Keskenmeno tarkoittaa raskauden keskeytymistä ennen 22. raskausviikon täyttymistä. Alkuraskauden keskenmeno tarkoittaa raskauden keskeytymistä ennen 12. raskausviikon täyttymistä. Keskiraskauden eli toisen raskauskolmanneksen keskenmeno tarkoittaa 12–22 raskausviikolla tapahtuvaa keskenmenoa.

Kliininen raskaus tarkoittaa raskautta, jossa raskaustesti on selvästi ollut positiivinen ja jonka arvioitu kesto on vähintään kuusi viikkoa tai kaikututkimuksessa on todettu kohdunsisäinen raskaus. Noin 10–15 % kliinisesti todetuista raskauksista päätyy keskenmenoon, yleensä ennen 12. raskausviikon täyttymistä. Toisen raskauskolmanneksen (raskausviikot 13–22) keskenmenojen esiintyvyys on 2–3 %.

Lisäksi on erittäin varhaisia keskenmenoja, joissa hedelmöittynyt munasolu on kiinnittynyt kohtuun ja muodostanut sen verran istukkasolukkoa, että raskaustesti on positiivinen. Raskaus kuitenkin päättyy ennen raskausviikkoa 6+0 eikä ultraäänitutkimuksella pystytä toteamaan kohdunsisäistä raskautta. Arvioidaan, että jopa puolet hedelmöityksistä päätyy tällaiseen tilanteeseen; tätä kutsutaan termillä "biokemiallinen raskaus".

Tuulimunaraskaudeksi kutsutaan keskeytynyttä raskautta, jossa ultraäänitutkimuksessa todetaan kohdunsisäinen raskausontelo ≥ 25 mm, mutta ei sikiötä.

Uhkaavasta keskenmenosta puhutaan, kun verenvuodon syytä tutkittaessa ultraäänitutkimuksessa todetaan kohdussa elävä sikiö ja kohdunsuu on kiinni.

Keskenmenon syyt

Yksittäisen keskenmenon syy ei yleensä ole tiedossa. Suurin osa keskenmenoista johtuu sikiön kromosomipoikkeavuuksista, mutta tunnetaan myös muita riskitekijöitä. Riski suurenee naisen iän myötä. Myös nikotiinituotteiden käyttö ja ylipaino suurentavat keskenmenon riskiä. Muita syitä voivat olla kohdun rakennepoikkeavuudet, myoomat tai adenomyoosi, PCOS (uusi nimi PMOS) tai joskus tulehdukset. Huonossa hoitotasapainossa olevat sairaudet, kuten diabetes, munuaistaudit, kilpirauhasen toimintahäiriö ja keliakia, suurentavat raskauden keskeytymisen riskiä.

Ikä on merkittävin yksittäinen keskenmenon riskitekijä. Keskenmenon riski on pienimmillään 20–30-vuotiailla naisilla, joiden raskauksista noin 10–15 % keskeytyy. Yli 40-vuotiaiden naisten raskauksista yli 50 % keskeytyy. Miehen yli 40 vuoden ikä suurentaa keskenmenon todennäköisyyttä verrattuna alle 30-vuotiaisiin miehiin.

Keskenmenon oireet

Tavallisin oire on verenvuoto ja siihen liittyvät kramppimaiset alavatsakivut. Niukka verenvuoto alkuraskauden aikana on melko tavallinen oire eikä läheskään aina johda raskauden keskeytymiseen. Alkuraskauden verenvuotoa on noin 25 %:lla raskaana olevista ennen raskausviikkoa 12. Vuoto on yleensä sitä runsaampaa, mitä pidemmällä raskaus on. Joskus keskenmeno on oireeton ja se havaitaan esimerkiksi seulontaultraäänitutkimuksessa.

Milloin tutkimuksiin?

Jos raskautta ei vielä ole todettu, mutta oireet viittaavat varhaiseen keskenmenoon, pitää ensin tehdä virtsan raskaustesti kotona. Niukka kivuton tiputteluvuoto ennen 6 raskausviikon täyttymistä rauhoittuu yleensä 1–2 vuorokauden kuluessa eikä vaadi jatkotutkimuksia.

Raskausviikon 6 jälkeen neuvolaan voi olla yhteydessä puhelimitse. Jos niukka vuoto on toistunut tai jatkunut yli 7 vuorokautta tai tulee voimistuvia vatsakipuja, kannattaa olla yhteydessä neuvolaan tai terveysasemalle ensimmäisenä arkipäivänä. Siellä arvioidaan tilanne ja lähetetään tarvittaessa erikoissairaanhoitoon. Päivystystutkimukset sairaalan poliklinikassa ovat aiheen, jos kivut ovat voimakkaat, vuoto on runsasta tai esiintyy muita vakavia oireita (hartiapistos, pyörtyminen).

Keskenmenon tutkimukset

Virtsan raskaustestillä varmistetaan raskaus. Nykyiset virtsan raskaustestit ovat tähän riittävän herkkiä ja luotettavia. Gynekologisessa tutkimuksessa selvitetään, tuleeko kohdusta vuotoa, onko kohdunkaula lyhentynyt tai avautunut ja mikä on kohdun koko. Emättimen kautta tehtävällä ultraäänitutkimuksella voidaan selvittää raskauden tila: onko raskaus kiinnittynyt oikeaan paikkaan ja näkyykö sikiö sekä syke. Raskauden pitää olla riittävän pitkällä, yli 6 viikkoa, jotta ultraäänitutkimus olisi luotettava. Ultraäänitutkimus toistetaan tarvittaessa 7–14 vuorokauden kuluttua.

Jos vuoto on runsasta, mitataan verenpaine, pulssi ja hemoglobiini. Jos esiintyy tulehdukseen viittaavia oireita (kuume, hajua vuodossa), määritetään CRP ja otetaan tarvittaessa kohdunkaulan tulehdusnäytteet. Myös virtsanäyte voidaan tutkia virtsatietulehduksen poissulkemiseksi.

Tavallisesta keskenmenosta on tärkeä erottaa kohdunulkoinen raskaus, jossa raskaus sijaitsee jossakin muualla kuin kohtuontelossa. Istukkahormonin määrityksillä ja ultraäänellä voidaan epävarmoissa tilanteissa arvioida tilannetta tarkemmin.

Keskenmenon hoito

Keskenmeno voi hoitua ilman toimenpiteitä, eli kohtu tyhjenee raskauskudoksesta itsestään. Vuoto voi kuitenkin kestää useita päiviä, usein 2–4 viikkoa. Mitä varhaisemmilla viikoilla keskenmeno tapahtuu, sitä todennäköisemmin hoidoksi riittää seuranta.

Jos kohtu ei tyhjene ja ultraäänitutkimuksessa kohdussa nähdään kuollut sikiö tai tyhjä sikiöpussi tai istukkakudoksen jäänteitä, voidaan hoidoksi valita kohtuontelon kaavinta tai lääkkeellinen hoito. Keskenmenon hoito tapahtuu pääsääntöisesti erikoissairaanhoidossa tai hyvinvointialueella paikallisesti sovitun hoitoketjun mukaisesti.

Lääkehoito on ensisijainen, koska se on todettu tehokkaaksi ja turvalliseksi. Lääkkeellisessä hoidossa annetaan lääkitys, joka lisää kohdun supistelua, ja näin raskauskudos poistuu vuodon mukana. Lääkkeenä käytetään kahden eri lääkkeen yhdistelmää (mifepristoni ja misoprostoli). Tällöin kohtu tyhjenee keskimäärin 90 %:lla potilaista. Mifepristoni otetaan suun kautta ja misoprostoli annetaan emättimen kautta (vaihtoehtoisesti kielen alle, esimerkiksi reilun verenvuodon vuoksi). Joskus hoidossa käytetään pelkkää misoprostolia, jolloin hoidon teho on noin 80 %. Lääkehoidon vaikutus alkaa yksilöllisesti, ja vaikutuksen alkamista voi joutua odottamaan useamman päivän ajan. Alkuraskauden keskenmenon lääkkeellinen hoito voidaan toteuttaa kotona. Toisella raskauskolmanneksella runsaan vuodon riski ja kirurgisen toimenpiteen tarve on suurempi, joten hoito toteutetaan terveydenhuollon yksikössä.

Kirurgisella hoidolla tarkoitetaan kohdun tyhjentämistä imukaavinnalla. Kaavinta vaatii lyhyen nukutuksen, ja toimenpide suoritetaan päiväkirurgisesti. Viime vuosina on yleistynyt niin sanottu manuaalinen imutyhjennys (MVA), joka pystytään tekemään polikliinisesti. Toimenpidettä ennen tehdään kohdunkaulan paikallispuudutus. Kaavinnan lopuksi kohdun tyhjentyminen tarkistetaan ultraäänellä. Kirurgisen hoidon yhteydessä annetaan tavallisesti yksi annos antibioottia tulehdusriskin pienentämiseksi.

Keskenmenoon ja sen hoitoon liittyy alavatsakipua, joten riittävä kipulääkitys on välttämätön. Kipu on tyypillisesti voimakkainta hetkellä, jolloin raskauskudos poistuu kohdusta venyttäen kohdunkaulaa. Kotona voi käyttää tulehduskipulääkettä ja parasetamolia yhdessä tai joskus lääkäri voi määrätä mietoa opioidia (tramadolia). Keskenmenon lääkehoidossa kipulääkitys kannattaa aloittaa 30–60 minuuttia ennen ensimmäisen misoprostoliannoksen ottoa.

Anti-D-immunoglobuliinisuojausta suositellaan pidemmälle edenneissä raskauksissa RhD-negatiivisille henkilöille. Sitä ei kuitenkaan nykyisten suositusten perusteella yleensä anneta ennen 10.–12. raskausviikkoa tapahtuvissa keskenmenoissa tai uhkaavissa keskenmenoissa.

Keskenmenon jälkeen

Ongelmitta sujuneen keskenmenon jälkitarkastuksen voi tehdä esimerkiksi neuvolan terveydenhoitaja tai kätilö. Joskus voi riittää puhelimitse tapahtuva yhteydenotto. Seurannassa on keskeistä varmistaa keskenmenon ongelmaton sujuminen sekä fyysinen ja psyykkinen toipuminen.

Toisen raskauskolmanneksen keskenmenon jälkitarkastus suositellaan tehtäväksi yksikössä, jossa on perehdytty riittävästi myöhäisiin keskenmenoihin.

Keskenmenon hoidon jälkeen vuodon kesto vaihtelee ja riippuu keskenmenon hoitotavasta. Lääkkeellisen hoidon jälkeen vuoto voi kestää muutaman päivän tai jopa kuukauden ajan. Imukaavinnan jälkeen vuoto kestää 3–10 vuorokautta. Keskenmenon hoidon jälkeen ei tarvita hCG-seurantaa, jos kuukautiskierto on käynnistynyt normaalisti eikä esiinny poikkeavia kipuja tai vuotoja. Useimmat keskenmenon kokeneet kuvaavat keskenmenoa psyykkisesti huomattavan kuormittavaksi kokemukseksi. Useimpien psyykkinen oireilu helpottaa jo ensimmäisen kuukauden kuluessa, mutta toisilla vaikutukset voivat olla pitkäkestoisia ja vaikuttaa parisuhteeseen ja koko perheeseen. Omasta voinnista kannattaa tarvittaessa puhua jälkitarkastuksen yhteydessä. Terveydenhuollossa annetaan tarvittaessa psykososiaalista tukea aina keskenmenon toteamisen ja hoidon yhteydessä. Tärkeää on saada tietoa keskenmenon syistä ja keskustella seuraavan raskauden ennusteesta sekä keskenmenoon liittyvistä tunteista.

Raskautta toivova voi keskenmenon jälkeen yrittää turvallisesti uutta raskautta heti, kun on siihen henkisesti valmis. Keskenmenon hoitomuodolla ei näyttäisi olevan vaikutusta hedelmällisyyteen.

Voiko keskenmenoa estää?

On tärkeää ymmärtää, että keskenmenoa ei ole itse aiheutettu. Yleisesti voidaan myös sanoa, että keskenmenoa ei voi ehkäistä. Esimerkiksi stressi, kahvinjuonti, liikunta tai yhdyntä raskauden aikana eivät aiheuta keskenmenoja. Jos kyseessä on niin sanottu uhkaava keskenmeno eli esiintyy vuotoa kohdusta, mutta ultraäänitutkimuksessa todetaan normaali raskaus, seuranta riittää.

Keskenmenoa ei voida ehkäistä millään toimenpiteellä tai lääkehoidolla. Lepohoidosta alkuraskauden verenvuodon yhteydessä ei ole osoitettu olevan hyötyä keskenmenon ehkäisyssä. Monivitamiinilisien käytöllä ennen raskautta tai raskauden alkuvaiheessa ei näytä olevan vaikutusta keskenmenon riskiin.

Vuodon aikana kannattaa käyttää sidettä, ei tamponia. Myös yhdynnöistä kannattaa pidättäytyä niin kauan kuin veristä vuotoa on. Verenvuoto raskauden alkuvaiheessa ei estä normaalia liikkumista, mutta raskasta ruumiillista ponnistelua on syytä välttää. Jos vuoto on runsaampaa, on hyvä ottaa rauhallisesti ja levätä. Vuodon määrä saattaa näin pysyä vähäisempänä.

Yksi keskenmeno ei suurenna seuraavan raskauden keskenmenoriskiä, ja kahdenkin keskenmenon jälkeen suurin osa (80 %) onnistuu seuraavassa raskaudessa. Jos alkuraskauden keskenmenoja on tapahtunut peräkkäin kolme, harkitaan jatkotutkimuksia (ks. Toistuva keskenmeno).