Etusivu » Papakoe

Papakoe

Lääkärikirja Duodecim
23.10.2016
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Gynekologinen irtosolukoe eli papakoe (alun perin Papanicolaoun koe) on kehitetty kohdunkaulansyövän ja sen esiasteiden tutkimiseksi. Lisäksi sen avulla saadaan hyödyllistä tietoa valkovuodon syistä ja gynekologisista tulehduksista. Hormonitasojen tutkimisessa siitä ei nykypäivänä ole apua.

Näytteenotto

Papanäytteen voi ottaa joko lääkäri tai näytteenottoon koulutettu hoitaja. Papanäytettä otettaessa nainen on gynekologisella tutkimuspöydällä ja tähystimen (spekulan) avulla kohdunnapukka täytyy saada hyvin näkyviin. Ensimmäinen näyte otetaan lastalla emättimen pohjukasta, toinen näyte otetaan lastalla kohdunnapukan pinnasta ja kolmas näyte pienellä harjalla kohdun kaulakanavasta harjaa hiukan pyöräyttäen. Näytteenotto ei ole kivulias; pientä nipistystä voi tuntua. Tutkimuksen jälkeen voi olla niukkaa rusehtavaa vuotoa.

Rutiinipapanäytettä ei mielellään oteta kuukautisten aikana, koska veri haittaa tulkintaa. Näyte voidaan ottaa myös raskauden aikana.

Kohdunpoiston jälkeen näyte voidaan ottaa emättimen limakalvolta, mutta se on harvoin tarpeellinen. Jos kohtu on poistettu niin, että kohdunnapukka on jäljellä, näyte otetaan tavanomaisesti.

Papavastaus

Näytteestä tulkitaan solukuva ja tulehdukseen viittaavat löydökset. Perinteisesti on käytetty numeroluokitusta, jossa solulöydöstä kuvataan luokilla I–V. Tästä on luovuttu, ja nykyisin käytetään ns. Bethesda-järjestelmää. Siinä annetaan solulöydöstä kuvaava sanallinen lausunto (ks. «Papa-vastauksen tulkinta»1). Lääkärin tehtävä on selvittää poikkeavan löydöksen laatu potilaalle. On hyvä muistaa, että sukupuolitaudit, kuten klamydia (ks. «Klamydia»2), eivät näy papakokeessa.

Miten usein tutkimukseen?

Papaseulonta toteutetaan Suomessa asetuksen mukaisesti: naiset saavat kutsun papaseulontaan viiden vuoden välein 30–60 vuoden iässä. Joissakin kunnissa kutsun saavat myös 25- ja/tai 65-vuotiaat. Seulonta on Suomessa käynnistynyt 1960-luvulla, ja sen ansiosta kohdunkaulan syövän esiintyvyys maassamme on vähentynyt 80 %. Seulonnan kustantaa kotikunta, eli se on osallistujalle maksuton.

Nainen voi hakeutua myös oma-aloitteisesti papatutkimukseen, erityisesti jos hänellä on poikkeavia gynekologisia oireita. Alle 25-vuotiailta ei ole aihetta ottaa papakoetta seulontatarkoituksessa. 20–24-vuotiailta papakoe voidaan ottaa, jos sille on ilmeistä tarvetta oireiden, yksilöllisten riskitekijöiden, sukupuolitautien tai gynekologisen infektiodiagnostiikan perusteella. Papakoetta ei myöskään kannata ottaa vuosittain, jos sille ei ole aihetta ja seulonnan yhteydessä otetut näytteet ovat olleet normaalit. Papamuutosten seurannassa ja esiastemuutosten hoitojen jälkeen papakokeiden väli on lyhyempi kuin seulonnassa. Seulontaiän (60 vuotta) jälkeenkin tutkimuksia kannattaa ottaa noin 5 vuoden välein, jos kohtua ei ole poistettu. Jos kohtu on poistettu kohdunkaulan solumuutoksien vuoksi tai papakokeessa on nuorempana ollut muutoksia, suositellaan papakoetta 2–3 vuoden välein.

Lisää tietoa papatutkimuksesta

Valtakunnallinen Käypä hoito -suositus Kohdunkaulan, emättimen ja ulkosynnytinten solumuutokset «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50049»1 (päivitetty 23.11.2016)

Käytettyjä lähteitä

Nieminen P. Papa- ja endometriumnäyte. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 3.10.2016.