergiseen nuhaan on saatavissa tehokkaita ja sivuvaikutuksettomia lääkkeitä. Peruslääkkeenä käytetään antihistamiineja, joita annostellaan yleensä suun kautta. Antihistamiineja voidaan ostaa apteekista pieniä määriä ilman reseptiäkin. Antihistamiinia voidaan antaa myös nenäsumutteena tai silmätippoina.

Elleivät antihistamiinit pidä oireita kurissa, hoitona voidaan käyttää kortikosteroidisumutteita. Ne ovat tehokkaita vähentämään nenän limakalvon tulehdusta ja tukkoisuutta ja ovat lapsillakin varsin turvallista. Lapsilla niitä annostellaan usein 1–3 viikon jaksoissa. Tärkeätä on oikea tekniikka niin, että suihke suuntautuu nenän sivuseinään. Kolmas tärkeä lääkeryhmä ovat nk. kromonit, jotka tehoavat parhaiten ennalta ehkäisevästi käytettyinä erityisesti silmäoireissa. Pitkittynyt allerginen nuha voi joskus johtaa infektioperäisen välikorvatulehdukseen tai poskiontelotulehduksen kehittymiseen ja sen hoito antibiootilla on edellytys oireiden lievittymiseen.

Viime aikoina myös siedätyshoito on tullut jälleen suosituksi ehkäisemään allergisten oireiden ilmenemistä. Siedätyshoitoa on hyvä harkita, jos lapsella on voimakasoireinen allerginen nuha sekä silmäoireisto, jonka laukaisija on esimerkiksi lehtipuiden siitepöly ja oireet eivät ole helposti hallittavissa lääkityksellä. Siedätyshoito on kehittynyt viime vuosina, ja allergeenia voidaan annostella pistosten ohella myös suun kautta.

Ehkäisy

Allergisen oireiston kehittymistä ei käytännössä voi ehkäistä. Taipumus allergiaan on periytyvä, mutta oireiston syntymekanismeja ei vielä tunneta. Atoopikkolapsella tiedossa olevien allergeenien välttäminen (kotieläimet, ruoka-aineet) on toki tehokas keino oireiden ehkäisemiseksi – silloin kun se on mahdollista. Nykynäkemyksen mukaan nk. allergiaperheessäkään ei kuitenkaan tulisi lasta ylen määrin suojella, vaan tietty määrä varhaista altistumista voi olla jopa hyväksi.

Kaikissa allergioiden muodoissa lapselle voidaan tehdä testejä, joilla oireiden aiheuttajat saadaan ainakin osin kiinni. Peruskokeena tehdään usein ihokoesarja, joka soveltuu 4-vuotiaille ja tätä vanhemmille. Toisena vaihtoehtona on mitata verikokeen avulla nk. IgE-luokan vasta-aineita eri allergeeneja kohtaan.

Käytettyjä lähteitä

Ruoppi P, Paassilta M. Allerginen nuha. Kirjassa: Lasten allergiset sairaudet. Suomen lastenlääkäriyhdistys 2009.

Toppila-Salmi S, Pelkonen A. Lapsen allerginen nuha. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 17.8.2016.