Terveyskirjasto

Hae Terveyskirjastosta

Voit laajentaa hakua katkaisemalla sanan *-merkillä (esim. uni*).
Lue lisää
 »
 

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

Ebola
 
 

Papilloomavirus naisella, kondylooma

Lääkärikirja Duodecim
20.8.2013
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Ihmisen papilloomavirus (human papilloma virus, HPV) on yleisin pääasiassa sukupuoliteitse tarttuva virus. Sen tartunta-aikaa on mahdoton määrittää, mutta se lienee yleensä noin 1–8 kk.Sitä esiintyy yleisimmin nuorilla aikuisilla. HPV-virukset ovat pieniä, ja niitä tunnetaan yli 100 erilaista tyyppiä. Osa aiheuttaa ihon ja osa synnytinelinten papilloomavirustulehduksia. Papilloomavirusinfektioilla (HPV-infektio) on suuri spontaani paranemistaipumus. Ilman HPV-infektiota ei synny kohdunkaulan syöpää, mutta syöpä kehittyy hitaasti esiasteiden kautta. Virustyypit voidaan jakaa ryhmiin sen mukaan, miten vahva yhteys niillä on kohdunkaulan syöpään (ks. «Kohdunkaulan syöpä»1). Suuren riskin tyyppejä ovat HPV 16 ja 18.

Oireet

Naisen synnytinelinten papilloomavirustulehduksen ilmenemismuodot vaihtelevat kukkakaalimaisista visvasyylistä (ks. «Papilloomaviruksen aiheuttama kondylooma eli visvasyylä miehellä»2) lieviin tai vaikeisiin kohdunkaulan solumuutoksiin. HPV-tulehdus on usein oireeton ja silloin HPV-tulehdus löytyy naisella sattumalta Papa-kokeessa.

Taudin toteaminen

Diagnostiikan kulmakiviä on gynekologisen tutkimuksen lisäksi irtosolunäyte (ks. «Papa-koe»3). Gynekologisessa tutkimuksessa tarkastetaan huolellisesti ulkosynnyttimien, emättimen ja kohdunnapukan limakalvot. Ulkosynnyttimissä syylät ovat ulkonevia, mutta emättimessä ja kohdunnapukassa limakalvon myötäisiä, ns. litteitä kondyloomia. Kolposkopia (ks. «Kolposkopia»4) eli kohdunsuun tähystys ja sen yhteydessä otettavat koepalat ovat tarpeellisia solumuutoksen luonteen arvioimiseksi.

Hoito

Moni papilloomavirustulehdus paranee itsekseen, mutta vuosittainen seuranta Papa-näyttein on aiheellinen. Ulkoisia kondyloomia voidaan hoitaa paikallisesti podofyllotoksiinilla tai imikimodilla. Näitä lääkkeitä saa reseptillä, mutta nainen voi itse toteuttaa hoidon. Hoitovaihtoehtoja ovat kirurginen poisto tai laserhoito.

Jos HPV-tulehdukseen liittyy kohdunkaulan solumuutoksia ja koepaloissa on ns. dysplasiaa, harkitaan hoitoa. Papilloomaviruksen aiheuttamat vahvemmat esiasteet hoidetaan poistamalla muutosalue laserilla tai sähkösilmukalla. Nuorilla naisilla lieviä esiasteita seurataan, koska ne voivat parantua spontaanisti.

Jälkiseuraukset

Papillloomavirusinfektioista 80–90 % paranee spontaanisti potilaan oman immuunivasteen kehittymisen myötä kahden vuoden seurannassa. Pieni osa voi jatkua ja hoitamattomana kehittyä pitkän ajan kuluessa syöväksi. Ilman HPV-tulehdusta ei synny kohdunkaulan syöpää. Syöpä kehittyy esiasteiden kautta. Papilloomaviruksen aiheuttamat vahvemmat esiasteet hoidetaan, lieviä esiasteita seurataan nuorilla naisilla (spontaani paranemistaipumus).

Ehkäisy

Papilloomavirus tarttuu yhdynnässä, mutta kondomin käyttö suojaa ainakin osittain viruksen tarttumiselta.

Kliinisessä käytössä on tällä hetkellä kaksi HPV-infektioita ehkäisevää rokotetta «HPV-rokote»5. HPV-rokotus on tarkoitus sisällyttää kansalliseen rokotusohjelmaan vuoden 2013 aikana.

Lisää tietoa aiheesta

Valtakunnallisen Käypä Hoito -suosituksen potilasversio, ks. «Kohdunkaulan solu- ja kudosmuutokset»6.

Terve Suu, ks. «Sukupuolitaudit ja suun terveys»7.

Käytettyjä lähteitä

Nieminen P. Papilloomavirusinfektio Lääkärin käsikirja online, päivitetty 20.4.2009.

Paavonen J. Gynekologiset infektiot. Kirjassa Ylikorkala O, Tapanainen J (toim) Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2011, s 293–295.

Kotikuntasi terveyspalvelut

Valitse kotikuntasi