Etusivu » Gynekologinen kaikututkimus

Gynekologinen kaikututkimus

Lääkärikirja Duodecim
6.10.2017
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Kaikututkimus eli ultraäänitutkimus antaa gynekologisen sisätutkimuksen lisäksi paljon tietoa pikkulantion rakenteista. Rutiininomainen kaikututkimus ns. vuositarkastusten yhteydessä ei ole tarpeen. Gynekologien lisäksi kaikututkimuksia tekevät radiologit, röntgenhoitajat (ns. sonograferit) sekä esimerkiksi raskauden aikana koulutetut kätilöt.

Kaikututkimus voidaan tehdä päivystysvastaanotolla, jolloin yleislääkäri tekee tutkimuksen. Tällöin kaikututkimus voi ohjata hoitoa ja helpottaa potilaan lähettämistä oikealle erikoisalalle. Oikein hyödynnettynä kaikututkimus nopeuttaa potilaiden hoitamista etenkin alkuraskauden ongelmissa.

Kaikututkimuksen suorittaminen

Tutkimus voidaan tehdä vatsanpeitteiden päältä, jolloin virtsarakon pitää olla täynnä. Vatsan päälle levitetään geeliä, joka auttaa liikuttamaan anturia vatsanpeitteiden pinnalla ja tarkentaa kuvan laatua. Tämän tutkimuksen avulla saadaan yleiskuva kohdusta ja munasarjoista, mutta samalla esimerkiksi virtsateiden rakenteista.

Gynekologinen kaikututkimus tehdään yleensä emättimen kautta. Etuna vatsanpeitteiden läpi tehtyyn tutkimukseen verrattuna on huomattavasti parempi näkyvyys kohde-elimiin. Tällöin saadaan tarkempi käsitys munasarjojen rakenteesta ja kohdun limakalvon paksuudesta. Tutkimus tehdään tätä tarkoitusta varten suunnitellulla anturilla. Tällöin virtsarakon pitää olla tyhjä. Myös peräaukon kautta tehtävä tutkimus on mahdollinen.

Alkuraskauden kaikututkimukset tehdään yleensä emättimen kautta. Myöhemmässä raskauden vaiheessa tutkimus tehdään vatsanpeitteiden päältä, koska kohdussa oleva lapsivesi toimii sopivana kontrastina.

Tärkeimmät käyttöaiheet ja löydökset

Tutkimuksen avulla voidaan mitata kohdun koko ja arvioida kohdun rakenteen säännöllisyys. Kohtuontelon tilannetta selvitetään mittaamalla kohdun limakalvon paksuus ja arvioidaan sen säännöllisyys; ks. kuva «Kohdun limakalvo kasvuvaiheessa»1. Tämä on tärkeä poikkeavia vuotoja tutkittaessa. Tutkimusta voidaan tarkentaa ruiskuttamalla kohtuonteloon vähän keittosuolaa, jolloin kohtuontelon seinämän tasaisuus nähdään paremmin. Tämän tutkimuksen nimi on hysterosonografia (HSG). Kaikututkimuksen avulla voidaan myös tarkistaa, että kierukka on paikallaan kohtuontelossa. Kohdun myoomat eli lihaskasvaimet paljastuvat kaikututkimuksessa hyvin.

Munasarjojen toiminnan selvittämisessä kaikukuvaus on hyödyllinen. Munasarjan koko voidaan mitata ja laskea sen tilavuus. Erityisesti arvioidaan munasarjassa olevien pienien, ns. antraalisten munarakkuloiden määrää (ks. kuva «Antraalifollikkelit (kaikukuva)»2). Munasarjakasvainta epäiltäessä kaikututkimus on ensiarvoinen, sen avulla voidaan munasarjan koon lisäksi arvioida sen sisällä olevan muutoksen sisärakenteita.

Kolmiulotteinen (3D) kaikututkimus on tietyissä tilanteissa hyödyllinen. Sen avulla voidaan tarkemmin tutkia kohdun ja kohtuontelon rakennetta tai munasarjakasvaimen luonnetta.

Lapsettomuustutkimusten yhteydessä kaikututkimusta käytetään munasarjan toiminnan selvittämiseen ja munanjohtimien aukiolon tutkimiseen. Kohtuontelon ja munanjohtimien kaikututkimuksen nimi on hysterosalpingosonografia (HSSG). Tutkimuksen yhteydessä kohtuonteloon ruiskutetaan keittosuolan ja ilman seosta ja samalla tarkastellaan, nähdäänkö ilmakuplien kulkevan munanjohtimien läpi.

Raskauden seurannassa kaikututkimus on tärkeä väline. Alkuraskaudesta voidaan selvittää raskauden sijainti ja sikiön elossaolo. Myöhemmin sen avulla voidaan seurata sikiön kasvua ja vointia ja selvittää istukan ja sikiön rakenteita. Sikiön rakenteita voidaan tutkia tavallisella kaikututkimuksella, mutta epäiltäessä sikiön kehityshäiriötä kolmiuloitteisella kaikututkimuksella saadaan tarkempi kuva. Tutkimuksen yhteydessä on mahdollisuus tehdä verenvirtausmittauksia (dopplertutkimus) esimerkiksi napavaltimosta. Kaikututkimus on vaaraton sikiölle.