Raskaudenkeskeytys (abortus arte provocatus, aap) tarkoittaa toimenpiteillä käynnistettyä raskauden päättämistä, joka ei ole synnytys ja joka johtaa yhden tai useamman sikiön kuolemaan ja jossa sikiön ei tiedetä kuolleen kohtuun ennen keskeyttämistoimenpidettä. Raskaudenkeskeytyksiksi rekisteröidään myös monisikiöraskauksien osakeskeytykset.

Suomessa on voimassa laki raskauden keskeyttämisestä vuodelta 1970. Sen jälkeen siihen on tehty kolme merkittävää muutosta: vuonna 1978 säädettiin 12 raskausviikon rajasta ja vuonna 1985 sikiöindikaatiolla tapahtuvan keskeytyksen aikarajaa pidennettiin 24 raskausviikkoon. Uusimman lainmuutoksen mukaan (alkaen 1.9.2023) raskaudenkeskeytys voidaan tehdä naisen omasta pyynnöstä ennen 12. raskausviikon päättymistä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) rekisteröi Suomessa tehdyt raskaudenkeskeytykset. Vuonna 2022 tehtiin noin 7 900 raskaudenkeskeytystä eli 6,9 keskeytystä tuhatta hedelmällisyysikäistä (15–49-vuotiasta) naista kohti. Vuonna 2021 tehtiin 3,5 % enemmän keskeytyksiä kuin vuonna 2020. Keskeytysten määrä on kuitenkin vähentynyt viimeisen vuosikymmenen aikana selkeästi. Erityisesti alle 20-vuotiaille tehtyjen keskeytysten määrä on vähentynyt viime vuosina merkittävästi, ja vähentyminen jatkui myös vuonna 2022. Silloin keskeytyksiä tehtiin 5,6 tuhatta 15–19-vuotiasta kohden kun vastaava luku viittä vuotta aikaisemmin oli 7,9. Eniten keskeytyksiä tehtiin yhä 20–24-vuotiaille (11,3/1 000 vastaavan ikäistä naista). Vuonna 2022 useampi kuin joka kolmas (37 %) raskaudenkeskeytyksistä tehtiin naisille, joille oli tehty keskeytys jo aiemmin.

Raskaudenkeskeytystä haluavalle naiselle on annettava ratkaisunsa pohjaksi riittävästi asiallista tietoa keskeytysmenetelmistä, mutta myös psyykkistä tukea. Keskeytys voidaan tehdä avoterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa paikallisen käytännön mukaan. Raskaus voidaan keskeyttää joko lääkkeellisesti tai kirurgisesti. Keskeytys ei vaikuta tulevaan hedelmällisyyteen, jos se on sujunut ilman jälkisairauksia (komplikaatioita).

Raskaudenkeskeytyksen edellytykset

Raskauden keskeyttämisestä annetun lain (239/1970, aborttilaki) mukaan raskaus voidaan keskeyttää naisen pyynnöstä 12 raskausviikkoon asti. Pyyntöä ei tarvitse perustella. Myös rikosperuste ja sikiöperuste kuuluvat tämän alle, jos raskauden kesto on enintään 12 viikkoa.

Valviran luvalla raskauden voi keskeyttää 12–20 raskausviikoilla, kun hakemuksen perusteeksi esitetään yksi tai useampia laissa säädetyistä keskeyttämisperusteista. Näitä perusteita ovat seuraavat: lapsen synnyttäminen ja hoito olisivat hakijalle hänen elämänolojensa vuoksi huomattava rasitus, raskaus on alkanut seksuaalirikoksen seurauksena, äidin tai isän sairaus rajoittaa vakavasti heidän kykyään hoitaa lasta tai jos hakija on raskauden alkaessa alle 17-vuotias, täyttänyt 40 vuotta tai synnyttänyt neljä lasta. Jos perusteena on todettu sikiövaurio tai epämuodostuma, voi raskauden keskeyttää Valviran luvalla raskausviikkoon 24 asti.

Kahden lääkärin päätöksellä raskauden keskeytys voidaan tehdä raskauden kestosta riippumatta, jos raskauden jatkuminen tai lapsen synnyttäminen vaarantaisi hakijan hengen tai terveyden, niin sanotun terveysvaaran vuoksi tai hätäkeskeytyksenä (lääketieteellinen peruste).

Pääosa (noin 92 %) keskeytyksistä maassamme tehdään sosiaalisin perustein. Kun sosiaalisiin syihin lisätään ikään ja lasten lukumäärään liittyvät perusteet, kattavat ne 94,8 % kaikista keskeytyksistä. Vuonna 2022 keskeytyksistä 4,8 % prosenttia tehtiin mahdollisen tai todetun sikiövaurion perusteella.

Yli 98 % keskeytyksistä tehdään Suomessa lääkkeellisesti. Kirurginen keskeytys (imukaavinta) voidaan tehdä raskausviikkojen 7–12 välillä.

Lääkkeellinen raskaudenkeskeytys

Lääkkeellinen raskaudenkeskeytys otettiin Suomessa käyttöön vuonna 2000. Misoprostolin ja mifepristonin yhdistelmän on todettu keskeyttävän raskauden tehokkaasti ensimmäisessä kolmanneksessa. Lääkkeellinen keskeytys toteutetaan usein osittain kotona. Raskaus keskeytyy lääkkeillä jopa 98 %:ssa tapauksissa.

Menetelmää käytettäessä otetaan kahta eri lääkeainetta 1–3 päivän välein. Ensimmäinen lääkeaine, mifepristoni, estää raskauden jatkumiselle välttämättömän keltarauhashormonin vaikutuksen kohdussa. Tämä lääke otetaan terveydenhuollon yksikössä. Toinen lääkeaine on misoprostoli, prostaglandiini, joka käynnistää kohdun supistelun ja kohdun tyhjenemisen. Misoprostolin voi ottaa kotona, jos raskauden kesto on enintään 10 viikkoa ja nainen on täysi-ikäinen, terve ja omaa riittävän kielitaidon ymmärtääkseen ohjeita. Jos kotihoidon kriteerit eivät täyty tai raskauden kesto on 10–12 viikkoa, annetaan misoprostoli yleensä polikliinisessä seurannassa. Näin voidaan seurata vuodon määrää ja arvioida kipulääkityksen tarvetta. Käypä hoito -suosituksen potilasversiossa on eri menetelmien tarkat potilasohjeet. Raskaudenkeskeytyksen yhteydessä on tärkeää huolehtia riittävästä kivunlievityksestä. Kotona voi ottaa ibuprofeenia tai parasetamolia.

Jos raskaus on yli 12-viikkoinen, keskeytys aloitetaan aina lääkityksellä ja potilasta seurataan sairaalassa, sillä moni tarvitsee toistuvia misoprostoli- ja kipulääkeannoksia. Emättimen kautta annosteltavat lääkkeet saavat kohdun supistelemaan, ja sikiö abortoituu emättimen kautta ulos. Tämän jälkeen istukka ja kalvot tarkastetaan. Jos ne eivät ole täydelliset, tehdään tarvittaessa kohtuontelon kaavinta.

Alle 1 %:ssa lääkkeellisistä keskeytyksistä ilmenee komplikaationa runsasta verenvuotoa, jolloin saatetaan joutua verensiirtoon tai kohtuontelon kaavintaan. Lääkkeellisessä keskeytyksessä jälkivuoto on selkeästi pitempi kuin kirurgisessa keskeytyksessä. Antibioottihoidon vaativa infektio tai sen epäily esiintyy noin 3–5 %:lla. Jos kohtu ei tyhjene lääkehoidolla, joudutaan tekemään kaavinta. Näin käy arviolta 2–4 %:lle potilaista.

Kirurginen raskaudenkeskeytys

Kaavinta on aikanaan ollut perusmenetelmä alle 12-viikkoisen raskauden keskeyttämisessä. Toimenpiteeseen kuuluu kohdunkaulan laajennus ja kohtuontelon imukaavinta. Ennen kaavintaa voidaan tarvita kohdunkaulan lääkkeellistä pehmentämistä. Imukaavinta tehdään tavallisesti nukutuksessa. Toimenpiteen jälkeen seurataan muutama tunti sairaalassa.

Välittömistä, toimenpiteeseen liittyvistä ongelmista tavallisin on runsas vuoto, jonka yleisin syy on istukkakudoskappaleen jääminen kohtuun. Silloin kaavinta joudutaan tekemään uudelleen. Vakavampi on kohdunseinämän perforaatio, joka saattaa johtaa vatsaontelon sisäiseen verenvuotoon. Tämä hoidetaan samassa nukutuksessa vatsaontelon tähystyksen avulla. Anestesiaan liittyvät komplikaatiot ovat harvinaisia. Antibioottihoidon vaatineita tulehduksia esiintyy noin 4–9 %:ssa tapauksista.

Jälkitarkastus

Jälkitarkastusta noin 3 viikon kuluttua suositellaan molempien menetelmien yhteydessä. Ongelmattoman keskeytyksen jälkitarkastus tapahtuu avoterveydenhuollossa. Olennaista on raskauden keskeytymisen varmistaminen raskaustestillä. Viimeistään jälkitarkastuksen yhteydessä keskustellaan ja päätetään jatkossa käytettävä ehkäisymenetelmä. Psyykkisen tilan ja mahdollisen lisätuen tarpeen arvioiminen ja jatkohoitoon ohjaaminen on tärkeää (ks. Abortti ja psyykkinen hyvinvointi).

Raskauden ehkäisy kannattaa suunnitella jo ennen keskeytystä. Ehkäisypillerit ja muu hormonaalinen ehkäisy voidaan aloittaa heti keskeytystä seuraavana päivänä. Kierukka voidaan asentaa kirurgisen keskeytyksen yhteydessä, tarvittaessa jo viikon kuluttua lääkkeellisen keskeytyksen jälkeen (jos kohtu varmuudella on tyhjentynyt), jälkitarkastuksessa tai keskeytystä seuraavien kuukautisten aikana.

Pitkäkestoiset ehkäisymenetelmät (kierukka ja ehkäisykapseli) ovat erityisen suositeltavia niille naisille, joilla on toistuvia keskeytyksiä.

Pitkäaikaisvaikutukset

Komplikaatioitta sujuneella raskaudenkeskeytyksellä ei ole todettu naisen hedelmällisyyttä heikentävää vaikutusta. Kohdunulkoista raskautta, raskauden keskikolmanneksen keskenmenoja, ennenaikaista synnytystä tai etistä istukkaa ei esiinny raskaudenkeskeytyksen läpikäyneillä enempää kuin muillakaan naisilla. Toistuvien keskeytysten vaikutuksista hedelmällisyyteen tai tulevien raskauksien ongelmiin ei kuitenkaan ole riittävästi tietoa. Joissakin tutkimuksissa ennenaikaisen synnytyksen riski on lisääntynyt, jos keskeytyksiä on ollut useita.

Kirjallisuutta

  1. Kaislasuo J. Raskaudenkeskeytys. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 20.8.2023.
  2. Niinimäki M, Heikinheimo O. Raskauden keskeytys. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K, toim. Naistentaudit ja synnytykset. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 136–141.
  3. Käypä hoito -suositus. Raskaudenkeskeytys. Potilasversio.