Yleistä

Laskeuma syntyy, kun lantionpohjan sidekudos- ja lihasrakenne heikkenee ja tämä synnytinelimiä ja muita lantion pohjan elimiä kannattava tuki pettää. Laskeumia kehittyy ajan mittaan joka viidennelle naiselle ikääntymisen myötä; nuorilla ja synnyttämättömillä ne ovat harvinaisia. Oireita aiheuttavasta laskeumasta kärsii 5–10 % naisista, ja vaivojen ilmaantumisen huippu on 20–30 vuotta ensimmäisen synnytyksen jälkeen.

Kohdunlaskeumaan voi liittyä emättimen etuseinän pullistuma (kystoseele) tai emättimen takaseinän pullistuma (rektoseele). Nämä voivat esiintyä myös ilman varsinaista kohdunlaskeumaa. Jos kohtu pullistuu kokonaan emättimestä ulos, puhutaan kohtuprolapsista. Kohdun poiston jälkeen voi emättimen pohja laskeutua tai jopa pullistua ulos (vaginaprolapsi).

Laskeumatyypit: ks. kuva .

Kuva

Gynekologiset laskeumatyypit. Lähde: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2019, sivu 198, kuva 16.1.

Kohdun laskeuman oireet

Kohdunlaskeuma on lievänä oireeton. Ensimmäisiä oireita on alavatsalla tai lantionpohjassa esiintyvä pullistuman tai painon tunne. Vaiva pahenee iltaa kohti ja helpottaa makuulle mentyä.

Muut oireet liittyvät useimmiten virtsaamiseen; suurimmalla osalla esiintyy tihentynyttä virtsaamistarvetta. Emättimen etuseinän veltostuessa ja virtsarakon laskeutuessa voi esiintyä virtsarakon tyhjenemishäiriöitä tai toisaalta virtsankarkailua. Lähes kolmasosalla voi esiintyä ulostamiseen liittyviä ongelmia. Yhdyntävaikeudet ovat harvinaisia.

Joskus ensimmäinen vaiva on emättimen suuaukosta ilmestyvä pullistuma, jonka pinta voi hankautua rikki aiheuttaen niukkaa, jopa verensekaista valkovuotoa.

Laskeuman toteaminen

Laskeumadiagnoosi tehdään gynekologisessa tutkimuksessa, puoli-istuvassa asennossa, jolloin arvioidaan laskeuman tyyppi ja vaikeusaste sekä emättimen limakalvojen kunto. Tutkimuksessa virtsarakon ja peräsuolen tulisi olla tyhjiä. Laskeuman aste arvioidaan potilaan ponnistaessa gynekologisessa tutkimusasennossa.

Laskeuman hoito

Laskeuman ensisijaisena hoitona on lantionpohjan lihasten kuntoutus ja limakalvojen hoito. Lantionpohjan lihasten harjoittelulla (ks. Virtsankarkailu - harjoitteluohje) voidaan hoitaa lievään laskeumaan liittyvää oireilua, erityisesti nuorilla naisilla. Lantionpohjan lihasharjoittelun teho kestää kuitenkin vain niin kauan kuin harjoituksia jatketaan. Lantionpohjan lihasvoiman parantamiseksi tarvitaan viisi kertaa viikossa tapahtuva harjoittelu ja ylläpitämiseksi kolme kertaa viikossa. Fysioterapeutin ohjaus tehostaa hoidon toteuttamista. Jos laskeuma on jo kehittynyt, ei lantionpohjan lihasharjoittelusta ole osoitettu olevan hyötyä hoidossa.

Painonhallinta on tärkeää, koska ylipainoisilla naisilla vatsaontelon sisäinen painerasitus lisää laskeuman riskiä. Ummetus on syytä hoitaa ulostuslääkkeillä (laksatiiveilla). Laskeuma pahenee usein vaihdevuosien yhteydessä estrogeenipuutoksen vuoksi. Paikallinen emättimen estrogeenihoito lievittää laskeumaan liittyviä limakalvo-oireita (ks. Emättimen limakalvojen kuivuminen).

Emättimeen asetettavat apuvälineet (esim. laskeumarenkaat tai kuutiot) helpottavat osalla potilaista oireita ja kirurgiselta hoidolta voidaan välttyä tai leikkausta voidaan siirtää. Paikallinen estrogeenihoito on erityisen tärkeää laskeumarengasta käyttävillä vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla.

Leikkaushoitoa suunnitellaan, jos todetaan selvä laskeuma ja oireet ovat hankalia ja haittaavat päivittäistä arkielämää. Leikkaus tai leikkaukset tehdään emättimen kautta tai vatsaontelon tähystyksessä. Leikkaushoitoon lähdetään yleensä vasta, kun lapsiluku on täynnä. Jos todetaan vain kystoseele tai rektoseele, voidaan tehdä polikliinisesti pienempi leikkaus eli poistetaan emättimen seinämän pullistuma. Laskeuman korjauksen yhteydessä tehdään usein kohdunpoisto emättimen kautta; se ei kuitenkaan laskeuman korjaamisen kannalta ole välttämätön.

Lupaavia tuloksia on saatu tukea antavien keinomateriaalien (verkkojen) käytöstä, mutta niiden käyttöön on syytä suhtautua varauksella. Niitä harkitaankin usein vasta mahdollisten uusintaleikkausten yhteydessä. Leikkauksia voidaan tehdä myös vatsaontelon tähystyksessä (laparoskopiassa) tai avoleikkauksena.

Laskeuman ehkäisy

Täysiaikainen raskaus lisää synnytystavasta riippumatta laskeuman kehittymisen riskiä. Keisarileikkaukseen liittyy alatiesynnytystä pienempi laskeumariski, mutta leikkaus ei poista tätä riskiä. Toisaalta riskiä lisää erityisesti vaikea synnytys (pihti-, imukuppi- ja syöksysynnytys).

Laskeuman kehittymistä pyritään ehkäisemään jo synnytyksen jälkeen aktiivisella lantionpohjan lihasjumpalla. Tärkeä ennaltaehkäisykeino on myös välttää ylipainoa, koska se lisää vatsansisäistä painetta ja voi näin pahentaa laskeumaa.

Kirjallisuutta

  1. Aaltonen R, Nieminen K. Laskeumat. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 197-203.
  2. Nieminen K. Gynekologiset laskeumat. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 23.8.2018.
  3. Rahkola-Soisalo P, Raatikainen K, Mikkola T. Gynekologiset laskeumat. Duodecim 2019;135(7):639-46.
  4. Terveyskylä.fi / Naistalo.fi