Etusivu » Monisikiöisyys

Monisikiöisyys

Lääkärikirja Duodecim
10.10.2017
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Kaksossynnytyksiä on Suomessa noin 1,5 % kaikista synnytyksistä. Viime vuosina on syntynyt 700–800 kaksosparia vuosittain. Sen sijaan kolmosraskaudet ovat harvinaisia: THL:n tilastojen mukaan vuonna 2016 syntyi neljät kolmoset ja lisäksi yhdet neloset. Kaksosista yksi kolmasosa on identtisiä eli samanmunaisia ja kaksi kolmasosaa ei-identtisiä eli erimunaisia. Erimunainen kaksosraskaus syntyy kahdesta munasolusta, jotka hedelmöittyvät eri siittiöillä; sikiöt ovat siis perimältään erilaiset (kuten yleensäkin sisarukset). Samanmunaiset kaksoset syntyvät yhdestä hedelmöityneestä munasolusta sen jakautuessa kahdeksi alkioksi ensimmäisten vuorokausien aikana, yleensä ennen alkion kiinnittymistä. Sikiöt ovat geneettisesti identtisiä.

Monisikiöraskaus on aina riskiraskaus, sillä siihen liittyy moninkertainen ennenaikaisuuden ja pienipainoisuuden riski ja myös sikiökuoleman vaara on lisääntynyt. Yksimunaisissa kaksosraskauksissa riskit ovat suuremmat.

Identtisten kaksosten osuus on pysynyt muuttumattomana, mutta erimunaisten kaksosten esiintyvyys on noussut. Tärkein syy on ollut hedelmöityshoitojen lisääntyminen, mutta kaksosuutta lisäävät muutkin tekijät: äidin korkea ikä, synnyttäneisyys ja hyvä ravitsemustila. Kaksosuus näyttää myös periytyvän.

Monisikiöisen raskauden oireet ja erityispiirteet

Alkuraskaudesta oireena voi olla tavallista voimakkaampi raskauspahoinvointi (ks. «Raskauspahoinvointi»1). Kohtu kasvaa nopeasti raskausviikkoihin nähden. Kaksosraskauden suurimmat ongelmat ovat ennenaikainen synnytys (ks. «Uhkaava ennenaikainen synnytys»2) ja pienipainoisuus (ks. «Sikiön kasvun hidastuma»3). Varhainen diagnoosi kaikututkimuksessa ohjaa huolelliseen raskauden seurantaan ja synnytyksen suunnitteluun. Jo alkuraskauden kaikututkimuksessa pyritään määrittämään, onko kyseessä yksi- vai erimunainen kaksosraskaus.

Seuranta ja hoito

Neuvola ja äitiyspoliklinikka seuraavat yhdessä näitä raskauksia. Kaksosraskaudessa on hyvä jo alkuraskaudessa todeta, ovatko sikiöt samassa tai eri kalvopussissa. Tämä vaikuttaa raskauden seurantaan. Monisikiöisyyteen liittyy enemmän anemiaa, verenpaineen nousua (ks. «Raskauden aikainen verenpaineen nousu»4) ja raskauteen liittyvää maksahäiriötä eli raskaushepatoosia (ks. «Raskaushepatoosi»5). Erityisesti kiinnitetään huomiota kohdunkaulan tilaan sekä sikiöiden kasvuun.

Ennenaikaisuuden ehkäisyssä ei rutiiniluonteisesta sairaalahoidosta tai lääkehoidosta ole apua. Kaksosia odottavan naisen on kuitenkin viisasta jäädä sairauslomalle viimeistään 26.–28. raskausviikolla, ja tällöin on syytä vähentää myös muuta fyysistä aktiivisuutta. Synnytystä pyritään eri keinoin lykkäämään 34. viikon yli, minkä jälkeen lasten selviämismahdollisuudet ovat hyvät. Suomessa lähes 40 % kaksosista syntyy ennenaikaisina (alle 37 raskausviikon). Noin 40 % kaksosista painaa syntyessään alle 2 500 g ja 9 % alle 1 500 g.

Kaksossynnytys voi tapahtua alakautta, jos A-kaksonen on pää tarjoutuvana ja muut edellytykset alatiesynnytykselle ovat olemassa. Muissa tapauksissa tehdään keisarileikkaus (ks. «Keisarileikkaus»6).

Jos sikiöitä on kolme, on sairaalaseuranta aiheellinen yleensä jo 24.–26. raskausviikon jälkeen. Kolmosraskautta seurataan äitiysneuvolan lisäksi äitiyspoliklinikalla koko raskauden ajan ja yleensä vielä tiiviimmin kuin kaksosraskautta. Ennenaikainen synnytys aikaistuu aina 2–3 viikkoa yhtä lisäsikiötä kohti. Kolmossynnytys hoidetaan yleensä keisarileikkauksella.

Käytettyjä lähteitä

Raudaskoski T. Monisikiöinen raskaus. Kirjassa Ylikorkala O, Tapanainen J (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2011, s. 428–434.