Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Ebola
 
 

Skitsofrenia (F20)

Lääkärikirja Duodecim
28.6.2013
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen

Skitsofrenia eli jakomielitauti (F20) on yleensä nuorella aikuisiällä alkava vakava psykiatrinen sairaus. Se on yleisin psykooseiksi eli mielisairauksiksi luokitelluista sairaustiloista. Skitsofrenialle ovat ominaisia erilaiset ajattelun tai havaitsemisen vääristymät eli harhaluulot ja aistiharhat sekä usein myös tunneilmaisujen poikkeavuus tai latistuminen.

Noin 1 % ihmisistä sairastuu skitsofreniaan elinaikanaan. Miehet sairastuvat skitsofreniaan yleensä 20–28 vuoden iässä, naiset keskimäärin muutamaa vuotta vanhempina. Skitsofrenia voi kuitenkin alkaa jo lapsena tai murrosiässä, joskus harvemmin myös keski-iässä.

Skitsofrenian määritelmä

Skitsofrenian diagnostiset määritelmät eli kriteerit ovat vuosikymmenien kuluessa jonkin verran vaihdelleet ja muuttuneet. Nykyisen määritelmän mukaan skitsofrenian diagnoosi edellyttää, että henkilöllä on ilmennyt vähintään kuukauden ajan ainakin kaksi sairaudelle ominaisesta viidestä oiretyypistä:

  1. harhaluulot
  2. aistiharhat
  3. hajanainen puhe (esimerkiksi toistuva selvä puheen syrjähtely tai epäyhtenäisyys)
  4. pahasti hajanainen tai outo käytös tai selvämotorinen jäykkyys tai kiihtyneisyys (katatonia)
  5. niin kutsutut negatiiviset eli puutosoireet (tunneilmaisujen selvä latistuminen, puheen selvä köyhtyminen tai tahdottomuus).

Näiden oireiden lisäksi skitsofrenian diagnoosin edellytyksenä on se, että sairastuneen sosiaalinen toimintakyky on merkittävästi heikentynyt ja että tämä toimintakyvyn heikentyminen on kestänyt yhtäjaksoisesti muutaman kuukauden ajan.

Skitsofrenian oireet

Skitsofrenian oireet vaihtelevat suuresti sekä eri potilailla että samallakin potilaalla hänen sairautensa eri vaiheissa.

Aistiharhoista eli hallusinaatioista yleisimpiä ovat erilaiset kuuloharhat, jolloin henkilö kuulee yksittäisiä sanoja tai puhetta. Skitsofrenialle varsin tyypillisessä kuuloharhassa puheääni kommentoi henkilön käytöstä tai toistaa hänen ajatuksiaan. Joskus kaksi ääntä keskustelee keskenään henkilön tekemisistä. Äänet voivat olla luonteeltaan uhkaavia tai syyttäviä. Joskus ääniä kuuleva voi keskustella äänten kanssa tai naureskella niille. Kuuloharhojen lisäksi skitsofreniaa sairastavalla voi ilmetä myös näköharhoja tai joskus harvemmin myös tunto-, haju- tai makuharhoja. Vaikea-asteisina ja totena pidettyinä kuuloharhat voivat haitata suuresti henkilön ajattelua ja käytöstä. Usein kuuloharhoista kärsivä kykenee erottamaan aistiharhansa todellisuudesta.

Harhaluulot eli deluusiot ovat itsepäisiä, jäykkiä ja perusteettomia uskomuksia, joista henkilö pitää itsepäisesti kiinni. Jäykkinä ja itsepintaisina erilaiset harhaluulot saattavat hallita henkilön koko ajatusmaailmaa ja vaikeuttaa monin tavoin hänen sosiaalista toimintakykyään. Hyvin yleisiä harhaluuloja skitsofreniassa ovat erilaiset paranoidiset eli vainoharhaiset deluusiot sekä niin kutsutut suhteuttamisharhaluulot.

Vainoharhaisille (paranoidisille) harhaluuloille ovat ominaisia perusteettomat ja monesti eriskummallisetkin pelot vainotuksi tai vakoilluksi tulemisesta. Suhteuttamisharhaluulojen eli psykoottisten merkityselämysten yhteydessä henkilö tulkitsee virheellisesti ihmisten eleet tai kokee lehtikirjoitusten täysin perusteetta viittaavan nimenomaisesti häneen itseensä. Tuloksena näistä merkityselämyksistä on usein pelonsekainen eristäytyminen sosiaalisista suhteista. Vakavissa sairauden muodoissa tai vaiheissa skitsofreniaa sairastava voi kokea harhanomaisesti, että häneltä on riistetty oma tahto, hänen päähänsä laitetaan ajatuksia, hän on ulkopuolisen voiman kontrolloima, hänen ajatuksiaan voidaan lukea tai ne kuuluvat kaikuna ääneen ja muuta vastaavaa.

Osalla skitsofreniaa sairastavista keskeisenä oireena ovat aistiharhojen ja harhaluulojen asemasta erilaiset ajatusten rakenteen ja puheen häiriöt. Tyypillinen puheen häiriö on assosiaatioiden löyhtyminen. Se ilmenee oireena kuitenkin myös muissa psykiatrisissa sairauksissa, kuten esimerkiksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön mania- ja hypomaniajaksojen yhteydessä. Skitsofreniaa sairastavan puhe voi myös olla hyvin epäloogista, joskus täysin sekavaa sillisalaattia sisältäen aivan omia sanoja (niin kutsutut neologismit). Joskus taas skitsofreniaa sairastavan puhe on korostuneen seikkaperäistä, yksityiskohtiin takertuvaa, sisällöltään ja tunneilmaisultaan köyhtynyttä tai väsyttävää saman asian toistamista (niin kutsuttu perseveraatio). Ajatusten tarpeetonta toistumista ilmenee tyypillisenä oireena myös alkavassa dementiassa.

Ajatustoiminnan häiriöt voivat skitsofreniassa johtaa erilaisiin käyttäytymisen ongelmiin. Joidenkin sairaudesta kärsivien motoriset toiminnot ovat voimakkaasti estyneet, jopa jäykistyneet tai päinvastoin kiihtyneet (niin kutsuttu katatoninen jäykkyys tai kiihtyneisyys). Joskus sairastuneella ilmenee outoja maneereita tai toisten ihmisten käytöksen matkimista (niin kutsuttu ekopraksia) tai hän käyttäytyy jotenkin muuten hyvin eriskummallisella tavalla.

Joillakin skitsofreniaa sairastavilla keskeinen ja hänen työ- ja toimintakykynsä kannalta hankalin oire on kykenemättömyys spontaaniin toimintaan ja yleinen tahdottomuus. Vaikea-asteisena tahdottomuus ja motivaation puute voivat johtaa lähes täydelliseen liikkumattomuuteen tai puhumattomuuteen eli mutismiin.

Tahdottomuuden ohella monelle kroonista skitsofreniaa sairastavalle henkilölle ovat ominaisia erilaiset tunne-elämän ja tunneilmaisun vaikeudet. Kyvyttömyys tuntea nautintoa (anhedonia) johtaa siihen, että henkilö ei pysty vakavasta masennustilasta kärsivän tavoin tuntemaan juuri lainkaan mielihyvää, joskus ei myöskään pelkoa tai ahdistuneisuutta. Pitempään vaikeaa skitsofreniaa sairastaneiden kyky ilmaista tunteitaan voi olla latistunut, mikä voi suuresti haitata heidän sosiaalisia suhteitaan. Joillekin vakavammin sairaille ovat ominaisia tilanteisiin sopimattomat tahdosta riippumattomat tunneilmaisut.

Moni skitsofreniaa sairastava kärsii erilaisista keskushermoston toiminnan häiriöistä eli neuropsykologisista vaikeuksista. Tavallisimpia näistä neuropsykologisista häiriöistä ovat vaikeudet keskittymisen ja tarkkaavaisuuden ylläpitämisessä, lyhytkestoisessa muistissa, tiedon vastaanottamisessa ja käsittelyssä sekä päätöksen teossa. Näiden neuropsykologisten vaikeuksien tunnistaminen on tärkeää ammatinvalinnan ja kuntouttamisen kannalta. Kaikki skitsofreniaa sairastavat eivät kuitenkaan kärsi näistä ongelmista, vaan osa sairastuneista on hyvin lahjakkaita ja luovia.

Skitsofrenian monimuotoisuus

Skitsofrenian oirekuva vaihtelee suuresti sekä eri henkilöillä että samalla henkilöllä eri aikoina ja eri vaiheissa. Osalla potilaista sairauden kuva on hyvin selvästi episodimainen, jolloin sairauden oireet ilmenevät vain sairauden akuuteissa vaiheissa ja henkilö on täysin oireeton tai kärsii vain lievistä oireista akuuttien sairausvaiheiden väliaikoina. Osalla potilaista oireet eivät häviä täysin akuuttien sairausjaksojen väliaikoina, mutta henkilö kykenee vaihtelevissa määrin tiedostamaan harha-aistimustensa tai suhteuttamiskokemuksiensa epätodellisen luonteen. Osalla sairastuneista oireet jatkuvat eriasteisen vakavina myös akuuttien sairausjaksojen välissä.

Oirekuvan vaihtelevuuden ohella skitsofrenian monimuotoisuudesta on osoituksena myös sairauden kulun suuri vaihtelu eri henkilöillä. Vaikka skitsofrenia onkin usein vuosia ja joidenkin kohdalla vuosikymmeniä kestävä sairaus, eri tutkimusten mukaan ehkä 5–20 % skitsofreniaan sairastuneista paranee sairaudesta täysin oireettomiksi. Tehtyjen seurantatutkimusten valossa 40–70 % sairastuneista toipuu vuosien myötä sairaudestaan elämäänsä tyytyväisiä ja kärsii vain lievistä oireista. Huomattava osa vakavastikin sairastuneista kykenee säilyttämään työkykynsä.

Sairauden vakavasta luonteesta kertoo kuitenkin se tosiasia, että eri tutkimusten valossa 20–40 %:lla sairastuneista sairaus jatkuu eriasteisen vakavasti oireilevana vuosikausia ja -kymmeniä. Iän myötä skitsofrenialle tyypilliset harhaluulot ja aistiharhat usein lievittyvät, kun taas erilaiset puutos- ja neuropsykologiset oireet saattavat lisääntyä.

Skitsofrenian syyt

Koska skitsofrenian oireet ja kulku vaihtelevat suuresti eri henkilöillä, sairaus on todennäköisesti epäyhtenäinen eli heterogeeninen.

Tutkimusten valossa erilaiset perinnölliset tekijät lisäävät alttiutta sairastua skitsofreniaan. Noin joka kymmenes lapsi sairastuu elinaikanaan skitsofreniaan, jos jompikumpi hänen vanhemmistaan sairastaa skitsofreniaa. Toistaiseksi suurelta osin tuntemattomien perinnöllisten tekijöiden lisäksi erilaiset ympäristötekijät vaikuttavat sairauden kehittymiseen. Identtisen kaksosen riski sairastua skitsofreniaan on noin 50 %, jos hänen kaksosparinsa jo sairastaa skitsofreniaa. Erilaiset raskauden ja raskauden aikaiset sairaudet tai synnytyshäiriöt lisäävät jonkin verran syntyvän lapsen alttiutta sairastua skitsofreniaan.

Osalla skitsofreniaan sairastuneista henkilöistä on todettu toiminnallisesti merkittäviä muutoksia erityisesti aivojen otsa- ja ohimolohkojen hienorakenteessa ja toiminnassa. Nämä löydökset voivat selittää ainakin osin sen seikan, että osalla skitsofreniaan sairastuneista ilmenee vaikeuksia tarkkaavaisuuden ylläpidossa, lyhytkestoisessa muistissa ja päätösten toimeenpanossa. Näitä muutoksia aivojen toiminnassa ja neuropsykologissa toiminnoissa ei kuitenkaan todeta läheskään kaikilla skitsofreniaa sairastavilla.

Osa skitsofrenian diagnostiset kriteerit täyttävistä sairaustiloista saattavat olla traumaperäisiä häiriöitä. Tällöin tietoisuudesta torjutut lapsuuden traumaattisiin kokemuksiin liittyvät tunnemuistot voivat olla erilaisten harha-aistimusten, harhaluulojen, oudoilta tuntuvien kokemusten ja merkityselämysten taustalla.

Ennaltaehkäisy

Skitsofrenian etiologia on hyvin monisyinen, suurelta osin tuntematon ja eri henkilöillä todennäköisesti erilainen. Tämän vuoksi skitsofrenian ennaltaehkäisyyn tähtäävät neuvot eivät yksilötasolla perustu tutkimukselliseen näyttöön.

Raskauden ja synnytyksen aikaiset komplikaatiot lisäävät jossain määrin syntyvän lapsen sairastumisalttiutta etenkin, jos jompikumpi lapsen vanhemmista tai joku heidän lähisukulaisistaan sairastaa skitsofreniaa. Tämän vuoksi skitsofreniaa itse sairastavien vanhempien kannattaa huolehtia raskauden aikaisesta voinnistaan mahdollisimman hyvin, käyttää äitiysneuvolan palveluita ja pyrkiä synnyttämään lapsi synnytyssairaalassa. Äitiysneuvoloiden henkilökunnan ja synnytyksestä huolehtivien lääkäreiden tulee pitää erityisen hyvää huolta skitsofreniaa sairastavien vanhempien lasten synnytyksistä. Skitsofreniaa sairastavan äidin kannattaa ottaa influenssarokotus ennen raskauden aloittamista, koska raskauden toisella kolmanneksella sairastettu kuumeinen influenssa saattaa jonkin verran lisätä syntyvän lapsen alttiutta sairastua aikuisiällä skitsofreniaan.

Traumaattiset kokemukset lapsuuden aikana saattavat lisätä lapsen myöhempää riskiä sairastua skitsofreniaan. Tämän vuoksi traumaattisten kokemusten psykoterapeuttinen läpikäynti saattaa vähentää alttiutta sairastua aikuisiällä niin skitsofreniaan kuin muihinkin vakaviin psykiatrisiin sairauksiin.

Kannabiksen käyttö voi lisätä riskiä sairastua skitsofreniaan. Jos nuoren lähisukulaiset sairastavat skitsofreniaa tai hänellä ilmenee skitsofrenialle tyypillisiä esioireita (niin kutsutut prodromaaliset oireet), hänen kannattaa ehdottomasti välttää ainakin vähänkin säännöllisempää kannabistuotteiden eli marihuanan tai hasiksen käyttöä.

Eri syistä johtuva stressi voi lisätä tai laukaista skitsofrenian oireita.

Ennakko-oireet (prodromaalioireet)

Ainakin kolmella neljästä ensi kertaa skitsofreniaan sairastuneesta nuoresta tai aikuisesta ilmenee erilaisia ennakko-oireita eli prodromaalioireita kuukausia tai joskus 2–3 vuotta ennen sairauden varsinaista ensijaksoa. Hakeutuminen asianmukaiseen hoitoon tässä vaiheessa saattaa estää tai viivästyttää sairauden ilmenemistä tai lievittää sen voimakkuutta.

Tällaisia psykoosin esioireita saattavat olla masentuneisuus ja mielialan vaihtelu, lisääntyvä vaikeus tuntea nautintoa, eristäytyminen ja vetäytyminen ihmissuhteista, oudot ajatukset, käytös tai teot, vaikeus keskittyä, muistaa tai tehdä päätöksiä, huono stressinsietokyky, vaikeudet ihmissuhteissa, unihäiriöt, psyykkisen energian ja motivaation heikentyminen ja erityisesti lyhytaikaiset aistiharhat, merkityselämykset, harhaluulot ja suhteuttamisluulot. Jos nämä oireet pitkittyvät ja voimistuvat, niistä kärsivän kannattaa kääntyä omalääkärin tai psykiatrin puoleen. Näin tulee toimia erityisesti, jos oireista kärsivän lähisukulaiset sairastavat tai ovat sairastaneet skitsofreniaa. Antipsykoottisen lääkehoidon ja asianmukaisen psykoterapian tai tukihoidon aloittaminen voi estää ensipsykoosin ilmenemisen. Monet näistä skitsofrenian ensipsykoosia edeltävistä ennakko-oireista ovat ohimeneviä ja kuuluvat kuitenkin normaaliin murrosikään tai ne ovat alkavan vakavan masennusjakson oireita.

Ajoissa aloitettu asianmukainen hoito skitsofrenian esioirevaiheessa voi olennaisesti parantaa sairauden pitkän aikavälin ennustetta.

Ennakko-oireita voidaan hyödyntää myös skitsofrenian myöhemmissä vaiheissa, koska ne voimistuessaan ennustavat usein uuden sairausjakson ilmenemistä. Tällöin kääntyminen lääkärin puoleen, lääkehoidon aloittaminen tai annoksen tarkistaminen tai sairausjakson todennäköisyyttä lisäävän stressin vähentäminen sairasloman turvin voivat estää pidemmän tai sairaalahoitoa vaativan akuutin sairausjakson ilmenemisen.

Ennakko-oireista kärsivän tulee välttää alkoholin, päihteiden ja erityisesti kannabistuotteiden käyttöä.

Milloin hoitoon

Henkilön kärsiessä skitsofrenialle ominaisista aistiharhoista, harhaluuloista tai ajatuksen ja puheen häiriöistä hänen kannattaa aina kääntyä lääkärin, psykiatrin tai psykiatrisen avohoitoyksikön puoleen. Skitsofrenialle ja monille muille psykoottisille tiloille on kuitenkin ominaista, että oireista kärsivä ei itse tunne itseään sairaaksi tai torjuu pelon tai häpeän vuoksi ajatuksen hoitoon hakeutumisesta. Riittävän aikainen hakeutuminen asianmukaiseen hoitoon voi kuitenkin estää sairastumisen sairaalahoitoa edellyttävään tai opintoja tai työntekoa haittaavaan akuuttiin sairausjaksoon. Joidenkin potilaiden kohdalla tahdonvastainen sairaalahoitoon toimittaminen (ks. «Tahdonvastainen psykiatrinen sairaalahoito»1) on välttämätöntä, jos potilas on sairautensa vuoksi vaarallinen joko itselleen tai ympäristölleen eikä hänen hoitonsa onnistu avohoidossa.

Skitsofrenian hoito on yksilöllistä hoitoa, jossa pyritään huomioimaan kunkin potilaan ja hänen elämäntilanteensa tarpeet. Hoidon luonne riippuu suuresti potilaan sairauden ja oireiden asteesta, sairauden vaiheesta ja potilaan sopivuudesta erilaisiin psyko-, pari- ja perheterapioihin. Sairastuneen neuropsykologinen tutkimus on tärkeä ammatinvalinnan ja ammatillisen kuntoutuksen suunnittelussa.

Valtaosa skitsofreniaan sairastuneista hyötyy antipsykoottisten lääkkeiden käytöstä. Niiden avulla voidaan merkittävästi lyhentää akuuttien sairausjaksojen kestoa sekä useiden potilaiden kohdalla myös estää uusien akuuttien sairausjaksojen ilmeneminen.

Skitsofrenian hoito

Itsehoidosta, ks. artikkeli «Sairauden hallinta: skitsofrenia»2 kirjassa Lääkkeet mielen hoidossa «http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=lam»1

Skitsofrenian lääkehoidosta löytyy tietoa Lääkkeet mielen hoidossa -kirjan seuraavista artikkeleista:

Lisää tietoa skitsofreniasta

Valtakunnallisen Käypä hoito -suosituksen potilasversio, ks. «Skitsofrenia»11

Käytettyjä lähteitä

Huttunen M O. Lääkkeet mielen hoidossa. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2008.

Isohanni M, Suvisaari J, Koponen H, Kieseppä T, Lönnqvist J. Skitsofrenia. Kirjassa Lönnqvist J, Heikkinen M, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.) Psykiatria. 9. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2011, s. 70-130.

Valtakunnallinen Käypä hoito -suositus Skitsofrenia, ks. «Skitsofrenia»15

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi