Etusivu » Uutta Terveyskirjastossa » Klamydia

Klamydia

Lääkärikirja Duodecim
31.8.2018
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Chlamydia trachomatis on pieni solunsisäinen bakteeri, joka on yleisin seksitauteja (ks. «Sukupuolitaudit, seksitaudit»1) aiheuttava bakteeri. Todettujen tartuntojen määrä on viime vuosina pysynyt korkeana. Klamydia onkin yleisin seksitauti: klamydiatartuntoja ilmoitettiin vuonna 2017 yhteensä 14 461. Suurin osa tartunnoista todetaan 15–29-vuotiailla, ja joka kolmas tartunnan saaneista on alle 20-vuotias. Noin 60 % tartunnoista esiintyy naisilla.

Klamydia tarttuu seksissä, yhdynnässä ja lisäksi esimerkiksi suuseksissä. Oireettomuus edistää tartunnan leviämistä. Tartunnasta diagnoosiin kuluu aikaa keskimäärin 4 viikkoa, joskus jopa kuukausia, jolloin henkilö on voinut tartuttaa jo uuden kumppanin.

Klamydiatulehduksen merkittävä haitta ovat erilaiset jälkitaudit.

Oireet

Klamydian ”itämisaika” tartunnasta oireisiin on 1–3 viikkoa. Tavallisin ilmenemismuoto on kohdunkaulan tulehdus (servisiitti), joka on usein oireeton. Oireina voi esiintyä poikkeavaa valkovuotoa, virtsakirvelyä ja ylimääräistä veristä tiputteluvuotoa (ks. «Välivuodot»2). Jos klamydiatulehdus on levinnyt kohdun limakalvolle, voi esiintyä alavatsakipua ja epäsäännöllistä kuukautisvuotoa. Miehillä oireena on virtsaputken tulehdus (uretriitti) tai lisäkiveksen tulehdus (epididymiitti; ks. «Kivestulehdus ja lisäkivestulehdus»3). Eturauhasen tulehduksen (prostatiitti) aiheuttajana sen merkitys on vähäinen.

Tärkein klamydiatulehduksen komplikaatio on sisäsynnyttimien tulehdus eli PID (pelvic inflammatory disease, ks. «Sisäsynnytintulehdukset»4). PID kehittyy ns. nousevana tulehduksena eli emättimestä kohdunkaulan kautta kohtuonteloon, munanjohtimiin ja munasarjoihin. Myös miehellä klamydia voi aiheuttaa hedelmällisyyden alenemista.

Ainakin 70 % naisten klamydiatulehduksista on oireettomia; miehillä oireita on puolella tartunnan saaneista. Oireettomuus edistää leviämistä. Tippurissa oireet tulevat nopeammin.

Taudin toteaminen

Aina, jos epäillään klamydiatulehdusta, kannattaa ottaa laboratorionäyte. Luotettavaan diagnoosiin päästään tutkimalla ensivirtsanäyte tai emättimestä otettu vanupuikkonäyte nukleiinihappomonistustekniikalla (PCR; ks. «Klamydiatesti virtsasta (U-ChtrNhO)»5). Ensivirtsanäytettä käytetään sekä miesten että naisten klamydiadiagnostiikkaan. Näyte otetaan aikaisintaan 5–7 vrk:n kuluttua mahdollisesta tartunnasta. Ennen näytteenottoa on oltava kaksi tuntia virtsaamatta. Tartuntatavan mukaan tikkunäyte voidaan ottaa myös muualta (peräsuoli, nielu).

Ensivirtsanäyte soveltuu myös kotinäytteenottoon. Se on viime vuosina otettu käyttöön joissakin kunnissa. Henkilö tilaa kunnan internetsivujen kautta näytteenottovälineet kotiin, ja samassa yhteydessä toimitetaan tietolehtinen seksitaudeista. Henkilö ottaa virtsanäytteen ohjeiden mukaan ja postittaa näytteen laboratorioon. Laboratoriossa virtsanäytteestä tutkitaan klamydia ja tippuri nukleiinihappo-osoitustestillä. Vastauksesta annetaan tieto tekstiviestillä, jonka jälkeen näytevastaus on nähtävissä palvelun internetsivuilla. Jos vastaus on positiivinen, henkilö ohjataan hakeutumaan terveysasemalle hoitoon. Kokemusten perusteella tämä tapa soveltuu hyvin sekä klamydian että tippurin tutkimiseen ja madaltaa tutkimuksiin hakeutumisen kynnystä.

Papakokeessa klamydiaa ei voida todeta. Toisaalta, jos papanäytteessä on tulehdusmuutoksia, kannattaa klamydianäyte aina tutkia. Jos virtsaoireiden vuoksi otetussa virtsanäytteessä (ks. «Virtsan partikkelien koneellinen peruslaskenta (U-solut), virtsan sakan mikroskooppitutkimus (U-sakka)»6) on valkosoluja ilman muita tulehduksen merkkejä, kannattaa pitää mielessä klamydiatulehdus ja tutkia se erikseen.

Hoito

Klamydia hoidetaan antibiootilla. Tavallisin hoito on kerta-annos atsitromysiiniä. Jos on kehittynyt sisäsynnytintulehdus, tarvitaan kahden viikon lääkitys esimerkiksi doksisykliinillä. Nuoren naisen kuumeinen tulehdus on syytä hoitaa sairaalassa ja aloittaa lääkitys suonen sisäisellä antibioottilääkityksellä. Lääkitys on potilaalle maksuton kunnallisissa hoitopaikoissa.

Seksistä tulee pidättäytyä viikon ajan ja sen jälkeen käyttää kondomia jälkitarkastukseen asti. Hoidetun klamydiatulehduksen jälkeen suositellaan kontrollikäyntiä 3–4 viikon kuluttua.

Vakituinen seksikumppani pyritään hoitamaan samanaikaisesti. Hoito voidaan aloittaa heti näytteenoton jälkeen. Samalla tulee testata myös muut sukupuolitaudit.

Mikrobiologiset laboratoriot ilmoittavat toteamansa positiiviset klamydialöydökset suoraan Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle.

Myöhäisseuraamukset

Noin joka neljäs klamydian aiheuttaman PID:n sairastanut kärsii tulehduksen seurauksista. Jälkiseurauksena voi olla munanjohdinvaurio tai -tukos. Se johtaa munanjohdinraskauden (ks. «Kohdunulkoinen raskaus»7) riskin lisääntymiseen tai munanjohdinperäiseen hedelmättömyyteen (ks. «Naisen lapsettomuus»8).

Ehkäisy

Klamydiatulehduksen voi välttää käyttämällä yhdynnässä kondomia. On hyvä muistaa, että noin joka neljäs mies ja valtaosa naisista ei huomaa erityisiä ensioireita klamydiasta ja heistä moni jää oireettomaksi taudinkantajaksi.

Käytettyjä lähteitä

Seksitaudit. Käypä hoito -suositus. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2018 «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50087»1.

Paavonen J. Gynekologiset infektiot. Kirjassa: Ylikorkala O, Tapanainen J (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2011, s. 287–290.

Hiltunen–Back E. Klamydiauretriitti ja -servisiitti. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 19.6.2016.