Etusivu » Raskausdiabetes

Raskausdiabetes

Lääkärikirja Duodecim
26.5.2017
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Raskausdiabeteksella eli gestaatiodiabeteksella tarkoitetaan raskauden aikana ensimmäisen kerran todettua sokeriaineenvaihdunnan häiriötä. Raskausdiabeetikkojen määrä on Suomessakin viime vuosina lisääntynyt. THL:n tilastojen mukaan sokerirasituskokeen tulos oli vuonna 2015 poikkeava 15,9 %:lla synnyttäjistä ja raskausdiabetes todettiin 11,5 %:lla synnyttäjistä.

Oireet

Raskausdiabetes ei sinänsä aiheuta oireita. Riskitekijöitä ovat äidin ylipaino (BMI > 25) ennen raskautta, munasarjojen monirakkulaoireyhtymä PCOS «Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS)»1, ikä yli 40 v, aiemmin syntynyt suuri lapsi (> 4 500 g) tai aiemmassa raskaudessa todettu raskausdiabetes. Raskauden aikana ilmaantuvia riskitekijöitä ovat sokerin esiintyminen aamuvirtsassa ja epäily suurikokoisesta sikiöstä.

Taudin toteaminen

Raskausdiabetes diagnosoidaan 2 tuntia kestävällä 75 g:n sokerirasituskokeella. Se tehdään äitiysneuvolassa niille raskaana oleville, joilla on raskausdiabeteksen riskitekijöitä, tavallisimmin 28. raskausviikon jälkeen. Jos sairastumisriski on erityisen suuri, kuten raskauden alkuvaiheessa vaikeasti liikapainoisilla tai niillä, joilla on aiemmin ollut raskausdiabetes tai joilla on vahva diabeteksen sukurasitus, koe tehdään jo raskausviikoilla 12–16.

Tutkimuksen aiheita siis ovat: sokerin esiintyminen aamuvirtsassa (yksikin havainto riittää), ylipaino (BMI yli 25 kg/m2), aiempi yli 4 500 g painoisen lapsen synnytys, yli 40-vuotias synnyttäjä tai raskauden seurannassa todettu kookas sikiö (makrosomia). Sokerirasituskoe suositellaan siis tehtäväksi valtaosalle raskaana olevista. Tutkimusta ei tarvita, jos äiti on alle 25-vuotias ensisynnyttäjä ja normaalipainoinen (painoindeksi alle 25) eikä hänen lähisukulaisillaan esiinny tyypin 2 diabetesta. Koetta ei myöskään tarvitse tehdä alle 40-vuotiaalle uudelleensynnyttäjälle, jolla aiempaan raskauteen ei ole liittynyt raskausdiabetesta eikä lapsen makrosomiaa (ks. «Makrosomia (poikkeavan kookas sikiö)»2) ja joka on normaalipainoinen raskauden alkaessa.

Sokerirasituskokeessa määritetään 12 tunnin paaston jälkeen verensokerin paastoarvo, sen jälkeen juodaan 75 g sokeria sisältävä liuos ja verensokeri mitataan 1 ja 2 tunnin kuluttua. Raskausdiabetes on kyseessä silloin, kun kahden tunnin sokerirasituksessa yksikin arvo on poikkeava eli liian korkea. Laskimoplasmasta määritettyjen glukoosipitoisuuksien raja-arvot, joiden alapuolelle verensokerin pitää jäädä, ovat 5.3 mmol/l paaston jälkeen, 10.0 mmol/l tunnin ja 8.6 mmol/l kahden tunnin kuluttua kokeen aloituksesta.

Itsehoito

Raskausdiabeteksessa ruokavaliohoito on keskeistä. Energiansaantia on syytä rajoittaa, esimerkiksi 1 600–1 800 kilokaloriin vuorokaudessa. Tavoitteena on enintään 7–8 kilon painonnousu raskauden aikana.

Raskausdiabetesdiagnoosin myötä äiti aloittaa veren sokeripitoisuuden omaseurannan. Hän mittaa arvon ennen aamiaista sekä tunti sen ja pääaterioiden jälkeen, tarvittaessa myös ennen aterioita, yhteensä 4–6 mittausta vuorokaudessa. Näiden mittausten myötä arvioidaan lääkityksen tarve.

Hoito

Neuvolassa seurataan virtsatestillä sokerin erittymistä virtsaan ja tehdään tarvittaessa sokerirasituskoe. Jos arvot ovat epänormaalit, odottaja lähetetään äitiyspoliklinikalle jatkotutkimuksia varten.

Jos hoidon tavoitearvot (paastoarvo < 5,5 ja aterianjälkeinen < 7,8 mmol/l) eivät toteudu, aloitetaan tablettimuotoinen lääkitys tai insuliinihoito tai niiden yhdistelmä. Joka viidennelle raskausdiabeetikolle joudutaan aloittamaan insuliinihoito. Insuliinihoito aloitetaan synnytyssairaalassa ja jatketaan synnytykseen saakka.

Sokerirasituskoe uusitaan insuliinihoitoa saaneille 6–12 viikon kuluttua synnytyksestä ja muille vuoden kuluttua synnytyksestä.

Ehkäisy

Koska ylipaino (ks. «Lihavuus»3) on merkittävä raskausdiabeteksen riskitekijä, ylipainoisen kannattaisi laihduttaa jo ennen raskautta ja raskauden alettua aloittaa raskausdiabeetikoille suunniteltu ruokavalio, vaikka sokeriarvot vielä olisivat normaalit. Lihavuuden välttäminen terveellisen syömisen lisäksi säännöllisellä liikkumalla ehkäisee raskausdiabeteksen kehittymistä.

Vaikutus myöhempään terveyteen

Raskausdiabeteksen sairastaneilla on suurentunut vaara sairastua myöhemmin tyypin 2 diabetekseen (ks. «Diabetes (sokeritauti)»4). Jos raskauden aikana tehdyssä sokerirasituksessa on ollut kaksi tai kolme poikkeavaa arvoa, on tämä sairastumisriski jopa 40–60 % seuraavan 10–15 vuoden aikana. Sairastumisriskiä lisäävät erityisesti ylipaino, lähisukulaisen diabetes tai insuliinihoidon tarve raskauden aikana. Raskauden jälkeen paastoverensokeria on syytä seurata myöhempinä vuosina, esimerkiksi vuosittain. Riskiä voi pienentää laihduttamalla normaalipainoon, liikkumalla ja syömällä terveellisesti.

Äidin raskausdiabetes, erityisesti sen liittyessä äidin ylipainoon, lisää lapsen myöhempää liikapainon ja sokeriaineenvaihdunnan häiriön riskiä.

Käytettyjä lähteitä

Teramo K, Kaaja R. Diabetes ja raskaus. Kirjassa Ylikorkala O, Tapanainen J (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2011 s 507–509.

Raskausdiabetes (online). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Diabetesliiton lääkärineuvoston ja Suomen Gynekologiyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2013 (viitattu 5.10.2016). Saatavilla Internetissä: «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50068»1