Liikakarvoitus (hirsutismi) on lieväasteisena yleinen: jopa 5–10 % naisista ilmoittaa kärsivänsä tästä vaivasta. Sen aste ja esiintyvyys vaihtelevat kuitenkin etnisyyden mukaan: aasialaisilla ja pohjoismaalaisilla naisilla se on harvinaisempi kuin Etelä-Euroopan tai Lähi-idän naisilla.

Oire on kuitenkin yleensä hyvänlaatuinen ja haitta enemmänkin kosmeettinen. Jos liikakarvoituksen lisäksi on muita ongelmia, esimerkiksi merkittäviä kuukautiskierron häiriöitä, voi taustalla olla mieshormonien (androgeenien) liikaeritys. Naisten karvoitus lisääntyy murrosiästä menopaussiin, minkä jälkeen kasvoja lukuun ottamatta karvoitus yleensä vähenee. Naisen karvankasvu lisääntyy joskus ohimenevästi raskauden aikana.

Liikakarvoituksen oireet

Hirsutismi määritellään naisen liialliseksi karvankasvuksi miestyyppisillä alueilla. Liialliseen karvoitukseen viittaavat karvoituksen lisääntyminen erityisesti ylähuulessa, leuassa, rintojen välissä, alavatsalla esiliinamaisesti ja selässä. Vaikeammissa tapauksissa voi lisäksi olla muita merkkejä mieshormonien liikatuotannosta, esimerkkinä äänen madaltuminen ja miestyyppinen kaljuuntuminen. Joillakin voi lisäksi olla aknea tai ylipainoa.

Äänen madaltumista, klitorishypertrofiaa ja maskuliinista ruumiinrakennetta kutsutaan virilismiksi. Siihen liittyvät myös kilpiruston suurentuminen, ohimokaljuuntuminen ja hiustenlähtö. Virilismi on harvinaista ja saattaa olla merkki vakavasta sairaudesta.

Liikakarvoituksen toteaminen ja syyt

Lääkärin tekemä huolellinen tutkimus ja eri ihoalueiden tutkiminen on tärkeää. Hirsutismin taustan selvittämisessä oleellisia seikkoja ovat liikakarvoituksen ilmaantumisikä, miten nopeasti oire on pahentunut, liittykö karvoituksen lisääntymiseen painon muutoksia tai kuukautiskierron häiriöitä.

Mieshormonien tuotanto voidaan tutkia verikokeilla. Laboratoriossa määritetään sekä munasarjojen että lisämunuaisen tuottamien androgeenien pitoisuus. Hormonimittauksia ei voida tehdä, mikäli käytössä on hormonaalinen ehkäisy tai hormonikorvaushoitoa.

Tavallisin syy liikakarvoitukselle on ns. munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS = polycystic ovary syndrome). Tähän oireyhtymään liittyy liikakarvoituksen lisäksi ainakin kuukautishäiriöitä, monella ylipainoa ja lapsettomuusongelmia. Monirakkulaiset munasarjat voidaan todeta emättimen kautta tehtävässä kaikututkimuksessa. PCOS on tavallisin hirsutismin syy ja se todetaan 70-80 %:ssa tapauksista.

Muita syitä ovat lisämunuaisen sairaudet, kuten Cushingin oireyhtymä. Muut lisämunuaissairaudet ovat vielä harvinaisempia, esimerkkinä synnynnäinen lisämunuaisten liikakasvu. Lisämunuaiskasvaimet ja muut androgeeneja tuottavat kasvaimet ovat harvinaisia ja ilmenevät yleensä muilla oireilla.

Diagnoosiin idiopaattinen hirsutismi (itsenäinen, ilman tunnettua syytä ilmenevä liikakarvoitus) päädytään, mikäli tutkimuksissa ei löydy vikaa munasarjoista eikä lisämunuaisista ja veren mieshormonipitoisuudet ovat normaalit. Tällöin on kyse geneettisesti säädellystä yksilöllisestä ominaisuudesta eikä sairaudesta.

Milloin lääkäriin

Lääkäriin kannattaa hakeutua, jos oire on alkanut nopeasti, muutaman kuukauden sisällä. Ennen lääkärin vastaanotolle menoa ei kannata ajaa tai nyppiä karvoja pois, jotta lääkäri pystyy arvioimaan tilanteen ja laboratoriotutkimusten aiheellisuuden.

Tutkimukset ovat erityisen tärkeitä, jos liiallisen karvankasvun lisäksi on äänen madaltumista tai nopeaa hiustenlähtöä tai aiemmin säännöllinen kuukautiskierto on muuttunut epäsäännölliseksi.

Vaikka liikakarvoituksen takaa ei useinkaan löydy mitään selvää sairautta, kannattaa tilanne kerran tutkia kunnolla ja saada lääkäriltä selvitys oireen hyvänlaatuisuudesta ja hoitomahdollisuudesta.

Liikakarvoituksen paikallishoito

Kosmeettisilla menetelmillä voidaan vähentää liikakarvoituksen aiheuttamia haittaa. Karvojen mekaaninen poisto, vaalennus ja kemiallinen depilaatio ovat väliaikaisesti tehokkaita. Karvojen poisto koneella voi jättää karkean sängen, mutta ei lisää karvankasvua. Kemialliset karvanpoistajat voivat aiheuttaa ihoärsytystä ja runsaasti käytettynä jopa lisätä karvankasvua.

Pysyvämmin karvat voidaan poistaa polttamalla (elektrolyysi) tai laserilla. Laserhoito toimii seuraavalla periaatteella: valoenergia kohdistetaan tummaan karvajuureen, joka lämpenee ja tuhoutuu, ja siten karvankasvu häiriintyy. Laser tehoaa siis paremmin tummiin karvoihin. Koska karvat kasvavat eri vaiheissa, tarvitaan useita hoitokertoja. Noin 3–4 käsittelyn jälkeen karvankasvu voi vähentyä jopa 30 %. Hoito on yleensä hyvin siedetty lievää ihoärsytystä ja pigmentaation lisääntymistä lukuun ottamatta. Laserhoito toimii parhaiten kasvojen alueen liikakarvoituksessa, joka taas yleensä reagoi huonosti lääkehoitoihin. Ylläpitohoitoa tarvitaan 6-12 kuukauden välein. Tulokset ovat parhaimmillaan pysyviä. Hoitojen hinta vaihtelee.

Liikakarvoituiksen lääkehoito

Lääkehoidot ovat valitettavasti melko heikkotehoisia. Parhaiten auttaa yhdistelmäehkäisyvalmiste. Sitä kannattaa kokeilla, jos sen käytölle ei ole esteitä. Maksimaalinen vaikutus tulee esiin vasta 9–12 kk:n kuluttua. Käytännössä kaikki yhdistelmäehkäisyvalmisteet vähentävät karvankasvua. Vaikeimmissa tilanteissa valitaan sellainen valmiste, jonka keltarauhashormoni on ns. antiandrogeeni eli mieshormonien vastavaikuttaja. Joskus antiandrogeenia vielä lisätään ehkäisypillerin rinnalle.

Jos ehkäisypillerin käyttö ei ole suositeltavaa riskien vuoksi, voidaan harkita spironolaktonihoitoa. Spironolaktoni on reseptilääke, joka on diureetti (nesteenpoistolääke), ja sillä on myös antiandrogeeninen vaikutus.

Eflornitiinivoide on reseptillä saatava voide, jota voi käyttää kasvojen karvankasvua hillitsemään. Sivuoireena esiintyy melko useina ihon kuivumista ja punoitusta. Karvankasvu palaa ennalleen, kun voiteen käyttö lopetetaan.

Liikakarvoituksen ehkäisy

Ihon karvoituksen määrää yleensä perimä, joten kovin paljon siihen ei voi itse vaikuttaa.

Jos liikakarvoituksesta kärsivä nainen on selvästi ylipainoinen, laihduttaminen kannattaa. Jos liikakarvoituksen taustalla on munasarjojen monirakkulaoireyhtymä, kannattaa pitää huolta normaalista painosta.

Ehkäisypillerien käyttäjän on hyvä tietää, että pillerit hidastavat karvankasvua ja auttavat siis oireeseen, mutta tilanne palautuu ennalleen, kun pillerit lopetetaan.

Kirjallisuutta

  1. Morin-Papunen L, Martikainen H, Tiitinen A. Hirsutismi ja virilismi. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 91-102.
  2. Morin-Papunen L. Liiallinen karvankasvu (hirsutismi). Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 27.12.2022
  3. Morin-Papunen L. Hirsutismi. Duodecim 2022;138:1427-1435.