Etusivu » Hakutulokset » Raskauden aikainen verenpaineen nousu

Raskauden aikainen verenpaineen nousu

Lääkärikirja Duodecim
2.10.2016
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Raskauden aikainen verenpaineen nousu on tavallisin raskauden aikainen lisäsairaus (komplikaatio), jota todetaan 3–8 %:lla odottavista äideistä. Raskaushypertensiosta puhutaan, jos verenpaine on yli 140/90 mmHg tai se on kohonnut lähtötasostaan enemmän kuin 30/15 mmHg.

Pre-eklampsia (aiemmin toksemia, "raskausmyrkytys") tarkoittaa tilaa, jossa verenpaine nousee 20. raskausviikon jälkeen yli tason 140/90 mmHg ja siihen liittyy valkuaisen erittyminen virtsaan. Lievä pre-eklampsia on kyseessä silloin, kun verenpaine pysyy alle tason 160/110 mmHg, virtsaan erittyy vain vähän valkuaista ja odottaja voi hyvin. Vaikea pre-eklampsia on kyseessä, jos verenpainetasot ovat tätä korkeampia, virtsaan erittyy runsaasti valkuaista ja äidillä on erilaisia oireita.

Pre-eklampsian syytä ei tiedetä, mutta yleisesti sitä pidetään istukkasairautena. Pre-eklampsian riskitekijöitä ovat ensimmäinen raskaus, monisikiöraskaus, sukurasitus, ikä alle 20 vuotta tai yli 40 vuotta, lihavuus, verenpainetauti, diabetes, sidekudossairaus ja krooninen munuaissairaus. Pre-eklampsia toistuu seuraavassa raskaudessa noin 15 %:lla. Alttius pre-eklampsiaan periytyy.

Oireet

Alkuvaiheessa verenpaineen nousu (ks. «Kohonnut verenpaine (verenpainetauti)»1) ei aiheuta oireita. Taudin vaikeutuessa voi esiintyä päänsärkyä, ylävatsakipua ja näköhäiriöitä sekä voimakasta turvotusta. Turvotus ilman verenpaineen nousua ei viittaa pre-eklampsiaan. Vakavin oire on kouristus (eklampsiakohtaus).

Taudin toteaminen

Verenpainetasoja seurataan neuvolassa säännöllisesti, ja tarvittaessa seurantaa tiivistetään. Normaalissa raskaudessa systolinen verenpaine pysyy suurimman osan ajasta vähän raskautta edeltävän tason alapuolella. Vajaalla puolella raskaana olevista verenpaine laskee lievästi keskikolmanneksella ja palautuu sen jälkeen ennalleen.

Verenpaine on mitattava jokaisella neuvolakäynnillä; se saattaa nousta hyvinkin nopeasti ja lyhyellä aikavälillä. Verenpaine on mitattava oikein: oikeasta paljaasta olkavarresta, vähintään 15 min:n levon jälkeen ja riittävän pitkää ja leveää mansettia käyttäen. Jännittäjien voi olla syytä hankkia kotimittari; se helpottaa tarvittaessa tehostettua seurantaa verenpaineen ylittäessä lukemat 140/90 mmHg tai asiakkaan kuuluessa riskiryhmään.

Neuvolassa seurataan liuskakokeella (ks. «Virtsan kemiallinen seulonta (U-KemSeul)»2), erittyykö virtsaan valkuaista. Niille, joiden verenpaine todetaan kohonneeksi, opetetaan kotona tehtävän liuskakokeen suoritus (tilanteen vaikeudesta riippuen määritys tehdään 1–3 kertaa viikossa 24. raskausviikon jälkeen).

Jo alun alkaen neuvolaseurannassa pyritään löytämään ne odottajat, jotka tarvitsevat raskauden aikana tarkempaa seurantaa sairaalan äitiyspoliklinikalla. Äiti lähetetään synnytyssairaalaan seurantaan, jos verenpainetasot nousevat nopeasti ja valkuaista erittyy virtsaan. Synnytyssairaalassa otetaan tarkempia laboratoriotutkimuksia sekä arvioidaan sikiön kasvua ja vointi kaikukuvauksen ja sykekäyrän avulla.

Itsehoito

Lepo on osa hoitoa, jos verenpainetaso on koholla. Suolan käyttöä on syytä välttää, mutta muuten nesteitä pitää nauttia riittävästi. Verenpainetautia sairastavan naisen raskautta seurataan alusta alkaen tarkemmin. Jos käytössä on lääkitys, on aiheellista tarkistaa sen sopivuus äidin ja sikiön hyvinvoinnin kannalta jo ennen raskautta.

Milloin lääkäriin

Raskauden suunnitteluvaiheessa tutkimuksissa on syytä käydä, jos naisella on krooninen munuaissairaus tai vaikea verenpainetauti. Alkuraskaudessa tarkistetaan neuvolassa tai äitiyspoliklinikalla lääkitys. Verenpainelääkityksen aloittamisen ratkaisevat verenpainetaso, oireet (päänsärky, näköhäiriöt), virtsanäyte (valkuaisen eritys) sekä mahdollinen perussairaus.

Neuvolan seurannassa oleva odottaja, jolla verenpaine todetaan kohonneeksi tai jolla valkuaista erittyy virtsaan selvästi, lähetetään äitiyspoliklinikan ajanvarausvastaanotolle. Yleensä äitiyspoliklinikalle pyritään kutsumaan yhden viikon kuluessa.

Odottajan on syytä hakeutua suoraan synnytyssairaalan päivystykseen (varsinkin jos verenpainetasojen tiedetään olevan selvästi koholla), jos hänelle tulee voimakasta päänsärkyä, ylävatsakipua tai hengenahdistusta tai turvotukset pahenevat nopeasti virtsantulon heiketessä.

Verenpainelääkitys aloitetaan, jos systolinen painetaso on yli 160 mmHg tai diastolinen painetaso yli 105 mmHg, muissa tilanteissa harkinnan mukaan. Lääkitys aloitetaan äitiyspoliklinikalla erikoislääkärin toimesta.

Vaikutus myöhempään terveyteen

Pre-eklampsialla on merkitystä myöhemmälle terveydelle, sillä se näyttää olevan äidin ja lapsen sydän- ja verisuonisairauksien ennustetekijä. Tuoreet tutkimukset ovat osoittaneet, että pre-eklampsian sairastaneen naisen riski sairastua sepelvaltimotautiin on 2–3-kertainen. Tämä viittaa siihen, että pre-eklampsia heijastaa yleistä verisuonisairausalttiutta. Näin ollen naisen on syytä seurata verenpaine- ja kolesterolitasoaan, erityisesti vaihdevuosi-iässä ja sen jälkeen. Elintavoilla voi vaikuttaa sairastumisriskiin.

Normaali raskaus:

«Raskaus (normaali kulku)»15

Normaali synnytys:

«Normaali synnytys»16

Imetys:

«Imetys»17

Käytettyjä lähteitä

Ekholm E, Laivuori H. Pre-eklampsia ja muu raskaudenaikainen verenpaineen nousu. Kirjassa: Ylikorkala O, Tapanainen J (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2011, s. 413–421.